Yhyy, kun on tässä nyt katsellut ikkunasta ulos niin kyllä on sitä kesää tullut ihan hurjasti ikävä. Vaikka keväästä pidänkin tooosi paljon, niin kyllä sitä kesää nyt odotellaan. Suomen kevät kun tällainen sateisemman puoleinen on... Ja ikävään ei tosiaankaan auta se, että kone pursuu kesäkuvia, niin ja olihan niitä tietenkin sitten ihaan pakko katsella. Tuntuu kyllä siltä, että viime kesästä olisi ikuisuus, mutta kyllä tapahtumat, matkat ja reissut on ihan tuoreena mielessä. Ehkä tämä on sitten osa sitä vanhenemistakin, kun aika vaan viilettää nenän ohitse.
Täytettyäni 18 onkin sitten tullut ravattua ulkomailla millon missäkin, mihin vuoden aikaan sattuu. Kesällä on sitten otettu nuo etelän kohteet ja sinne rannoille lähdetty, mutta tänä vuonna se taitaapi jäädä kokonaan väliin. Onneksi kuitenkin on tuo Ruissi, jota odotan kyllä innolla. Heinäkuuhun asti sitä saa kyllä odotella, mutta niinkuin jo sanoin, aikahan sujahtaa tässä ihan ohitse. Joten pian varmaan ollaankin jo kamat kasassa kohti Ruissia!
Viime kesänä jäikin kokonaan mökkeily kokematta, jos ei nyt tuota Kuortaneen leiriä lasketa, ja eihän sitä lasketa! Sitähän voisi oikein tavoitteeksi ottaa tuonne mökille lähtemisen, ainoa ongelma tässä nyt ehkä on se, ettei meidän perheellä enää mökkiä ole. No, sehän on vain pieni este, joten kyllä, mökille tänä kesänä kiitos! Eräjormailemaan on vain valitettavasti kesällä edes kerran pakko päästä. Ja grillaamaan! Tosin sitä voi hyvin tehdä täällä kaupungissa melkein missä vain, kuten tuli jo useasti viime kesänä todettua. Milloin sitä grillattiin kerrostalon parvekkeella (hehe...) ja milloin biitsillä koriskentällä. Kyllä hätä keinot keksii.
Se on kyllä varmaa, että tänäkin kesänä aion syödä rapuja, viettää huolettomia kesäöitä, nauraa paljon, laulaa ja tanssia kesäbiisien tahtiin, mennä lintsille tai särkänniemeen, hommata edes jonkin asteen rusketusrajat, käyttää uusia ihania Triangl -bikinejä ja mikä tärkeintä, viettää sitä ihanaa aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Faktana tähän lisättävänä, että kyllä sitä tulee työjuttujen ääressäkin oltua, varmasti ihan hermoromahdukseen asti. Mutta onneksi siinä on sitten nuo muut asiat vastapainona ja hetkellisesti kisastressin osalta saa hengähtää. Ja kyllähän totta se on, että kesällä on kaikki vain parempaa. Mistä lie johtunee, mutta näin se vain on. Ainakin minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!