Tässä on ihan päivät sekaisin. Ei yhtään tunnu sunnuntailta ja aamulla herätessä unenpöppörössä luulin vielä että on maanantai. Kunnes katsoin kännykkää ja eip, sunnuntaihan tänään on. Ihan hyvä huomata siinä vaiheessa, olisi muuten päivä mennyt aika sekaisin. Tosin Inksu olisi varmaankin töihin lähdöstä muistutellut, joten enpä tiedä. Mutta joo, kotiin on palattu reissuilulta ja jälleen kerran oli todettava oman sängyn ihanuus.
Matkaan lähdettiin aurinkoisin tunnelmin joka oli kyllä vähän masentavaa. Tuli sellainen aurinkoinen päivä vietettyä melkein kokonaan tien päällä, kun ihan hyvin olisi voinut ulkona olla ottamassa aurinkoa. Toivotaan että ensiviikolla aurinkoiset säät ovat jälleen kuvioissa, silllä tämäkin päivä menee hallilla vietellen.. Sisälajin parhautta! Mutta takaisin tähän matkaan. Kuopio suuntana ja bussi täynnä hälinää. Kuskille kyllä iso hatun nosto ettei mennyt hermot, minulla varmaan olisi mennyt. Joten aika helpottuneena kun sitten siinä yhdeksän aikaa illlalla rantauduttiin Kuopioon Sokos Hotelliin.
Pitihän siinä ruokaa saada, kun ei oikein kunnolla ollut tullut syötyä koko päivän aikana. Seikkailu ei tullut kuuloonkaan joten hotellissa olevaan Fransmanniin mentiin. Ja en tiedä johtuiko se siitä nälästä vai mistä, mutta nuo tattitorteliinit olivat vain niin hyviä! Nami nami. Vähän siinä oli ongelmia kun iso porukka oltiin ja paikalla oli myös muitakin isoja porukoita, niin sitten siinä kesti. Ja kesti. Ja kun kellokin alkoi olla jo aika paljon, aamulla aikainen herätys niin yksi jos toinenkin alkoi olla kärttyisä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka tulinkin siinä vitsillä heiteltyä että otetaanko juoksuruoat. En siis oikeasti tee sellaista! Ihan näin selveydeksi ettei kukaan sellaista luule...
//Ilme kohillaan ja sillee...//
Niin ja kuten kuvasta näkyy meillä oli oma sauna huoneessa! Ai että sitä ilon ja aidon hämmennyksen määrää. Ei minulla ainakaan ole koskaan aikaisemmin ollut hotellihuoneessa saunaa. Kiitos kyllä kuului Inksulle ja hänen suhteilleen. Niillä taidettiin tämä sauna saada. Ja arvatkaa harmittaako kun jäi sauna käyttämättä siinä kaikessa hälinässä? No ihan v*****i! Minulla on nimittäin sellainen viha-rakkaus-suhde saunan kanssa ja tällä hetkellä ollaan siinä rakkauden suunnalla.
Aamulla olikin oikein super aikainen herätys ja siis no, rehellisesti sanottuna niitä yöuni tunteja oli ehkä aavistuksen liian vähän. Mutta eipä siinä mitään, onneksi kaikki tällainen on siinä mielessä tuttua että vaikka aamulla olikin sellainen "aivot lyö tyhjää" hetki, niin kyllä jollain ihmeen tavalla olin saanut vaatteet vaihdettua ja meikkiäkin naamaa. Tosin en tiedä kuinka monta kertaa kävin siinä laukulla ja tulin takaisin istumaan sängylle ilman että siinä oli tapahtunut mitään uutta. Sellaista päätöntä vaeltamista oli siis se aamu täynnä. Varmasti jos olisin ollut huoneessa yksin, niin istuisin siinä sängyllä varmaan edelleenkin ja katsoisin tyhjäkatse silmillä laukkua. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut.
Mutta ai että kun sai sen hotelliaamupalan siihen eteen! Voi kun sellaista olisi vain joka aamu, mutta eipä ole tässä ollut. Ja liian harvoin siitä aamiaisesta saa oikeasti nauttia. Tuntuu että aina on kiire johonkin... Tänä vuonna kun sinne ulkomaillekaan ei pääse lähtemään... Yhyy, mikä masennus tässä iskeekään vielä kun tuota pekonia edes ajattelen. Iso masennus. En pääse tästä ehkä yli, pitää aamulla pinkaista kauppaa. No ei nyt sentään, enhän minä sellaisia jaksa!
//"Jotkut asiat ovat kultaakin kalliimpia"//
Pitkä kausi takana, ollaan itketty niin ilosta ja surusta, väännetty hampaat irvessä liikkeitä ja perjaatteita, tapeltu, halattu, epäonnistuttu ja ylitetty itseään. Ja siinä sitä oltiin, Cup-voittajia. Kaikki on ollut sen arvoista, kun sai sen pokaalin ottaa käteen. Kauden alussa asetettu tavoite saavutettiin ja kyllä sitä on itse ainakin pessimistisenä ihmisenä oltu epätoivossa. Varsinkin itseni suhteen. En oikein tiedä ymmärtääkö kukaan muu Inksun lisäksi kuinka iso asia tämä on. Mutta eipä sillä merkitystä, sillä se on saavutettu. Ja en tässä voisi kaikesta siitä vääntämisestä huolimatta sanoa muuta kuin että olen niin ylpeä tytöistä. Myös koko tuo kisa oli yksi parhaimpia kisoja joissa olen itse ollut. Se fiilis mikä joukkueella oli kilpailun alusta loppuun oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sellaista jossa ehkä kiteytyy hyvin se joukkuehenki sana. Joten vähän ehkä harmittaa, että se kesäloma tulee tässä nyt. Tosin lomalle on kyllä ihan kiva päästä. Tuli nimittäin todettua, että aika poikki on kyllä oltu. Ja nyt saa sitten viimein hengähtää. Hei unettomat yöt, lukuiset paniikki viestittelyt, kisa tariffien täyttelyt ja muut väännöt. Me tapaamme onneksi vasta ensi keväänä.
Auringon saattelemana sitä sitten palattiin takaisin Helsinkiin. Sain hiuksiinkin matkalla uuden kampauksen ja taitaapi tulla sille käyttöä tässä kesällä! Pitää vaan itse hommata taas sitä kärsivällisyyttä väkertää omia hiuksia, nyt kun niitä nutturoita on kiireellä tehty, niin ei hirveästi sitä intoa ole. Mutta eiköhän se tässä palaudu vajaassa viikossa! Ja onhan tässä viikonloppuna heti lauantaina jo sellainen juhlarupeama, että pääsen jälleen vähän tappelemaan näiden kanssa. Niin helppohoitoiset hiukset, mutta niin mahdottomat kampauksien suhteen. Kiharat eivät pysy ikinä ja hiukset eivät vain ole koskaan mielestäni ojennuksessa... No onneksi siihenkin on tottuttu ja pidän hallituista kaaoksista.
Joten vaikka nyt jatkuvatkin jumppajutut, niin täällä blogin puolella varmaan niistä ollaan hetki taas hiljaisuuden peitossa. Kunnes sitten kesällä heinäkuussa alkaakin seuraava rupeama. Mutta nyt pakenen Once Upon a Time:n pariin, (johon olen muuten todella pahasti jäänyt koukkuun) ja unohdan tämän oman elämäni kokonaan hetkeksi. Ensiviikolla onkin menoa jos mikä päivä, joten palaillaan sitten heti kun kerkiän! Vähän on ostoksia esiteltävänä sekä random kuvia. Hyvää alkavaa viimeistä koulu viikkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!