2.5

Palaillaanpa vähän ajassa taaksepäin ja tiivistetty kertomus miten juhlistin syntymäpäiviäni. Virallinen päivä nimittäin oli viime lauantaina 2.5, mutta sellaiset "kunnon" juhlat pidänkin sitten tämän viikon lauantaina. Mutta ei synttärit silti jääneet juhlistamatta, kiitos yllätys yllätys Inksun.

Aamu lähti aikaisin liikkeelle synttäribrunssilla. Mutkia osui kyllä heti aamusta vastaan, kun bussi päättikin olla oikein ahkera ja jättää sitten tulematta. No ei siinä mitään, seuraavalla sitten tulin ja Inksu olikin jo odottamassa. Joten ei muuta kuin askelta toisen eteen ja Fazerille brunssille. Ah, ai että oli hyvää, pitäisi vain tuollaisiin mennä ja kuluttaa sitä aikaa oikein todella. Siinä kun aluksi vain hullaantuu ja vetäsee vatsan täyteen, niin ei siinä sitten jaksakkaan. Mutta hetken päästä olisikin sitten jo taas valmis jatkamaan, eli joskus pitää mennä niin ettei kiirettä ole mihinkään.

Huomasi nälän olevan kyllä niin hyvä, että kun snäpin oli laittanut, niin unohtui siinä sitten sen normaalin kuvan ottaminen. Noo, onneksi screenshot on mahdollista ja näillä sitten selvittiin. Muuten taitaa tuo ruokakuvien ottaminen olla aika koukuttavaa, tai itselle siitä on vain jotenkin tullut blogin myötä tapa. Aina kun sen ruoan siihen eteen saa, niin kamera räpsii. Näyttää kyllä vierestä katsottuna niin hauskalta, mutta sitähän se nykyään on.

Siitä sitten tulikin synttäripäivää kulutettua ihan töissä. Aikaisemmassa postauksessa tulikin jo kerrottua tuosta tyttöjen antamasta lahjasta, RayBan -aurinkolaseista, jotka heiltä sain synttärilaulun saattelemana kesken treenien.
Treeneistä sitten kotiin, ihana 25minuutin bussi odotus sateessa. Ei se kyllä fiilistä latistanu, jotenkin on tässä taas viimeaikoina ollut sellainen chilli olo. Katsotaan nyt kuinka kauan tämäkin chilleily jatkuu...

Kotona odottikin sitten tortilla-dinneri valmiina. Ah, että oli nälkä siinä jo ehtinyt tulla ja mikäs siinä perheen kanssa pitkästä aikaa yhdessä syöden. Vähän kyllä siinä nauratti, että minulle oli katettu maitolasi ja muu perhe sitten joi punaviiniä. Minä kun en viiniä juo, varsinkaan punaista... Mutta vähän koomistahan se silti oli, ainakin omalla tavallaan. Jälkkäriksi olikin sitten tiramisua ja ai että se on kyllä hyvää! Varmaan yksi parhaimmista jälkiruoista mitä tiedän.

Sitten tulikin Inksulta viesti, että nyt mennään ja sitten sitähän mentiin. Suihkussa, itsensä pikaehostus, pieni vaate kriisi ja ei kun menoksi. Onneksi ei enää satanut, joten oli ihan jopa mielekästä talsia tuolla ulkona, vaikka se aurinko olikin jo aikoja sitten mennyt piiloon.

//Toppi:Mango/Kello:Marc by Marc Jacobs//

  

Ilta aloitettiinkin sitten ihan kaksistaan Iguanassa. Kannu pöytään ja sitä siinä hörppien alkoikin tehdä mieli mozzarella tikkuja. Ollaan jotain ihan mozzarella tikku fanaatikkoja, on vain ihan meidän juttu. Tuntuu nykyään että aina niistä tulee puhuttua. Ovat vain niin hyviä ja sopivat tuohonkin hetkeen vain aivan täydellisesti.

Siitä sitten ilta jatkui vähän pohdintojen kautta Namuun ja mukaan oli liittynyt kaksi Inksun kaveria. Vähän kyllä tuo vapun vaikutus varmasti vaikutti ihmisten lähtö innokkuuteen, mutta ei seurassa kyllä mitään moitittavaa ollut. Ja vaikka aluksi olin kyllä tuon Namun kanssa melko nihkeä niin loistoilta siitä loppujen lopuksi sitten muodostui. Ja sitä tanssin määrää! Ainoa ehkä mikä vähän oli nihkeetä, (lihatiskin lisäksi) niin lattialla olevat lasinsirut. Olin aika varma että olisi mennyt jalasta läpi, mutta onneksi ei sitten ollutkaan mennyt.

Kaiken kaikkiaan vaikka aika tuollainen extempore olikin, niin hauskaa oli. Aluksi minä meinasin kyllä että ei, kotiin jäädään mutta niin loistavaa, että Inksu pisti menoa persuksen alle. Nimittäin hauskaa oli ja väsymys tuli selätettyä. Tosin sunnuntai aamuna väsymys kyllä painoi, mutta ei liikaa. Ei sitä nyt niin väsyneitä oltu. Eikä darrasia.