Vappendalen

Vappu on nyt takana ja vaikka harmaa sää sitä varjostikin, niin hyvin sitä vappua pystyi viettämään. Vähän kyllä harmitti, kun viime vuonna se vappu tuli vietettyä ulkomailla, se on sitä jotain. Kuitenkin kyllä tämä Suomessakin vietetty vappu oli aika mukavaa.

Kokoonnuttiin pienellä porukalla Nellille ruoan ja suomalaiseen tapaan myös juoman merkeissä. Kaupassa käytiin sitä ennen ja ai että sitä ihmismäärää! Ei herran jestas kun kaupat oli aivan täynnä ja perunasalaattiakin sai lähteä oikein metsästämään. Ei ihan iskenyt tuo ihmispaljous minuun ja Marjuttiin, alkoi siinä jo alkon kassalla ahdistamaan se ihmismäärä.
Nellille kuitenkin elossa ja järjissämme selvittiin ja sitten alkoikin vain ruoan teko!

//Mehujääbooli//

Tietenkin oli meillä vähän krääsääkin vapun kunniaksi. Ainoa asia mikä jäi puuttumaan oli se vappupallo. Harkitsin jo vahvasti sellaisen Spiderman-pään ostamista, mutta ei. Tuli ehkä sellainen pieni järkevä ajatuspäähän, että mitäs helkkaria minä sillä oikein tekisin? Siispä pallot säästettiin pienemmille ja itse jäätiin tyhjinkäsin. Ensivuonna voisi kyllä repäistä ja ostaa sen pallon, vähän jäi kyllä kaivertamaan...

Eilen, vappupäivänä juhlittiin perheen kesken perinteisesti minun syntymäpäiviä. Synttärilounas ihan vain kotona hyvää kotiruokaa syöden sekä vielä jälkkäriksi munkkeja.

Meillä on varmaan aina ollut tapana viettää vappupäivänä syntymäpäivä, niin, että minä nuorempana luulin, että 1.5 olisi syntymäpäiväni. Ähää, eipä ole vaan 2.5 eli tänään!

Kuitenkin syy siihen on ollut ihan se, että ainakin 1.5 koko perhe on koolla. Esim. tänään minä olenkin ihan iltaan asti valmentelemassa, joten sellaisia synttäreitä perheen kesken on käytännössä mahdotonta viettää.

Nyt se aurinko sieltä sitten pilkisteleekin, tälleen parisen päivää myöhässä. No, siitä on nautittava, kun sitä kerran on. Saisi kyllä jäädä tänne paistelemaan se aurinko, turhaa sitä piiloon enää mennä.

Niin se kuitenkin nyt on, että teinivuodet jätetty taakse. Olo ei kyllä rehellisesti sanottuna ole yhtään sen viisaampi tai vanhempi, mutta eiköhän se viisaus tästä kasva. Katsotaan tuleeko tässä juhlittua synttäreitä ihan kunnollakin, minulla kun yleensä juhlat on sellaista lokoilua. Juhlaa sekin on mutta vaihtelua kiitos johonkin edes!

JSM Bronze

Otsikko ehkä kertookin jo kaiken, mutta siis viime lauantaina meidän ihanat tytöt voittivat SM-pronssia! Kovat odotukset tytöillä oli ja ehkä alussa sellainen pieni pettymys tuo pronssi oli, mutta kyllä se pian hymyksi muuttui. Aika hieno juttu tuolla kokoonpanolla, kun kyseessä on kuitenkin yhdistelmä joukkue ja tytöt treenanneet vasta muutaman kuukauden yhdessä. Toiseksi tulleet ja voittajat ovat olleet yhdessä aivan pienestä pitäen, joten kova saavutus tämä kyllä oli!

Aamulla oli kyllä jännitystä ilmassa, eikä se siitä haihtunut ennen palkintojen jakoa. Muutama epäonnistuminen mahtui kilpailusuorituksiin, mutta kaiken kaikkiaan oli onnistunut kisa. Pisteet nousivat ja erityisesti vapaa oli tyttöjen parasta kisa antia tällä kaudella.
Vielä yhdet kisat mahtuvat, ennen kuin kausi saatettu päätökseen, kuitenkin SM-kilpailut olivat se kauden päätavoite. Mitali tuli kotiin ja kyllä on helppo hymyillä, viimeistään näin jälkikäteen.

Palkintojen jaon jälkeen otettiin kuvia, mutta ei niistä oikein meinannut tulla mitään. Nälkä taisi painaa itse kullakin ja pikku hiljaa se innostuminen siitä mitalista alkoi kasvaa. Kuvia kuitenkin otettiin ja siitä sitten pukuhuoneiden kautta lähdetiin koko poppoolla syömään. Vastaantulijat kyselivät tytöiltä mitaleista ja onnitteluja tuli, mikä tuntui kyllä hyvältä. Kuinka paljon tuntemattoman kehu voikaan ilahduttaa entisestään!

Kampin Memphikseen oltiin varattu pöytä ja nälkäisinä niitä poppareita siinä pöydässä syötiin ennen kuin ruoat saatiin. Valmentajien kanssa otettiin mitali skumpat, joka maistui muuten todella hyvälle, johtuen ehkä juomisen syystä.
Ruoka oli kyllä niin hyvää ja nälkäisenä hotkaisin sen hetkessä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan jaksanut syödä, tuntui kyllä niin pahalta jättää siihen, kuin oli vain niin hyvää. Kuitenkin jos ei mahdu, niin ei mahdu, karu totuus.

Memphiksestä lähdettiinkin aika raketti lähdöllä takaisin kohti Myllyä, sillä seniori kilpailut oli alkamassa. HGK:ta kannustamaan ja vitsit mikä tunnelma! Huomasi kyllä että laji on saanut nostetta alleen. Äänikin siinä kannustksessa lähti, mutta onneksi kannustus ei ollut turhaa, sillä HGK voitti Suomen Mestaruuden!
Siinä itselläkin itku pääsi, kun rakkaita ystäviä ja entisiä joukkuetovereita meni onnittelemaa, niin iloinen vain olin. Se työn määrä, jonka tytöt oli tehnyt, oli kyllä ansaittu mitali.

HGK:n SM-kilpailu video

instagram: @hgkeliten

Illalla olikin sitten mitali juhlien vuoro. Itse lähdin aloittelemaan Kristan luokse ja sieltä sitten Kaivolle. Oli niin hauska ilta, kuulostaa sellaiselta plaa plaa, kun sanoo että oli hauska ilta. Kuitenkin sitä se oli. Ilon määrä oli vain niin suuri, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Se on asia mikä pitää kokea itse, silloin vasta ymmärtää mistä oikein on kyse.

Nyt perjantaina onkin synttärit! Sitä ennen kuitenkin vappu, jonka juhlinta alkaa jo huomenna. Vähän kateellisena tässä ollaan, kun osalla se lakki on, mutta itsepä olen valintani tehnyt. Ennen vappua en varmaankaan tule päivittelemään, mutta vapun jälkeen sitten.

Siispä hyvää vappua kaikille ja ottakaahan ihan rauhassa!

Spring shoes

Keväisten säiden fiilistelylle jatkoa. Esittelyssä meikäläisen kevät kengät, tai siis ne suosituimmat ja ahkerasti käytössä olevat. Nyt on nimittäin viimeinkin talvikengät tungettu varastoon, vaikka varmasti UGG:it vierailevat vielä kesällä tuttuun tapaansa jalassa. Voi UGG:it, viimeinen talvi taisi nillä olla, niin kovia kokeneet kaverit on jo. Uudet siis ensi talvella!
Eilen pääsi ballerinat ensimmäistä kertaa jalkaan ja tutustumaan vuoteen 2014. Aluksi vähän mietin, että tuleekohan minulla kylmä, mutta ei tullut ei. Hyvin pärjäsin vaikka tuulikin tuolla keskustassa.
Ballerinat on ehkä minun yhdet lämpikengistä. Ne saa niin nopeasti jalkaan ja sopivat kaiken kanssa. No, onhan mulla conversetkin vaikka millaisten vaatteiden kanssa yhdistettynä, mutta juuri tuo että voi vain sujauttaa jalkaan sopii kiireelliseen, aina myöhässä olevaan-elämäntapaan.

Tärkeintä kuitenkin minulle kengissä on se mukavuus. En kestä kenkiä joiden kanssa ei voi juosta koko päivää ympäriinsä, kun alkaa hiertää milloin mistäkin. Onnekseni olen nyt viimeaikoina onnistunut välttämään tuollaisista kammotuksista ja jalat ovat vain huutaneet halleluja. Mikään ei ole kamalampaa kuin kengät jotka hiertää ja niitä ei voi vaihtaa. Viime vuonna oli yhdet sellaiset kengät, joten kanteli vaihtokenkiä mukana. Järki ohoi?? Jos kerran omistaa hyvät kengät, niin miksi ihmeessä käytää huonoja? En tiedä, mutta nyt vuotta viisaampina ei tarvitse onneksi niin tehdä.

Käytän kuitenkin ne hyvät kengät yleensä aivan loppuun. Esim edellisiä Converseja käytin niin pitkään, kunnes pohja lähti irti, kirjaimellisesti. Ei siinä muuten mitään, mutta oli talvi ja ihanasti ne lumet sitten jalkaan osui. Kiireesti juoksin kotiin, onneksi oltiin jo melkein koti pihalla asti.

//Converse(Stadium)/CocaCola-kengät(FashionHouse)/Piikki ballerinat(Berliini)/Mustat ballerinat(Berliini)//

Berliinistä tuli löydettyä varmasti maailmanparas kenkäkauppa tai oikeastaan kaksi, joista ballerinat ostin. Berliinin matkasta sekä shoppailuista voi lukea aikaisemmista postauksista TÄSTÄ, TÄSTÄ ja vielä TÄSTÄ. Jos mietit lähteäkö kyseiseen kaupunkiin niin sanon 110% varmuudella käsi sydämellä että LÄHDE! Yllätyin itse kyllä niin positiivisesti koko kaupungista ja ehdottomasti haluan palata takaisin.

Olen ehkä maininnut jossain kenkäongelma osiossa, että minulla on melko pieni jalka joka on sekä hyvä että huono asia. Hyvä asia siinä mielessä että usein kokoja löytyy ja voin myös ostaa mallikappaleita kuten esim nuo CocaCola kengät, jotka olivat kokoa 37. Kengän kokoni on siis varmaan oikeasti lähimpänä sitä 36,5 kuten Converset ovat. Kuitenkin ostan usein 37, kyllä ne menevät aivan hyvin eivät ole niin isot ettei niillä voisi olla. 36 menee taas välillä vähän liian pienen puoleiseksi.

Huono puoli pienehkössä kengän koossa on se, että harvoin voin  laita kenkiä keneltäkään. Tuntuu että kaikill on se kengän koko 39, joten ehei, ei kengän lainausta.

Siinä nyt sellainen pieni tieto isku taas minusta.

Mutta siis pähkinän kuoressa, keväällä kengät ovat ehdottomasti jotkin tennarit tai vastaavat sekä ballerinat. Niillä pärjää niin pitkälle, että jos talvea ei Suomessa olisi, niin ne varmasti riittäisisivät minulle oikein hyvin. Yhdet flipflopit on kuitenkin kesäksi pakko ostaan, Primarkista edelliset palvelivat hyvin, mutta on kyllä uusien aika. Ehkä pitäisi sittenkin ottaa se lähtö sinne Berliiniin...

Kukka meri

Huhhu, nyt on taas netin kanssa tapeltu, eikä vieläkään toimi. Kännykän nettiä tässä jakelen, jotta edes jotain pääsisin päivittelemään. Ärsyttää kun mikään ei voi ikinä toimia niin kuin pitäisi... Arg!

Pääsiäinen tuli ja meni ohitse ihan hujauksessa. Oli kyllä loma tarpeessa, aivan sekaisin olin päivistä ja olen edelleenkin! Onneksi nyt ei vielä ole mennyt niin sekaisin, että olisi väärässä paikassa väärään aikaan...
Turkuun lähdettiin mummia moikkaamaan ja kuskina toimin minä! Kyllä, minä ajoin Turkuun asti ja vähän kyllä jänskätti, kun viimeksi sen auton ratin takana tuli oltua helmikuussa. Hyvin kuitenkin selvittiin ja olin kyllä aika yllättynyt, kuinka hyvin se ajaminen sujui. Toinen vaihe odottaa ja pitäisi se nyt kiireesti suorittaa, mutta nyt vähän rohkeammin mielin ollaan.

//Päällä://

//Bleiseri:Zara/Peplum toppi:BikBok/Farkut:BikBok//

Mummin luona hyvän ruoan sekä seuran merkeissä menikin sitten se koko päivä. En tosiaan tiedä oliko päivä perjantai, taisi olla, koska lauantaina olinkin sitten valmentelemassa, kuten myös maanantaina. SM-kilpailuiden lähestyessä alkaa kyllä yhdellä sun toisella olla jännitystä ja hieman sitä stressiäkin löytyy. Aika vain menee aivan siivillä ja lauantaina H-hetki koittaakin. Kaikki siis vain kannustamaan Liikuntamyllyyn klo 12.15!

//Markus pyydystämässä mehiläistä//

Eilen vietetiinkin perheen voimin isän 50-vuotis syntymäpäiviä. Lämmin sää oli kyllä aivan ihana, vaikka suurin osa siitä vapaasta ajasta kuluikin keittiössä kakkua isälle tehden. Tuntuu kyllä hassulta, eihän se meidän isä nyt 50 voi vielä täyttää, ei se nyt niin vanha ole! No toisaalta, täytänhän tässä itsekin ensiviikolla 20, että sellasta...

Tänään onneksi aurinkoinen sää jatkui, tosin ei yhtä lämpimänä. Kuitenkin hyvä sää oli aika nautinnollista, kun Ilonan kanssa nähtiin pitkästä aikaa. Ilona tullut juuri Hong Kongista ja oli sellaisen kivan päivetyksen saanut iholleen. Pieni kateus siinä iski...

Ruoan metsästyksen tuloksena päädyttiin Santa Fe:hen syömään Caesar-salaatit. Oli muuten todella hyvää, en aikaisemmin ollut edes tajunnut, että tuolta saa ainakin lounasaikaan muutakin kuin niitä burrittoja yms. Cokiksetkin oli isot ja halvalla päästiin suhteessa muuhun aikaan syömiseen. Lounasaika on kyllä halvinta aikaa, miksi edes käyn muulloin ulkona syömässä...?

Siinä sitten kuulumisia päivitellen aika kului nopeasti. Tarjoilija tuli parit valomerkit antamaan, kunnes sitten noustiin masut täynnä ylös ja takaisin ulkoilmaan. Ihmisiä ei onneksi ollut paljoa liikkeellä, väenpaljous kauhistuttaa. Mitenköhän sitä ollaan selvitty tähänkään asti... Ihmiskammo taitaa piillä sisällä.

Pari viikkoa sitten olin eksynyt Monkiin ja kokeillut harmikseni farkku shortsihaalaria. Siitä asti on kyseinen haalari kummitellut mielessä ja nyt vihdoin ja VIIMEIN ostin! Tuli kyllä taas materialismirakkaus hyökkäys. Nyt vain odotan sitä kesää ja niitä super-lämpimiä säitä lisää kiitos.

//Lippis:Stadium 17,90e/Farkku shortsihaalari:Monki 45e//

Tulen taas päivittelemään kuin pystyn, jos vaikka pian oltaisiin tuo netti ongelma selätetty. Ei näin kännykän netillä viitsi päivitellä, mutta kyllä tässä tyttö aina keinot keksii. Kännykällä en enää tykkää tehdä postauksia, on jotenkin niin hankalaa ja tönkköä.

Netti vuodatukset nyt jätetään taakse ja nauttimaan tuota aurinkoa. Vappukin tulee pian ja se tarkoittaa myös sitä, että SYNTTÄRIT!

Viikko 14-15

Päälle viikko on mennyt aivan hujauksessa ja hiljaiseloa on blogin puolella eletty aika ruhtinaalisesti. Syitä on monia mutta suurin syy oli varmaan se, että netti lakkasi toimimasta ja kännykällä päivittely on aivan kamalaa. Mutta nyt ollaan taas täällä ja koska joitain asioita kuitenkin tapahtui, mennään kuvien voimalla viime aikaiset tapahtumat läpi.

4.4 vietettiin meidän äidin syntymäpäivää ihan vain perheen voimin. Sain älynväläyksen ja leivoin kotona ollessani ylläri kakun ja se olikin sitten se ensimmäinen täytekakku jonka olin koskaan itse leiponut. Täyte puolen hoidin ihan itse maistamalla ja tuli kyllä todella ylpeä olo. Koristelu nyt vähä lässähti, kun siinä yhdeksän aikaa töistä saapu, niin ei se käsi ollut niin vakaa kuin olisi pitänyt olla.

5.4 aamulla olikin sitten aikainen lähtö, nimittäin viikonloppu reissu Tampereella kutsui. Ei kyllä millään olisi jaksanut seitsemäksi Rautatieasemalle raahautua, mutta onneksi saatiin kyyti autolla, kun veli oli samana yönä lähtenyt MM-kilpailuihin Bulgariaan.

//Kuva Tampereen Cumulus hotellin hissistä//

//Päällä//

//Huivi: BikBok/Takki:Bershka/Neule:Reserved/Farkut:BikBok//

Lauantaina oli nuorempie, eli 2lk. tyttöjen kilpailut. Tytöt paransivat suoritustaan toisissa kilpailuissaan ja hyvillä mielin kyllä oltiin Kreetan kanssa, joka oli Inkaa lähtenyt tuuraamaan. Ainoa sellainen kompastus ja siis kirjaimellisesti kompastus, oli se kun astuin kanveesilta vähän ohi ja nilkka ympäri. Ensiapu pisteelle jäitä hakemaan, mutta onneksi ei nivelsiteissä muuta kuin venähdys. Pystyin siis koko viikonlopun kävelemään, tosin vähän linkaten. Ei keppejä enää ikinä kiitos!

//Platium//

6.4 olikin sitten vuorossa toiset tyttö ja kyllä huomasi kuinka rankkaa se valmentajana oleminen oikein on. Kilpailu tilanteessa kun itse jännittää koko ajan muidenkin puolesta, mutta sitten itse pitäisi olla se rauhallinen, joka rauhoittelee tyttöjä.
Pieni mainostus, eli jos liikut Helsingissä 26.4, tule ihmeessä katsomaan TeamGymin SM-kilpailuita Liikuntamyllyyn. Junioreilla kilpailu alkaa 12.15 ja senioreilla puolestaan 17.15. Itse olen siellä koko päivän, ensiksi valmentajana juniori kisassa ja sitten ihan kannustamassa kavereita voittoon.
Mutta sitten takaisin näiden tyttöjen kilpailuun. Sijoitus hopeaan, johon saatiin olla ihan tyytyväisiä, sillä voittaja joukkue oli tällä viikolla edustamassa Suomea PM-kilpailuissa Islannissa. Kuitenkin kun voitontahtosia ollaan, niin kyllä se kulta on kiikarissa sitten SM-kilpailuissa. Hehee...

//voitte seurata joukkuetta Instagramista @askieppi//

7.4 kävin ostamassa uuden läppärin, sillä edellisestä koneesta sain tarpeekseni. Isän kanssa Jätkäsaaren Verkkokauppaan, sillä minä en oikein ymmärrä näistä jutuista oikein mitään. Ja ihan hyvä se oli, että isä vähän suomenteli niitä juttuja, mitä myyjä oikein selitti. Siis haloo, on hienoa että kerrot jotain uusia näytönohjauskoodi systeemejä, mutta oikeasti, näytänkö siltä että ymmärrän jotain, jos seison suu auki? Siinä nimittäin mietittiin kahden läppärin välillä ja kun myyjä kysyi siinä kaiken selittelynsä jälkeen kumpi, niin olin vain että tuo valkoinen. Jälkikäteen isä sanoi, että hyvä valinta siinä oli paremmat jotkin plaa plaa jutut, mutta joo...

HP:n valkoinen siis tuli kotiin kiikutettavaksi! Olen kyllä super iloinen ja ennen kaikkea TYYTYVÄINEN tähän ostokseen. En edes muistanut miltä tuntui, kun kone toimii. Ilmeisesti tältä.
Käytiin vielä isän kanssa sushilla  Day&Night:issa ja oli sellaista aika perussushia. Pitkään aikaan en ollut sushia syönyt niin maistui kyllä hyvälle ja ehkä se nälkäkin siinä oli oma maustetta antamassa.

9.4 oli ehkä kuitenkin se kohokohtien päivä. Siis aivan loistava päivä!
Ensinnäkin mentinn Anniksen kanssa katsomaan Divergent. Ei kyllä turhaa ollut maailma hehkuttanut leffaa, sillä ehkä ensimmäinen elokuva jota voisi melkein sanoa paremmaksi kuin kirja. No ei nyt ihan, mutta melkein on jo aika hyvin. Tosin ehkä tuolla Theo Jamessilla olisi omat kuumuutensa pelissä... Ehkäpä.

Päivä jatkui loistavasti, kun illalla myöhään olin lähdössä Kisikseltä, niin vaksit antoivat minulle pullan. Siis pullan! Oli siinä kyllä yhtä hymyä yhdeksänaikoihin, kun bussille kävelin. Päivä oli muutenkin niin onnistunut, bussi kuski päästi sisään, vaikka oli jo liikennevaloissa ja ehkä olinkin sitten sen koko päivän vain jotenkin aloittanut mallikkaasti.

Muuten sitten viikon reikiin mahtuu opiskelua enemmän tai vähemmän. Vielä en oikein jaksa stressata, sillä SM-kisat antavat sellaista omaa stressiä ja haluan pysyä tyttöjen takia rauhallisena. Tiedän itse kuinka stressaavaa on kilpailaa ja kuinka tärkeää valmentajan tuki sekä rauhallisuus on. Hyvin perusteltua, ainakin itselleni! Voi, voi, ehkä vain pitäisi lukittautua jonnekin neljänseinän sisään ilman puhelinta tai mitään muuta sähköistä välinettä.

Kaikkea tuollaista siis mahtunut, joten ihan innolla odotan tätä pääsiäistä, joka onkin sitten meikäläiselle miniloma. Kyllä, valmennuksesta en eroon ihan kokonaan pääse, mutta tällä hetkellä en haluaisikaan. Oma motivaatio on aikalailla koholla molempien joukkueiden suhteen ja sen kyllä huomaa siitä, että vähän tuppaa kiivastumaan. Kuitenkin parempi näin, silloin ainakin tietää, että välittää.
Nyt olisi ehkä aamupalan aika ja uusi viikko lähteekin hyvin liikkeelle vaikka pannareista! Jep, taidampa mennä niitä tekemään...