Buffet päivä

Kyllä nämä kevään ilmat on ihan parhaita, tosin koska en näköjään koskaan voi olla täysin tyytyväinen mihinkään (mikä on ihan hirveän ärsyttävää!) niin kyllä niitä auringonotto säitä voisi tulla tänne päin. Nyt on ainakin toistaiseksi ollut vielä liian kylmä, etten ole rohjennut mennä makoilemaan tuonne pihalle. Vakavasti harkitsin tänään, mutta taidanpa jättää sen vielä välistä. Ensiviikoksi on onneksi luvattu sitä lämpimämpää, joten ehkä silloin rohkenen mennä.

//Laukku:BikBok/Aurinkolasit:RayBan//

Viime viikolla lähdettiin Inksun kanssa nauttimaan Helsingin keväästä. Tai oikeastaan metsästämään farkkushortseja. On muuten ihan hirveää, kamalampaa kuin farkkujen ostaminen. Kun niiden pitää olla täydelliset. Ja jokaisessa on se jokin "vika", jokin joka saa ne jäämään kauppaan. Tuntuu oikeasti siltä, että tänä kesänä tyydytään sellaisiin melkein farkkushotseihin. Aika pyllystä, kun niillä minä melkein sen koko kesän tulen kuitenkin talsimaan... No etsintä on vielä käynnissä, eihän tämä nyt ole ihan vielä luovutuspisteessä.

Siitä päivästä sitten tulikin sellainen syöpöttely-päivä. Käytiin ensiksi Tokyo 55 vetämässä kunnon sushibuffat. En voi kun olla ylpeä siitä, että Inksukin on nyt sushista oikein innostunut. Tuolla on kyllä aika hyviä susheja tullut taas. Silloin joskus kun ensimmäistä kertaa kävin, niin ihan perus susheja oli vain, mutta nyt varsinkin tuo missä on ilmeisesti vähän uppopaistettua rapua on ihan yksi lemppareista. Joten leimoja on sadellut kausikorttiin...

Ja tietenkin kun yksinkertaisesta masensi vain niin paljon, niin kun ehdotus kuului Kakku Galleriasta, oltiinkin jo menossa. Ei tarvinnut toista kertaa sanoa. Ainoa mikä oli tässä se, että oltiin ensiksi menossa Bulevardilla olevalle, mutta koska ei jaksettu kävellä päädyttiin Fredalla olevalle. Aika jännä että sijaitsee kaksi noin lähekkäin toisiaan. Mutta ainakin siitä päätellen kuinka täynnä paikka oli, niin en ihmettele.

Kakkubuffet siis kyseessä, mutta saa ostettua tietenkin erikseenkin ja mukaan. Ideana on, että saat valita aina kolmesta kakusta tai leivoksesta kerrallaan. Sitten vain syöt, nautit ja käyt hakemassa lisää. Ja ai että ovat hyviä! Oma lemppari oli kyllä ehdottomasti tuo pyöreä leivos, eli punaherukka-vanilija. Kannattaa siis maistaa! Ja varma on se, että tuonne mennään uudestaan, mutta tällä kertaa niin, ettei ole sushibuffet alla. Jaksaa silloin paremmin.

Nyt palaan takaisin jumppamaailmaan. Viikonloppuna sitten onkin juhlinnan aika ja kerrankin minulla taitaa olla kaikki tarvittava kasassa!

"Jotkin asiat ovat kultaakin kalliimpia"

Tässä on ihan päivät sekaisin. Ei yhtään tunnu sunnuntailta ja aamulla herätessä unenpöppörössä luulin vielä että on maanantai. Kunnes katsoin kännykkää ja eip, sunnuntaihan tänään on. Ihan hyvä huomata siinä vaiheessa, olisi muuten päivä mennyt aika sekaisin. Tosin Inksu olisi varmaankin töihin lähdöstä muistutellut, joten enpä tiedä. Mutta joo, kotiin on palattu reissuilulta ja jälleen kerran oli todettava oman sängyn ihanuus.
 

Matkaan lähdettiin aurinkoisin tunnelmin joka oli kyllä vähän masentavaa. Tuli sellainen aurinkoinen päivä vietettyä melkein kokonaan tien päällä, kun ihan hyvin olisi voinut ulkona olla ottamassa aurinkoa. Toivotaan että ensiviikolla aurinkoiset säät ovat jälleen kuvioissa, silllä tämäkin päivä menee hallilla vietellen.. Sisälajin parhautta! Mutta takaisin tähän matkaan. Kuopio suuntana ja bussi täynnä hälinää. Kuskille kyllä iso hatun nosto ettei mennyt hermot, minulla varmaan olisi mennyt. Joten aika helpottuneena kun sitten siinä yhdeksän aikaa illlalla rantauduttiin Kuopioon Sokos Hotelliin.

Pitihän siinä ruokaa saada, kun ei oikein kunnolla ollut tullut syötyä koko päivän aikana. Seikkailu ei tullut kuuloonkaan joten hotellissa olevaan Fransmanniin mentiin. Ja en tiedä johtuiko se siitä nälästä vai mistä, mutta nuo tattitorteliinit olivat vain niin hyviä! Nami nami. Vähän siinä oli ongelmia kun iso porukka oltiin ja paikalla oli myös muitakin isoja porukoita, niin sitten siinä kesti. Ja kesti. Ja kun kellokin alkoi olla jo aika paljon, aamulla aikainen herätys niin yksi jos toinenkin alkoi olla kärttyisä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka tulinkin siinä vitsillä heiteltyä että otetaanko juoksuruoat. En siis oikeasti tee sellaista! Ihan näin selveydeksi ettei kukaan sellaista luule...
 

//Ilme kohillaan ja sillee...//

Niin ja kuten kuvasta näkyy meillä oli oma sauna huoneessa! Ai että sitä ilon ja aidon hämmennyksen määrää. Ei minulla ainakaan ole koskaan aikaisemmin ollut hotellihuoneessa saunaa. Kiitos kyllä kuului Inksulle ja hänen suhteilleen. Niillä taidettiin tämä sauna saada. Ja arvatkaa harmittaako kun jäi sauna käyttämättä siinä kaikessa hälinässä? No ihan v*****i! Minulla on nimittäin sellainen viha-rakkaus-suhde saunan kanssa ja tällä hetkellä ollaan siinä rakkauden suunnalla.
 

Aamulla olikin oikein super aikainen herätys ja siis no, rehellisesti sanottuna niitä yöuni tunteja oli ehkä aavistuksen liian vähän. Mutta eipä siinä mitään, onneksi kaikki tällainen on siinä mielessä tuttua että vaikka aamulla olikin sellainen "aivot lyö tyhjää" hetki, niin kyllä jollain ihmeen tavalla olin saanut vaatteet vaihdettua ja meikkiäkin naamaa. Tosin en tiedä kuinka monta kertaa kävin siinä laukulla ja tulin takaisin istumaan sängylle ilman että siinä oli tapahtunut mitään uutta. Sellaista päätöntä vaeltamista oli siis se aamu täynnä. Varmasti jos olisin ollut huoneessa yksin, niin istuisin siinä sängyllä varmaan edelleenkin ja katsoisin tyhjäkatse silmillä laukkua. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut.
 

Mutta ai että kun sai sen hotelliaamupalan siihen eteen! Voi kun sellaista olisi vain joka aamu, mutta eipä ole tässä ollut. Ja liian harvoin siitä aamiaisesta saa oikeasti nauttia. Tuntuu että aina on kiire johonkin... Tänä vuonna kun sinne ulkomaillekaan ei pääse lähtemään... Yhyy, mikä masennus tässä iskeekään vielä kun tuota pekonia edes ajattelen. Iso masennus. En pääse tästä ehkä yli, pitää aamulla pinkaista kauppaa. No ei nyt sentään, enhän minä sellaisia jaksa!
 

//"Jotkut asiat ovat kultaakin kalliimpia"//

Pitkä kausi takana, ollaan itketty niin ilosta ja surusta, väännetty hampaat irvessä liikkeitä ja perjaatteita, tapeltu, halattu, epäonnistuttu ja ylitetty itseään. Ja siinä sitä oltiin, Cup-voittajia.  Kaikki on ollut sen arvoista, kun sai sen pokaalin ottaa käteen. Kauden alussa asetettu tavoite saavutettiin ja kyllä sitä on itse ainakin pessimistisenä ihmisenä oltu epätoivossa. Varsinkin itseni suhteen. En oikein tiedä ymmärtääkö kukaan muu Inksun lisäksi kuinka iso asia tämä on. Mutta eipä sillä merkitystä, sillä se on saavutettu. Ja en tässä voisi kaikesta siitä vääntämisestä huolimatta sanoa muuta kuin että olen niin ylpeä tytöistä. Myös koko tuo kisa oli yksi parhaimpia kisoja joissa olen itse ollut. Se fiilis mikä joukkueella oli kilpailun alusta loppuun oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sellaista jossa ehkä kiteytyy hyvin se joukkuehenki sana. Joten vähän ehkä harmittaa, että se kesäloma tulee tässä nyt. Tosin lomalle on kyllä ihan kiva päästä. Tuli nimittäin todettua, että aika poikki on kyllä oltu. Ja nyt saa sitten viimein hengähtää. Hei unettomat yöt, lukuiset paniikki viestittelyt, kisa tariffien täyttelyt ja muut väännöt. Me tapaamme onneksi vasta ensi keväänä.

Auringon saattelemana sitä sitten palattiin takaisin Helsinkiin. Sain hiuksiinkin matkalla uuden kampauksen ja taitaapi tulla sille käyttöä tässä kesällä! Pitää vaan itse hommata taas sitä kärsivällisyyttä väkertää omia hiuksia, nyt kun niitä nutturoita on kiireellä tehty, niin ei hirveästi sitä intoa ole. Mutta eiköhän se tässä palaudu vajaassa viikossa! Ja onhan tässä viikonloppuna heti lauantaina jo sellainen juhlarupeama, että pääsen jälleen vähän tappelemaan näiden kanssa. Niin helppohoitoiset hiukset, mutta niin mahdottomat kampauksien suhteen. Kiharat eivät pysy ikinä ja hiukset eivät vain ole koskaan mielestäni ojennuksessa... No onneksi siihenkin on tottuttu ja pidän hallituista kaaoksista.

Joten vaikka nyt jatkuvatkin jumppajutut, niin täällä blogin puolella varmaan niistä ollaan hetki taas hiljaisuuden peitossa. Kunnes sitten kesällä heinäkuussa alkaakin seuraava rupeama. Mutta nyt pakenen Once Upon a Time:n pariin, (johon olen muuten todella pahasti jäänyt koukkuun) ja unohdan tämän oman elämäni kokonaan hetkeksi. Ensiviikolla onkin menoa jos mikä päivä, joten palaillaan sitten heti kun kerkiän! Vähän on ostoksia esiteltävänä sekä random kuvia. Hyvää alkavaa viimeistä koulu viikkoa ainakin monille!

HKI-TKU-HKI

Hui, viikossa ollaankin jo yli puolessa välissä ja kauden viimeiset kisat ihan nurkillaan. Perjantaina onkin lähtö kohti Kuopiota, joten henkistä valmistelua bussissa istuskeluun. Siellä sitten vietelläänkin vähän viikonloppua kisojen ja tuomaroinnin merkeissä. Sitten kausi pulkassa ja kohti uutta kautta! Mutta palataanpa taaksepäin.

Turkuun tuli lähdettyä pienelle hermolomalle ja ah että oli ihanaa päästä sinne Marjutin hoiviin. Sai kyllä paljon asioita pään sisällä selvitettyä. Niin ja olihan siinä maanantaina pääsykokeetkin! Helsingissä siis ja ennen lähtöä kävin sen tekemässä. Eipä niistä sen enempää... OnniBussilla mentiin ja en voi kyllä liikaa sitä kehua. Minusta ainakin toimii tosi hyvin ja hinta on kyllä bueno. Nytkin tuli lipuista maksettua 5e/kpl. Eli ei paha, ei todellakaan verrattuna esim. junalippuihin. Turussa meitä odottikin sitten aika sellainen sateisemman puoleinen sää. Se ei kuitenkaan estänyt kaupoissa kiertelyä. Ja onneksi kaupat nyt sijaitsi saman katon alla, niin eipä se sadekaan haitannut. Ja hyvähän on se sadepäivä tuommoiseen kuluttaa, eipähän mene auringot hukkaan.
 

Kaupassa käytiin hakemassa pizza tarvikkeita. Kyllä siinä oli nälkä ehtinyt tulla kaikessa kiertelyssä joten ei muuta kuin pizzojen tekoa ja uuniin. Oli kyllä hyviä, vaikka ei mitään ihmeellisiä aineksia pizzoihin laitettukaan. Kyllä vain ne kotitekemät on hyviä, tosin en tiedä voiko näitä pizzoja kotitekoisiksi laskea, kun pohja on ihan kiltisti noukittu pakastehyllystä. Mutta tarpeeksi lähelle. Tosin kyllä se Ristoranten Mozzarella pizza on vielä toistaiseksi täysin voittamaton.

Muuten ilta kului ihan vain jutellen ja kyllä se pään selvittämminen on sellainen asia joka jokaisen täytyisi tehdä aina välillä. Eihän kännykänkään muisti loputtomiin kestä. Sekin on tyhjennettävä. Joten mieli tyhjänä tai ei nyt tyhjänä, mutta asiat selkeämpinä startattiinkin aurinkoiseen tiistaihin. Oli kyllä aivan edellisenpäivän vastakohta tuo sää. Siitä inspiroituneina lähdettiinkin ihan kävelemään vaan. Ja kyllä sitä lämmintä oli ainakin paikoitellen. Jokivarressa kun vähän tuulini niin viileäksi kävi, mutta onneksi oli huivi mukana jonka sitten vain kiedoin ympärille. Tuli myös ensimmäiset kiskajädet minulla ostettua! Tärkeä merkki sekin aina kesästä.

Siinä sitten istuskeltiin jädejä syöden ja tulevasta kesästä puhuen. Ja siinä kyllä tuli sekin asia taas tajuttua (tällein ajoissa), että kohtahan on jo YO-juhlia. Mihin oikein se vuosi taas meni? Kun ei tuota koulua ole, niin ei jotenkin osaa hahmottaa tuota vuoden kulumista. Kun muilla on hehkutusta 2 viikon koulusta jäljellä ja itse on vaan että öö tänään on kyllä keskiviikko. Mutta niinhän se menee ja peukkuja pystyssä pitelen että minäkin pääsisin ensivuonna näiden kesäloma odottajien joukkoon. Se nähdäänkin sitten siinä kesä-heinäkuussa. Sinne asti pitää vielä jänskättää....!

Nälkä alkoikin siinä sitten pikkuhiljaa painaa, joten ei muuta kuin roskat roskiin ja kohti ruokapaikan metsästystä. Blanko nyt siinä oli viime kesän seurauksena mielessä, mutta koska lounasaika oli mennyt jo umpeen, niin kyllä se hinta on sellainen että spessumpaa tilaisuutta täytyy odotella. Joten kierreltiin siinä, mutta koska ei oikein mikään paikka napannut, suunnattiinkin Kauppahalliin. Sushille! Ja oli kyllä I S O J A. Tilattiin kolme makirullaa eli yhteensä tuli 30 palaa. Ja kyllä viimeisten palojen kanssa sai taistella... Voitto tosin meille ja siitä sitten alkoikin jo olla aika talsia kohti takaisin Marjutin kämppää. Illalla palasinkin kotiin ja melko väsyneenä tulikin sitten nukahdettua. Vaikka tykkään tuollaisista reissuista paljon, niin kyllä se on ihanaa palata omaan sänkyyn nukkumaan. Varsinkin väsyneenä.

Hiuksille, kynsille ja jaloille

Huomenia! Tuntuipa oudolta, kun pystyi lauantaina pistää herätyskellon soimaan 11:30. Enhän minä silloin herännyt, ehei, tottumuksesta pomppasin jo ylös 9 jälkeen ja fiilis oli heti että missä pitää olla. Olenko myöhässä?
Eilinen vapaapäivä ainakin sekoitti hieman minun sisäistä kalenteria. Eilen ei nimittäin töitä ollut, sillä Kisahalli oli varattu ja on itseasiassa koko viikonlopun, Hki City Run -tapahtumaa varten. Joten helatorstain lisäksi tehty muitakin erityisjärjestelyjä. Outo fiilis siis on tässä rennosti maata lauantaiaamuna. Tähän voisi jopa tottua! Mutta hahaa, niin varmaan...

Sitä sitten tulikin nautittua tuosta vapaapäivästä sekä palkkapäivästä täysin rinnoin. Muutama asia oli ollut must-ostoslistalla ja nyt ne sain vihdoin hankittua. Vielä sellainen muutama tarpeellinen asia odottaa vielä ostamista, mutta nyt ne "tärkeimmät" on hommattu. Pitää kyllä tämä kuukausi ottaa ihan rauhassa ja chillailla tuon rahankäytön kanssa. Harmi vaan että se kesä on tulossa... Noh ei masistella nyt sen suhteen vielä.

 //Tangle Teezer: Anttila 16,90e//

Kun tuli hiukset pestyä huomasin erään asian: vaalennettu osa oli paljon karheampaa kuin se oman värinen tukka. Sellaista peruukki/hamppumaista. En tiedä onko se sitten jotenkin tuo vaaleapigmentti, mutta tuli hetkeksi lievä sydänkohtaus saatua siinä. Tämän seurauksena tuli huomattua myös, että hiusten harjaaminen tuntuu aivan erilaiselta. Vanha harja kun ei ehkä ole sitä parasta laatua ja sitä en ole käyttänyt muutenkaan mitenkään ahkerasti. Nyt kuitenkin harjauksesta on tullut osa minunkin rutiinia (viimein!) juuri koska vaalennetut hiukset hamppuuntuvat suihkun jälkeen. Harjauksen jälkeen ovat kuitenkin ihan normaalit. Mistä johtunee...?
Inksulta tuli lainattua Tangle Teezeria ja näin ollen tuli siinäkin sitten todettua että pitäisi varmaan oma ostaa. En sitten tiedä mitä ihmeellistä tuossa harjassa on, kun märkiä hiuksia voi harjata ja selvittää ainakin minun vaalennettujen takut nopeasti. Minä kun en se kärsivällisin ihminen ole, varsinkaan hiuksien suhteen. Niin kiitollinen saan olla siitä, että nämä ovat helppohoitoiset olleet koko ikäni.

//Essie: Anttila 14,90e//

Luottolakka ja olin päästänyt sen kuivumaan!!!!!!! Mikä minua oikein on vaivannut? Ärsytyksen määrä oli aika iso, kun niitä oli jo alle muutenkin kertynyt muutama. En tosin voi vielä kynsiä lakata, sillä kisat odottavat, mutta heti niiden jälkeen kynnet taas lakkaukseen. Tällaista "värikästä" siis kesää kohden tulossa kynsiin. Pakko on nimittäin myöntää, että kyllähän se musta ja valkoinen sopii vain niin hyvin asuun kuin asuun... Milloinkohan minulla on viimeksi nähty värikkäät kynnet? Taitaapi mennä viime kesän puolelle. Vuosi..?
 

//Kookosöljy: Life 12,90e//

Tämä onkin vähän tällainen jokeri. Minulla on todella kuivat jalkapohjat, kiitos niistä lukuisista tunneista joita on treenihalleilla vietetty ja ovat sen saaneet aikaan. Myös se, että olen todella huono hoitamaan pitkäjänteisesti ihoa tai hiuksia, on varmasti osa syyllinen tähän. Niinpä olen pitkään toivonut sellaista "ihmetököttiä", joka vaikuttaa heti ja joka on sellainen helppoakin helpompi käyttöinen. Niinpä kun lukiessani Overjoyed -blogia ja siellä tämän purnukan näin, niin olihan sitä pakko päästä itsekin kokeilemaan. Aiheeseen liittyvään postaukseen pääsee TÄSTÄ. Ja muuten toimii! En oikein uskonut ja skeptinen olen melkeinpä mille tahansa rasvalle, mutta eilen illalla laitoin vähän jalkoihin ja ovat kyllä jo pehmeämmät! Niinkuin huomattavasti vielä. Eli eiköhän kohta rasvata koko kroppa tällä, niin jo on pehmeää. Varsinkin kun tosiaan sitä rusketustakin olisi kesällä tarkoitus metsästää niin eipä iho pääse kuivumaan. Ainoa huonopuoli tuossa on tuo purkki. Vähän liian iso on kyllä minun makuun, siis riittoissa joo, eikä tarvitse koko aikaa kaupassa ravata, mutta hieman mietityttää saakohan tuota koskaan kulutettua... No aika näyttää!
Tuli myös ostettua vaatekappalekin, mutta  vielä ei ole aika sen esittelyyn. Lähempänä kesää sitten. Sen kuitenkin sanon, että oli kyllä aika nappi ja vielä heti löytyi! Nyt on muutenkin paljon sellaisia "minun tyylisiä" vaatteita myynnissä. Tässähän on ihan häkeltynyt ja ei oikein tiedä mitä pitäisi hankkia, mitä on jo ja äh, hämmennys.
 

Aluksi ei meidän pitänyt syödä, mutta toisin kävi. Hirveä nälkä siinä yllätti ja ei nyt tyhjällä vatsalla voi keskittyä mihinkään. Niinpä pienoisen pohdinnan jälkeen tuli todettua, että pastaa sen olla pitää. Eli Forumin Italoon ja masut täyteen. Oltiin varattu tarpeeksi aikaa, mutta tietenkin meidän oli silloin viimehetkellä pakko mennä juuri syömään. Ei voitu mennä ajoissa.. no onneksi ollaan molemmat tottuneet syömään nopeasti. Ja jäi siihen vielä pari minuuttia aikaa käydä ostamassa leffaan eväitä. Leffaa kun ei oikein voi katsella ilman sitä mussutusta, oli nälkä tai ei.

Päivän siis kruunasi vielä leffa, Pitch Perfect 2 ja ai että oli hyvä leffa! Niin olin tosin veikkaillutkin mainosten perusteella ja vaikka ei meistä kumpikaan ollut sitä ensimmäistä osaa nähnyt, niin eipä haitannut. Hyvin vitsit kyllä uppos ja se musiikki! Ei ihme että on saanut niin ison suosion. Ja olihan sitä kotiin päästyä pakko katsoa ensimmäinen osa. Pääsi kyllä minulla lemppari leffojen joukkoon. Nyt alkoikin aurinko jo paistamaan, joten eiköhän sitä mennää aamiainen syömään ja vähän musaa etsimään.

Aamu löpinöitä

En tiedä teistä, mutta minua ainakin piristi nähdä tuo ihanainen aurinko tänä aamuna kun heräsin. Itseasiassa siihen auringon valoon rauhassa heräilinkin, sillä lomapäivähän tämä on, mikä tarkoittaa sitä, ettei herätyskellon olemassa olosta ole tietoakaan. Yleensä nimittäin herätyskellon laitan soimaan monta kertaa, ensin puolituntia ennen ja sitten siitä silloin kun pitää herää jonka jälkeen saatan laittaa vielä muutaman minuutin välein herätyksiä. Näin olen joskus alkanut tekemään, ken tietää miksi ja nyt kun siitä on tullut oikein tapa, niin on ihan mahdotonta päästä siitä pois. Aina on nimittäin siinä unessa herätessä takaraivossa se, okei vielä puolituntia. Se on kai joskus ollut se pointti, se että saa vielä kerran torkahtaa. Mutta ai että jotenkin inhoan sitä herätyskellon ääntä, tosin se kai se pointti onkin. Vanhassa kännykässä olin laittanut mielekkäämmän äänen soimaan, jonka seurauksena en aina herännytkään herätyskelloon. Siitä viisastuneena siis kärsitään jäätävästä äänestä, mutta ainakin herätään. Parempi näin.

//Mustelmat jalassa ovat parasta! Keltainen läiskä oli ennen liila...//

Nyt kun on melkein vuoden tullut kotona vieteltyä (okei kuulostan ihan pienen lapsen äidiltä...), niin olen päässyt vihdoin ja viimein näiden parinkymmenen vuoden jälkeen siihen aamiaisen makuun. Kun ei aamuisin ole ollut sellaista tulipalo kiirettä, niin rauhassa on voinut väkerrellä sitä aamiaista ja mussutella kaikessa rauhassa. Okei, ei se nyt joka aamu ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta tämän parempaan ei ole pystytty koko elämäni aikana. Se että olen saanut alas enemmän kuin yhden hedelmän tai pienen leivän, niin se on jo jotain! Niille tiedoksi jotka tietämättömiä ovat, niin minulla on jo syntymästä ollut aamuisin ongelmia syömisen kanssa. En ole vain yksinkertaisesti saanut ruokaa alas liian aikaisin. No mikä on sitten liian aikaisin? Se, että minun täytyy syödä heräämisestä puolen tunnin sisällä. Ja se on oikeasti ollut kova haaste, kun en aamuihmisiä muutenkaan ole. En sitten yhtään.

Näin hieman edes aiheeseen liittyen, tuli muuten vihdoin ja viimein ostettua Pop Tartseja. Vähän katsoin epäilevästi kun pakkauksen avasin ja tuollainen laatta sieltä tuli. No mikrossa lämmitin, sillä meidän paahdin on siltä ajalta, kun näistä ei vielä tiedetty mitään, ainakaan täällä Suomen maassa. Joten päätin ottaa kerrankin varmanpäälle ja turvallisuuden nimissä toimia. Mutta ai että ovat makeita! Siis minä olen kunnon sokerihiiri, mutta alkoi olla tuo jo minullekin melkein liikaa. En siis sano että on pahan makuista, hyväähän tuo on, mutta makeaa! En todellakaan ihmettele, että jenkeissä on lasten makutottumukset vähän toista luokkaa, tiedän etten ikinä olisi millään hinnalla saanut vanhempiani ostamaan noita. Tai ehkä olisin, mutta se olisi loppunut kuin seinään heti sen jälkeen, kun olisivat yhden tällaisen maistaneet. Voi tietenkin olla, että minäkin ostin sen makeimman version, mutta huhheijaa kun oli makeaa. Kuitenkin täytyyhän paketti loppuun syödä ja ovathan nämä hyvä korvike jäätelölle pahanpäivän varalta. Tytöt, tiedätte mitä tarkoitan... Ja miksi ei pojatkin.