keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Flashback osa 3.

SYYSKUU
Kauan odotettu the Fault in Our Stars-leffa saapui teattereihin. Siis minä en kyllä leffaa ollut odottanut, kun sen mitä, muutaman viikon, pakko myöntää... Mutta kun kirjan olin englanniksi Anniksen suosittelemana lukenut, tuntuivat nuo kaksi viikkoa pitkältä. Itku täytteinen elokuva kyllä oli ja ei niin pahasti jäänyt kirjalle kakkoseksi. Ehkä koskettavin elokuva ikinä, jonka jälkeen oli kyllä pitkään vielä tosi "haikea" olo.

11.9.2014e

Inksun kanssa otettiin ja karattiin Köpikseen yöksi. Ai, että se matka tuntui vain niin hyvältä ja tuollaisia äkkimatkoja ei vain voita mikään. Se että pääsi pakoon sitä arkea ja pois jotenkin hetkeksi kaikesta on aina se mitä minä tarvitsen. Köpis nyt niin tuttu kaupunki, että ei siinä mennyt sitä turhaa aikaa ihmettelyyn. Tai, kyllähän me hetkellisesti eksyttiin, mutta mikä matka olisi ilman eksymistä?

6.10.2014

LOKAKUU
Kristan synttärit, jotka kruunasi kyllä ehdottomasti ensimmäinen kerta limusiinissa. Ja ei missään pikkulimossa, vaan oikein isossa ja valkoisessa vielä. Oli kyllä sellainen luksus olo, että siihen voisi kyllä tottua. Ja kuskikin ihan huippu mukava, entinen märsky, hehee.. Aikamoinen sattuma oli.
Joten sitten kun sitä rahaa on eli toisin sanoen voisi ihan oikeasti sanoa "ei oo fygyst kiinni", niin sitten kyllä ajalen limusiinilla joka paikaan. Se on varmaa. Siis sitten kun sitä rahaa on...

Untitled

Kehtaako tätä edes sanoa, tulee varmaan korvista ulos, mutta Islanti. Siis minulle se oli kyllä ihan koko vuoden kohokohta. Voittaa siis menneen tullen lakkiaiset. Tuossa matkassa kiteytyi kaikki miksi rakastan matkustelua. Ei voi muuta enää sanoa, mutta klikkaamalla oikelta sivulta Matkailun alapuolelta Islanti, niin pääsee sitten niistä lueskelemaan.

Untitled

MARRASKUU
Marraskuussa vieteltiin jo vähän pikkujouluja, kun Inksun ja Empun kanssa järkättiin meiän tytöille brunssi. Inksun isä kyllä oli suurena apuna, joten vielä suur kiitos hänelle! Ensimmäinen yhteinen kunnon valmennusvuosi melkein taisi tuolloin olla takana, joten tässä vaan eteenpäin ja varmasti tulee enemmän kaikkea tuollaista järkättyä. Ah, nälkähän tässä vaan tulee kun kuvia katselee, namii!!!

Untitled

Okei, pakko vähän perua tuota, mitä sanoin että Islannin matka olisi ollut se vuoden kohokohta. Kyllä se sittenkin taisi olla tämä tatuointi. Ai, että olen ylpeä itsestäni, tuon ottaminen merkitsi vain niin paljon, ettei sitä vieläkään oikein sanoiksi osaa purkaa. Se alku jännitys tällä piikkikammoisella katosi ajanvarauksen jälkeen ja sitten helpotus vielä siitä, kun se ei ollutkaan mitään rokotuksen veroista. Ja rankka vuosi sai muutenkin sellaisen päätöksen, vaikkakin jo marraskuussa. Tai paremmin sanottuna rankat puolitoista vuotta... Niin hyvältä vain tuo tuntuu siinä kädessä, pieni, mutta sitäkin tärkeämpi.

Untitled

JOULUKUU
Joulukuu nyt meni aivan silmissä koko kuukausi. Vastahan sitä marraskuussa oltiin! Mutta toisaalta, tekemistä ja menoa on riittänyt. Alku kuukaudesta juhlittiin nimittäin Riikan ja Iidan valmistumista. Tuntui vähän jopa hassulta kierrellä juhlissa sillä jumppaporukalla, kun jotenkin ottunut siihen kouluporukan kanssa kiertelyyn. Mutta vaihtelua sekin!
Märkä sää, alkanut pimeys eivät todellakaan haitanneet sinä päivänä. En kyllä ymmärrä, kun kahdet juhlat vain oli, mutta silti tuntui että oli koko ajan menossa. Mutta sellaista se varmaan onkin ja olihan siinä nyt aikataulutettava silti itsensä. Auton palauttelua sun muuta.

Untitled

Ah risteily Ruotsiin. Mikä kruunaisikaan tämän vuoden Pohjoismaissa kiertelyn? No vaikka se, että olisi sinne Norjaankin päässyt piipahtamaan, mutta ihan hyvinhän se on 4/5 saavutettu vuodessa.
Risteily oli kyllä sellainen kokemus jälleen, mutta ottaisin heti uusiksi. Ainoa, että se heiluminen olisi voinut olla vähän maltillisempaa, niin illoista olisi ehkä näin voinut paremmin ottaa irti. Mutta olihan siinäkin sitten taas yksi asia koettu (en kyllä halua kokea uudestaan enää ikinä kiitos), sillä en ainakaan muista että olisin ollut noin keinuvassa laivassa. Huhhu.
Itse sitten Ruotsissa olisi mukava päästä pian piipahtamaan uudestaan, sen verran kiva kaupunki siinä Köpiksen ohella. Ai että kelpaisi kyllä, ehkä heti kevään alussa pieni pyörähdys siellä? Ei paha...
Untitled

Ja pakko vielä mainita, että olihan se haikeeta kun kaikki Hobitti-leffatkin tuli katsottua. Sekin sellainen eräs päätös, yhden aikakauden loppu. Mutta minun onnekseni nyt Star Wars tulee jälleen, tosin vuosi vielä. Juuri kun ehdin jo miettiä, että mitäs sitten. Kyllä muisti on taas pitkä... Mutta sitä odotellessa olisi varmaan hyvä nuo Hobitti-leffat sitten hankkia. Potteritkin kaikki löytyy, niin miksi ei sitten tuota.

Joulu. Se oli hyvin erilainen, perinteistä poikeava, mutta minun yksi lempijouluistani. Siihen oli jotenkin hyvä ja turvallista päättää. Ja kyllä, minulla vuosi päättyy jouluun. Siitä on turva alkaa vastaan väitellä, niin se vain on päähän iskostunut.

Untitled

Kuitenkin tässä kun viimeistä osiota kirjoittelin, niin en voinut olla huomaamatta sitä, kuinka vuosi ikäänkuin parani loppua kohden. En sitten tiedä oikein oliko se vain oman asenteen ja ajattelun muutos, jonka tuon aiheutti. Kuitenkin onhan tässä ihan lohdullista huomata se, ettei se vuosi niin kamala ollutkaan. Paljon hyvää löytyi, paljon asioita joita haluan muistaa ja ikuistaa.
Minä kuulun niihin hölmöihin jotka ajattelevat, että uusi vuosi, uudet kujeet. Nyt lähteekin sitten vuosi 2015 käyntiin ja innolla odotan tätä vuotta. Mitä sitten se tuokaan tullessaan, otan kaiken avosylin vastaan. En mitään uuden vuoden lupauksia tee, mutta yhden asian voisin siinä rimaahipoen luvata. Lupaan nimittäin olla positiivisempi. Tai no, enemmänkin yrittää olla positiivisempi tai paremmin sanottuna suhtautua asioihin positiivisemmin. Pitää vain muistaa se, että asioilla on tapansa järjetyä. Niin se vain menee. Piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!