Golden Circle

No nyt on sitten sen aika, aika viimeisten Islanti kuvien. On jo tovi mennyt matkasta, mutta kaiken kiireen jälkeen nyt on kuvat saatu kasaan. Piti tämä postaus tehdä jo ennen viikonloppua, mutta kun perjantaina tulin leiriltä kotiin, olin aivan poikki. Ja sama jatkuikin sitten lauantain ja sunnuntaikin jälkeen.

Käytiin siis viimeisenä päivänä Golden Circlessä, joka on sellainen nähtävyyskierros Islannissa. Suosittelen, ei vaan pakotan (muahahhaaa) teitä käymään tuolla kierroksella, mikäli Islannissa oleilette. Nämä kuvat eivät pysty antamaan sitä todellista kuvaa ja fiilistä noista paikoista. Eivät lähellekään. Kuitenkin nyt kuva läjäys ja tekstiä vähemmän.

 

  Kiitin kyllä niin paljon itseäni, kun olin OnePiecen ottanut mukaan. Tuolla reissulla oli nimittäin kylmä ja ei jotenkin oltu kaikki osattu varautua kunnon kerrospukeutumiseen. Onneksi nyt housuja oli monet mukana itse kullakin ja neuleita sun muuta. Joten vinkki: jos Islantiin lähdet, ota lämmintä mukaan. Paljon.
Myös kenkien suhteen suosittelen sellaisia, jotka voivat mennä likaisiksi aka mutaisiksi. Itse idioottina ajattelin vain sitä kävelyn määrään ja keltaset Nike:t pistin jalkaan, mutta ai että sitä mudan määrää... Niitä sainkin sitten illalla pestä, mutta onneksi nyt muta lähtee pois. Ei silti se fiksuin kenkävalinta, ei tosiaan.

Tuli siis nähtyä vaikka mitä. Ensinnäkin tuli koettua ensilumi. Tavallaan sitä lunta kyllä olikin ollut ikävä, ja onneksi sitä oli sillein kunnolla, ei mitään loskaa maassa. Oli kuitenkin myös aika vakuuttavaa nähdä, kuinka geysir purkautuu. Tuli sellainen pienen lapsen ilo sisälle, kun sitä purkausta odotti ja sitten se tapahtui.
Kannattaa myös varautua siihen kananmunan hajuun. Tuolla se nimittäin on todella voimakasta, mutta ei siis ylitsepääsemätöntä. Mutta toisaalta, me kun olimme jo viettäneet aikaa tuossa lemussa (eli kylpyhuoneessamme), oli siihen hajuun ehkä jollain tavalla tottunut jo.

 Matkattiin minibussilla opas kuskina. Ja ai että opas oli hauska ja sarkastisella tavalla vielä. En kyllä tiedä upposiko hänen huumorinsa oikein niihin muihin turisteihin, mutta meillä oli ainakin hauskaa. Ja sai siinä aika ison annoksen tietoakin ja ymmärrettävällä englannilla siis.
Muutenkin matka oli ainakin omasta mielestä aivan loistava ja olisi voinut kestää pidempääkin, vaikka n. 10h siinä kaiken kaikkiaan taisikin mennä. Ei siis tullut tylsää ja saihan siinä välillä päiväunetkin otettua kun ajeltiin pidempää pätkää uudelle nähtävyydelle.

Kuvia on siis otettu, ja tässä vain murto-osa niistä. Mutta nyt on kuitenkin täällä bloginkin puolella matka saatettu päätökseen. Tämä oli kuitenkin matka jonka muistamme kaikki varmasti koko elämämme. Edelleenkin puhutaan niistä kokemuksista, aivan kuin olisivat eilen tapahtuneet. Ja tietenkin se yhdessä vietetty aika lähensi meitä viittä todella paljon.
Joten seuraavaa matkaa odotellessa, menenkin tästä avaamaan ensimmäisen luukun joulukalenterista. Joulu fiilistä, minulla todellakaan ei ole ja se on varmaan täällä bloginkin puolella huomattu, kun kaikki muut blogit siitä joulusta hehkuttavat. Mutta ehkä se tästä näin tulisi, ainakin kohta on niitä joululahjoja vain alettava ostaa, vaikka mikä olisi.

the Tattoo

Maanantaina siis oli se aika, aika saattaa päätökseen monen vuoden mietintä ja pohdinta. Jännittynyt en ollut ollenkaan, jännitti enemmän sen ajan varaaminen, kun itse ottaminen. Mikä oli sinäänsä jännä, sillä olin varautunut laittomaan jännitykseen. Mutta ehkä se kertoi jotain siitä, että olin 110% varma päätöksestäni, joten mitä sitä sitten turhaa jännitellä...?

 Inksu oli mukanani aikaa varaamassa, joten oli vain loogista, että hän oli itse tatuointihetkelläkin mukana. Ehkä sekin sitä jännitystä hälvensi, kun oli joku kenen kanssa olla, eikä vain oman pään sisällä pyöritellä asiaa.
Nähtiin jo aamulla ja käytiin Kiilassa aamupalalla. Hintaa tuolle aamiaiselle oli 7,50e ja ensimmäistä kertaa kumpikin oltiin. Vahva suositus ja kyllä uudestaan mennään, sillä vatsat tuli hyvin täyteen. Oli ehkä ihan hyvä tuo aamiainen mikä Inksu ehdotti, en oikeasti kotona olisi varmaan saanut mitään alas mahdolliselta jännitykseltä. Ja kannattaa kuitenkin syödä ennen kuin tatuointia menee ottamaan, näin olen kuullut monilta ja näin suosittelen muidenkin tekemään.

Sitten siihen tatuoimiseen. Pakosti olin lukenut vaikka mitä siitä miltä sen ottaminen tuntuisi ja kaikkea muutakin. Hoitoihin liittyvät asiat luin miljoona kertaa, niin että osasin jo ulkoa ennen kuin edes tatuointi paikkaan astuin. Ihmettelin miten muka sen ottamisen tunnetta oli vaikea kuvailla, mutta nyt ymmärrän.
Tatuointini on hyvin pieni ja sen tekeminen tapahtui hujauksessa. Varmasti tämä vaikutti siihen mitä tunsin, kuten myös se, että paikka johon sen otin, ei ole se kaikista kipein paikka ottaa. Nimittäin en tuntenut kipua ollenkaan. Epämukavalta se tuntui, mutta ei sattunut.
Se tunne on varmasti kaikilla jollain tavalla erilainen, mutta itse kuvailisin sitä niin, että tuntuu kuin tehtäisiin paperihaavoja, mutta veitsellä. Siltä se tuntui, mutta siis ei sattunut. Toistelen sitä, sillä itse olin odottanut paljon tuskaisempaa kokemusta.
Ei siis tuntunut siltä, kuin 50 piikkiä iskettäisiin samaan aikaan. Ei ollut tunne lähelläkään rokotuksen tunnetta, joka on edelleenkin mielestäni pahempi, kuin tuo.
Pieni jälki-kipu iski kuitenkin ennen ensimmäistä yötä, mutta ei se ylitsepääsemätöntä ollut. Ja nyt ollaan jo ihan totuttu siihen bepanthenin löträämiseen, kelmuttamiseen ja huuhteluun.

Tatuointini on siis pieni, mutta juuri sellainen kuin halusin. Tarvittaessa sen saa helposti koruilla piiloon, mutta en usko että niin tulee käymään. Se on myös sellainen mitä pystyy jatkaa, jos sille päälle sattuu. Toistaiseksi en ainakaan ajatellut toista tatuointia ottaa, sellaista "himoa" ei tullut, jota monet ovat sanoneet, että tulee. En kuitenkaan voi varmasti sanoa, että tämä tulee olemaan ainoani.
Siitä olen kuitenkin varma, että kun vanhempana elelen, on tatuointi silti mieleinen. Niin minä tatuointini päätin ottaa, vastasin seuraaviin kysymyksiin itselleni.
1. Onko se sellainen, että kun olen perheen äiti ja ikää paljon enenmmän, niin en kadu?
2. Onko se ajaton ja merkitsee minulle jotain, eikä vain hetken huuma?
3. Onko se sellaisessa kohdassa, ettei iho ala riippumaan?
Näin minä tatuointini päättin. En esimerkiksi itse voisi ottaa tatuointia vain sen takia, että onpas kivan näköinen. Osa varmasti voi, mutta itse otan vain jos sillä on merkitystä minulle. Onhan se loppujen lopuksi asia, jonka kanssa sinä itse tulet elämään koko loppu elämäsi.

Liskogalleriassa otettu tatuointi.

Hymy huulilla ja varpaat jäässä

Hehe, juuri kun kehuskelin tuosta touchista tähän kirjottamiseen, niin tulikin heti sitten pidempi tauko. No, töissä mennyt tuo aika, niin aika väsynyttä sitä ollaan oltu. Lauantaina vetäisin mm. tuollaiset kevyen 9,5h työpäivän... ilman taukoja.
Tänään oli siis se H-hetki ja siinä se tatuointi nyt on. Kuitenkin postausta asiasta tulee vasta myöhemmin, joten palataan vielä vähän edelliseen viikkoon. Muutamia kuvia olen ehtinyt nappailla ja niiden siivittämänä kertaillaan.

 Lumen tuloa nyt ei ole voinut olla huomaamatta, mutta olihan pakko ikuistaa tämäkin asia. Hauskaahan oli se, että kun perjantaina töihin lähdin, niin ei ollut lunta tullut ollenkaan, eikä sitä edes satannut. Niinpä juoksutrikoot ja Nike Freet jalkaan. Bussissa istuessa kuitenkin se lumi sitten pöllähti ja kun kotiin palasin illalla, olikin meidän piha aivan lumessa. Siellä sitten rämmin neon keltaiset Niket jalassa. Säänmukainen varustus siis...

Kokeiltiin perheen kanssa lauantaina pakastesushia. Vähän kyllä skeptinen olin, enkä niin vähäänkää... Mutta ihan ok oli, vähän kalassa maistu pakaste, mutta positiivinen yllätys kyllä oli. Taidan silti ihan niissä tuoreissa susheissa pysyä ja olivat muutkin samaa mieltä. Mutta onpahan tämäkin nyt koettu.

Vaikka väsyneitä ollaankin oltu, kyllä hymy on nyt viimeiaikoina vain ollut huulilla. Hymyilyttää kuitenkin ja mikäs siinä. Minä yleensä sanonkin, että mieluummin nauraa kuin itkee. Vaikka onhan se itkeminenkin välillä ihan hyvästä... Myös OnePiecet on nyt ahkerassa käytössä olleet, siis aivan ehdottomuus talvella. Uutta olen tilaamassa, vähän vielä hakusessa, että mikä mutta eiköhän se tässä selkeydy. Ja tietenkin ranu-kuoret kuvassa, olen niin ihastunut näihin. Maittavat!

Frendejä on tosiaan tullut kahlattua oikein olantakaa, kun Netflixiin viimein pamahtivat loput seitsemän tuottaria. Seitsemännessä ollaan ja varmaan sekin taas katsottu pian loppuun asti. Siis miten voi olla vain noin loistava sarja, vitsit naurattaa edelleenkin ja samat kohdat itkettää (en nyt lähde kertomaan mitkä, koska muuten tulee juonipaljastuksia...).
Onneksi on kuitenkin vielä neljä tuottaria jäljellä, niin ei ihan heti lopu. Sitten vain johonkin toisen sarjan pariin ja koukuttumaan. Niinhän se menee, ainakin minulla.

Perjantaina kävin myös hakemassa minulle sekä Iidalle liput uusimpaan Nälkäpeliin. Tiistaina eli huomenna tosin vasta mennään katsomaan, mutta liput piti hakea muutama päivä ennen ja perjantai nyt osui sopivasti. Mutta siis Hobitti elokuvan jonottajat... Säikähdin kyllä pahasti kun siinä lippuja fanit jonottivat ja örkeiksi oli osa pukeutunut. Huhhu, ei tuollaista perjantai-iltana kiitos!
Sunnuntaina fiilistelinkin katsomalla molemmat aikaisemmat leffat. Miten voikaan olla näin innoissaan? Olen tosin kuullut elokuvasta vähän ristiriitaisia mielipiteitä, joten jännittyneenä odotan. Huomennahan sen sitten näkee, että kuinka paljon huonompi se nyt todellisuudessa oli kuin kaksi edeltäjäänsä. Innolla kuitenkin odotan!
Mutta nyt voisin avata veljen tuoman suklaapäällysteisten Oreoiden paketin ja nappasta sieltä pari keksiä ihan vain maanantain kunniaksi. Koska maanantai on hyvä päivä, ellei jopa se paras (no ei nyt vielä sentää!).

Ranu-kuoret

Selkeesti on tullut tällainen parempi touch tähän kirjoittelemiseen. Tai sitten elämässä vain tapahtunut sitä muutakin kuin mattojen siirtelyä ja mannojen tamppausta pois vaatteista. Älkää huoliko, sitä minä teen edelleekin 85% ajastani, joten kaiken maailman kalliita ostoksia varmasti tulee. Ja tili kiittää jälleen...
Eilen tuli siis töissä käytyä ja kun tosiaan Inksun kanssa käydään koululla jumppaa vetämässä, niin onhan tässä alkanut miettiä että mites olisi sitten liikunnanopettaja? Mutta sitten yleensä sieltä juoksee läpi joku esiteini ja silloin muistaa, että jep, ei tätä hommaa minulle kiitos. Suuri kunnioitus kuitenkin niille, jotka sille tielle lähtevät tai ovat.
Kiva poikkeaminen taas aiheesta... Mutta siis eilen Inksun kanssa suunnatiin töistä keskustaan, mutta poikettiin siinä matkalla. Käytiin nimittäin varaamassa mulle tatuointi aika! Oon ollut tässä ihan täpinöissäni ja nyt vielä enemmän. Vihdoin tulee päätökseen monen vuoden pohdinnat. Ja samalla tulee kaksi uudenvuoden lupausta toteutettua.

Kovana piikki kammoisena tulee siis myös samalla yksi suurimmista peloista kohdattua. Ja tiedän, eihän tatuoinnissa ole piikkejä tai siis se on eriasia kuin rokotus, mutta silti koen näin kohtaavani pelkoni. Joten jännityksenä odotetaan ensi maanantaita *hymiö jolla hampaat yhdessä*.
Eli ensi maanantaina aika on ja paikkana Liskogalleria. Paikka sijaitsee Hakaniemen torin lähellä ja helposti sinne löydettiin sekä muutenkin koko varaus suju tosi nopeasti.

 Käytiin siinä sitten sen jälkeen Picnicissä vähän uuniperuinoilla. Siinä sitten taas huomaa sen, että kun palkka on tullut niin otetaan vaan kolmella täyteellä (okkei, ero on se 0,70e, et ei nyt mikään mega iso). Ah oli kyllä niin hyvää, varsinkin kun nälkä siinä oli jo ehtinyt olla ja jännitys alkanut laantua. Palannut kuitenkin takas ja täpinöissä tässä edelleenkin ollaan.
Tulikin sitten Picnicissä istuttua ihan sulkemisaikaan asti. Kerättiin siinä tavarat kasaan ja suunnattiin jälkiruoalle läheiseen McDonaldsiin. Oi oi... McFlurry Toblerone, kelpaa kiitos!

 Tulihan sitä myös shoppailtuakin. Zarasta löytyi ihanan muhkea huivi, joka lähti tietenkin matkaan. Vaaleaa huivia ei minulla olekaan ollut moneen talveen, mustalla tai tummemmalla on menty, joten kiva saada tummien takkien seuraksi jotain vähän vaaleampaa. Huivilla hintaa oli 16,95e (tai 16,90e). Värejä löytyi myös rusehtavampana sekä vaalealla mintulla sekä tietenkin pipot ja lapaset tyyliin sopiviksi. Itseltä ne kuitenkin löytyy jo, joten vain huivi mukaan lähti.
Nuo kuoret sitten... Joskus aikoja sitten olin jo, että vähänkö olisi hauskat kuoret, mutta Glitteriin sitten ne jätin. Taisin käydä useamminkin katsomassa, mutta aina ne sinne jäi. Kuitenkin nyt tarttuivat matkaan, kun Inksu itselleen osti uudet kuoreet, niin totesin että miksi ei? Hintaa 9,90e. Niin jotenkin hauskat, mutta katsoo nyt kauanko noita sitten loppujen lopuksi jaksaa katella...

Ja koska olen jollain ihmeellisellä tavalla ihan super hyvällä tuulella (siis en oikeasti tiedä mistä johtuu...) niin vielä loppuun pakko laittaa fiilistä kuvaava musavideo. Taylor Swift nappaa harvoin, mutta tätä biisiä jaksaa fiilistellä ja varsinkin musavideo saa kyllä hyvälle tuulelle. Toivottavasti tämä olo jatkuu ihan tuonne iltaan asti.

Purple

Minut jollain tapaa tuntevat tai ainakin sellaiset, jotka erehtyvät ottamaan yhtetyttä päähänpinttymysten aikaan ovat kuulleet minun rakkaudestani liiloihin hiuksiin. Jep, asia joka on jakanut mielipiteitä. Osa ollut ihan yhtä innoissaan kuin minä ja toiset selostaneet sitä järkeä päähäni. Kumpaa sitten kannattaa, on minun kuitenkin pakko sanoa että itse todellakin R A K A S T A N niitä!

Jokin niissä vain on nyt parisen vuotta viehättänyt. Tietenkin se on se, että ovat melko erilaiset ja sopivasti räväkät, mutta siinä on jokin muukin. Jotenkin tulee vain sellainen olo, että on niin mua. Sellainen, että jep, tollaiset pitäisi olla kun kuvia katselee.
Mutta sitten tulee aina se totuus. Ei ne välttämättä minulla tuollaisilta näyttäisi. Mitä jos ei minulle sovikaan? Väri on kuitenkin sellainen, että sen on joko sovittava tai sitten ei ollenkaan. Sitä pitää osaa kantaa. Ja miten tällaiselle värjäys-neitsyelle tuollainen sopisi? Paljon kysymyksiä, eikä yhtään vastauksia.

Inksu kyllä ehdotti hyvää vaihtoehtoa, tosin ei tähän väriin (muutakin on siis ollut mielessä...). Liukuvärjäys voisi nimittäin olla hyvä vaihtoehto, koska silloin latvat voisi vain katkaista pois ja tadaa, normaali väri jälleen.
Koskaan en ole siis hiuksiani millään tavalla värjännyt ja siksi tässä vähän mietityttääkin. Nimittäin liilaksi värjääminen tarkottaisi näiden tummien vaalennusta, joka varmasti vahingoittaisi hiuksia. Ja nyt hiukseni ovat ihan älyttömän helppohoitoiset, joten en haluaisi niitä värjäämällä pilata.

Näiden kuvien inspiroimana (eivät yhtään helpota miettimistä), lähdenkin tästä töihin, mutta mietintään kyllä jää. Ehkäpä joku päivä vaan repäsen ja seuraavan kerran kun kampaajalta tulen niin onkin pää ihan liila. Tai sitten vain latvat. Tai sitten ei. Yhyy, kumpa hiukset voisi vain joka päivä vaihtaa, vähän niinkuin peruukin. Jep, kaljuksi vaan ja peruukki ostoksille....