Elämän pienet ilot

Tässä vietellään ansaittua vapaa päivää, mutta mitään ihmeellistä en ole tehnyt, jtoen päätin tehdä tällaisen "jo varastossa olevan" postauksen. Sain tuossa ennen Tanskaan lähtöä haasteen Elisalta, Diversity of my life -blogin kirjoittajalta ja olin aluksi aika innoissani. Kuitenkin jotenkin tajusin, ettei se ehkä ole ihan minun juttuni... Mutta kiitos kuitenkin Elisa, kun haastoit (:.

Niinpä tuleekin vähän tällainen toisenlainen postaus, jonka innoittajin toimivat Amanda sekä Janina, jotka sattumalta molemmat olivat maanantaista iloisina postanneet asioita, jotka tekevät heidät iloisiksi. Innostuin tästä itsekin asiaa miettimään, sillä olen itsekin viime aikoina ollut jotenkin super iloinen. Kyllä se koulu edelleenkin tökkii, mutta muuten tuntuu, että asiat luistavat.

SM2012 fiiliksiä

• Ensinnäkin tuo Tanskan matka, olen edelleenkin niin siellä, Tanskassa siis. Siitä jäi vain tosi hyvä fiilis päälle ja oli muutenkin niin parasta viettää Iidan kanssa aikaa.
• Siitä päästään hyvin seuraavaan, eli perjantaina mennään Iidan kanssa katsomaan uusin Nälkäpeli! Voi keesus, kun olen jotenkin ihan innoissani, minä mega fani :D. No en ole, mutta silti pakko myöntää, että leffan tulemista on odotettu. Synkkä salaisuuteni paljastui... No ei, Nälkäpeli on bueno.

• Voin heittää viimein hyvästit vapaalle, jota olen tässä nyt kuunnellut viimeiset 6 vuotta. Hei, hei ja ikävä ei tule!
• Pakko nostaa vielä esille tuo YO-tulos, eli uskonnosta rapsahti E ja se pitkä matikka M. En vieläkään usko sitä, mutta kai tässä pitää pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään todellisuutta.
• Veli tuli Bratislavasta kotiin ja toi mukanaan Milka-keksisuklaata!
• Jyväskylän junamatkat oli aivan loistavia, vaikka puoliunessa oltiinkin. Kyllä tytöt on aika huippuja ja hauskoja, huumorintaju samaa tasoa kuin minulla :D (En tiedä onko se hyvä vai huono asia...)

Tuli kesällä Kristan kanssa myöhästyttyä Viron takaisintulo laivasta...

• Joulu on tulossa, mikä tarkoittaa pakkolomaa. Myös joulun herkkuruoat täyttää pöydän, nami!! (Nyt ei mietitä lihoamista)
• Vapaaohjelma alkaa saada lopullista muotoaan, vaikka sen tekemiseen onkin annettu verta, hikeä ja kyyneleitä
• Tämä Essien kynsilakka, olen niin rakastunut siihen, vaikka ei ole kyllä mikään minun tyyliseni, mutta näköjään on!

Toistan itseäni, mutta asiat vain jotenkin on loksahtaneet paikoilleen. Tein tuossa lokakuussa ison päätöksen, jota hieman epäilin, mutta nyt tuntuu, että se oli juuri se päätös joka minun oli itseni takia tehtävä (:. En kerro asiasta enemäpää, sillä haluan kuitenkin pitää jotain yksityisenä, mutta siis jollain merkillisellä tavalla tuntuu siltä kuin kaikki vain menisi juuri niin kuin pitäisi. Huomenna sitten varmaan todennäköisesti kaikki meneekin päin pyllyä, mutta se on huomisen murhe, nyt nautittava tästä tunteesta.

Berliini keväällä 2013

tuosta biisistä tulee niin mieleen JOE AND THE JUICE:n super kuumis myyjä!

Nälkäpeli-fiilinkiä

Kuulumisia ja onnistumisia

Kuten varmaan huomasitte, viikonloppu vierähti ja minä kiirreitteni alla en ehtinyt tänne päivittelemään. Nyt tuleekin sitten tällainen viikonlopun kokoava postaus sekä vähän muutakin kuulumisia. Kuvia kännykällä on tullut oteltua, laatu ollut hieman vaihtelevaa, mutta näillä mennään (:.

Eli torstaina meillä oli koulussa koulukuvaus päivä. Kyllä, meillä on joka vuosi ollut myöhään kuvaukset, mutta nyt jotenkin tuntuu, että ajankohta menee vain myöhäisemmäksi ja myöhäisemmäksi. Joka tapauksessa kuvauspäivä siis oli, mutta minä en mennyt. Muahahahaa! Pahis kun olen ;). No ei, kuvaus ajankohta meille neljännenvuoden opiskelijoille oli melko myöhään päivällä enkä yksinkertaisesti jaksanut odottaa, plus melkein kaikki kaverit oli tehneet päätöksen, ettei kuvaukseen osallistuis. Massan mukana siis tällä kertaa mentiin, mutta toisaalta ei se minua haitannut ollenkaan.

Päällä:

Bleiseri: Zara

Toppi: Cool Story Bro. (Lontoo)

Farkut: BikBok

Kengät: Converse

Perjantaina taas juostiin paikasta toiseen. Ensin Kulosaareen ja sieltä sitten keskustan kautta Kisahallille. Kisahallilla oli perinteisesti treenien vetoa, jonka jälkeen oltiin Inksun kanssa päätetty pitää meidän tyttöjen vanhemmille vanhempainillan. Kyllä siinä vähän kumpaakin taisi jännittää, mutta hyvin me siitä selvittiin (:. Väsyneenä palasin kotiin ja pakkaamisen pariin, nimittäin lauantaina oli luvassa aikainen herätys, kohteena Jyväskylä.

Yksinäinen sushi-piknikki Kisahallin pukuhuoneessa. Hanko-sushin lounas, nami, nami, nami (:.

Aamulla oli siis lauantaina klo. 7.00 herätys. Juna-asemalle julkisilla ja pikainen aamupala ostos ennen junan lähtöä. Juna-matka sujuikin sitten sääntöjä lukien, sillä tälläkertaa oltiin siellä tuomaripöydän toisella puolella. Sääntöjen kertaus oli ihan hyvästä, oli tässä ajansaatossa päässyt unohtumaan.
Perillä syötiin Martina-nimisessä paikassa, lähellä Rautatieasemaa. Italialaista ruokaa ja vahvasti suosittelen käymään, jos Jyväskylän päässä oleilette. Todella hyvän makuista oli ruoka, itse otin pestopastaa. Hintakaan ei ollut paha, omani taisi olla siinä 14e. luokkaa (:. Kuvaa ruoasta ei ole, sillä nälkäisenä kirjaimellisesti hotkaisin pastan suuhuni. Annoksen koko vei kuitenkin voiton ja jouduin haikeana jättämään sitä loisto ruokaa lautaselle. Minä siis vihaan ruoan jättämistä, mutta yksinkertaisesti ei enää mennyt alas.

Kisapaikkana toimi Hipposhalli ja sinne päätettiin kävellä tuolta asemalta. Ihan ilman eksymisiä ei matka sujunut, tosin eksyminen tapahtui vasta itse Hipposhallissa. Kuitenkin kaikki perille saatiin ja siinä sitten hiusten laittoon. Minä ja Johanna hoidimme tuon hiusosion ja tytöt itse meikkailivat toisilleen kisameikkejä. Itse aloin henkisesti valmistautumaan tuomarointia varten ja pian löysinkin Kiran, joka oli jo aamusta alkaen ollut paikalla tuomaroimassa.

Pieni vilahdus noista hiuksista, mallina toiminut Hanna-Maria, päättikin yhtäkkiä, ettei halua naamaansa kuvaan...

Tyttöjen kilpailu ei ihan sujunut kuin Strömssösä, mutta oma tuomarointi sujui aika hyvin, ainakin itse olin ihan tyytyväinen. Parannettavaa oli itsellä vielä, mutta eiköhän se tässä kun tätä tekee, kolmas tuomarointini tuo vasta oli. Säännötkin palautuivat pitkin kisaa hyvin mieleen, joten varmalla fiiliksellä kuitenkin mentiin.

Minä, mitallit ja Kira

Rankka päivä oli, kotona taisin olla siinä 1.30-2.00 aikoihin yöllä.. Väsyneinä oltiin siis koko junamatka, nukahdinkin siinä ja tytöt olivat ottaneet minusta oikein kauniin kuvankin. Mukana tietysti oli joukkueen uusi maskotti Toivo, jonka matkaa voi seurata instagramista nimimerkillä @teamtoivo.

Kuva siis otettu tuosta @teamtoivo profiilista, joten muokkaukseen en ole voinut vaikuttaa

Sunnuntainakin sitten taas mentiin koko päivä ja jälleen kerran voimistelun merkeissä. Aamulla oheisvalmennus muodostelmaluistelijoille, sieltä suoraan joukkuepalaveriin, josta sitten suoraan toisen joukkueen treeneihin valmentamaan. Viimein kotiin päästyä istahdin tai oikeastaan rojahdin alas ja vain olin. Okei kynnet siinä lakkasin uudella Essien A list -kynsilakalla. itse tykkään väristä, sellainen klassisen punainen. Ja jälleen kerran pakko kehua noita Essien lakkoja, niin hyvät ovat kyllä. Kalliita ehkä, mutta hyviä.

Kuva hieman vääristää, näyttää liilahtavalta, mutta todellisuudessa siis se oikea punainen.

Sitten pikaisesti tähän päivään eli maanantaihin. Perjantaina oli viralliset YO-tulokset tulleet, mutta koska minulla oli menoa, en ehtinyt niitä koulusta käydä hakemassa. Hakeminen jäi siis tähän maanantaihin ja aika hermostuneena menin tulokset hakemaan. Monet kaverit olivat nimittäin sanoneet, että heillä oli pisteet monista eriaineista laskeneet ja näin myös arvosana. Itse siis olin jo valmistautunut pahimpaan.

Kuoren repäisin nopeasti auki, päätin toimia samalla tavalla kuin laastarin kanssa toimitaan. Luin paperin varmaan 20 kertaa läpi, tai no sen mitä siinä oli luettavaa. En vain jotenkin voinut uskoa sitä! Uskonto tuli E:nä ja pitkä matikka M! Siis mitä? Uskonto oli sellainen mistä olisin sitä L:llää hakenut, mutta kyllä tuohon E:henkin olen tyytyväinen. Mutta tuo matikka! Se on minulle kuin L, joten ehkä osa ymmärtää nyt paremmin. Edelleenkään en meinaa uskoa sitä, odotan koko ajan että minulle soitettaisiin, että hei virhe on tullut. Siis M, en voi uskoa.

Nyt sitten vain palaan töitä tekemään, joten ei tässä oikein muuta (:. Muutamia postaustoiveita on tulossa, yritän nyt tällä viikolla saada rytmiä kunnolla takaisin. Kuitenkin sanon jo nyt, että taukoja saattaa töiden takia tulla, mutta ei huolta, päivittelen heti kun vain kerkiän (:.

NM2013: Kööpenhamina

Voi pujut, mikä reissu oli! Haikein mielin kotiin palasin, mutta ei voi mitään, sellaista se valitettavasti on. Nyyh! No, mutta nyt tämä masistelu sivuun ja sitten itse tuohon reissuun!

Aamulla oli sellainen BING herätys, eli kun kello soi niin pomppasin vain ylös sängystä. Ei todellakaan tapaistani, tosin alla oli vain sen muutaman tunnin yöunet, että sellaista... Kuitenkin kentälle 5.00 suunnattiin ja yllättävän pirteinä oltiin, tai no elossa. Kyllä se väsymys sitten siinä alkoi pikkuhiljaa iskeä päivän mittaan nimittäin.

Matkaevästä lennolle

Laukku oli saatu haltuun piakoin, mutta koska kello oli saapuessamme se 7.40, niin ei meillä mikään kiire ollut pois kentältä. Siinä sitten vähän jillailtiin ja aikaa kulutettiin, kunnes sitten saatiin tarpeeksemme ja hypättiin metroon. Kööppenhaminaan meno on jo sen verran alkanut olemaan tuttua puuhaa, että aika luontevasti siihen automaatille mentiin. Ilmeisesti näytettiin silti liian turisteilta, kun lentokentän joku apuhyypiö tuli meitä ohjeistamaan. Ihan hyvä tosin, sillä Tanskan nuo zonet ei ihan ollutkaan niin hallussa. Okei, heti sitten siihen perään meiltä tultiin kysymään olemmeko paikallisia? Emme. Tätä kuitenkin matkan aikana tapahtui todella paljon, jopa silloin kun meillä oli Suomen liput naamoissa. Hyvä Tanska!

Oli ne Köpiksen kadut kyllä aika tyhjillään ja vähän mietittiinkin, että onko mikään paikka auki. Aamupala oli nimittäin jäänyt ainakin minulta väliin, Pepsi Maxin ja Buenon voimalla ei ihan eletä. Siellä sitten lähdettiin seikkailu ja ruoan hakumielessä kävelemään jopa vähän pelottavan autioita katuja.

Siis oli siellä ihmisiä, hyvin vähän vain ottaen huomioon viime kertaista visiittiä...

Aamupala paikka kuitenkin löytyi, Baresso, vastaa meidän Robert's Coffeea. Se oli auki ja siellä muitakin turisteja laukkuineen oli, joten sinne vain! Mikään mega-aamiainen ei ollut, ainakaan minulla, mutta hyvin sillä jaksoikin sitten shoppailla. Tai no "shoppailla". Kummallakin oli kamala hinku saada vaatteita, rahan kulutus tai sovittaminen ei kiinnotanut. Pian se katselukin alkoi olla liian työlästä, mutta mikäs siinä.

Virallinen Magasin liukuporras-kuva laukkun viennin jälkeen.

Kuitenkin pakko vielä mainostaa, että toi mehu oli jotain niin parasta! Nami! Mutta niin, siis shoppailu ei oikein iskenyt, mutta yksi asia on mainittava. Käytiin Abercrombiessa (tietysti!) ja siellä tosiaan ei ollut kuin ehkä kaksi asiakasta meidän lisäksi! Aika hienoa kyllä, olen niin tottunut sellaiseen tungokseen tuolla ja Hollisterin myymälöissä, että se tyhjiis oli todella outoa.
Tyhjin käsin en kyllä lähtenyt, saatte sitten kuvan myöhemmin, sillä housut on tosiaan nyt jalassa. Tumman punaiset Abercombie pökät ostin, ei kummoiset, mutta silti ihanat (:.

Nälkä alkoi painamaan, joten sitten tuliki se todellinen ongelma: mitä syödään. Mutkien ja mietiskelyjen kautta päädyttiin sushiin. Mentiin sellaiseen ravintolaan jossa sai kaikkea sushin ja ronskin pihvin väliltä, siis oikeasti kaikkea. Kuitenkin voin sanoa 110% varmuudella, että molemmat yllätyttiin todella positiivisesti. Oli niin hyvää ja siis ei ollut edes niin kallista, kuin olisi luullut. Plussaa siis kaikki. Hintaa paljonko maksoi en kyllä muista, mutta kallista ei ollut (:.
Vielä jaksettiin hetken siellä pyöriä Köpiksessä kunnes todettiin, että nyt riitti ja lähdettiin kohti lentokenttää, josta automaatista ostettiin junaliput Odenseniin. Ei tuo kyllä ihan mennyt kuin Srömsössä tuo meidän juna matka. Hypättiin nimittäin vahingossa väärään junaan. Oli aika kuumottava tilanne, mutta onneksi jäätiin siinä päärautatieasemalla josta lähtikin sitten armoton juoksu raiteen vaihtoon, sillä aikatauluissa luki että vain muutama minuutti Odenseniin lähtevään junaan. Paniikissa sopersin jotain junahepulle, ei siis ollut konnari vaan joku muu, en tiedä mikä ammatiltaan, mutta ei sillä väliä. Sitten tämä heebo kertoi, että tämä olikin se meidän juna! Hassua, mutta helpottuneita oltiin.

Illum, Magasinin kaltainen tavaratalo. Magasiniin käytiin taas tosiaan heittämässä matkalaukun säilytykseen yläkertaan. Suosittelemme lämpimästi (:.

Hyvä kun mahtui edes pöydälle!

Kukkia ja nuo keltaiset ruusut!

Tanskan "Korso" (Tämä on Maija sinulle)

Hotelli oli Ydes Hotel, jonne Iidan suunnistustaitojen avulla löydettiin. Yhteyden otto tapahtui web-kameralla, uusi kokemus oli siis ja jännittävä. Hyvin kuitenkin kaikki onnistui ja huoneeseen päästyä oli helpottunut olo. Selvitty ehjinä perille ja kaikki kamat tallessa. Hotelli huone ei mikään kartano ollut, mutta ihan mukava (:. Kuvia on kyllä mutta oltiin joo Iidan kanssa ihan hyvin saatu se sotkusen näköiseksi, joten en laita. Valitan.
Ilta menikin sitten ruokaa hakien sekä vähän tutustuen kaupunkiin. Myös lakkasin kisoja varten kynnet, aluksi olivat aika kamalat, mutta viimein onnistuin saamaan kohtuu näköiset. Ei musta kyllä mikään kynsitaiteilija tule, kädet tärisi aivan liikaa!

Tässä sitten päivittelen matkasta, kun saan noita kuvia katseltua läpi sekä ehdin alas istuutua kirjoittelemaan matkasta. Yritän saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta samalla en ajatellut mitään kuva pommia tänne räjäyttää.
Jos jotain haluatte tarkemmaksi, tai siis tarkempaa tietoa, niin ihmeessä vain kommentteihin vastaan sitten sinne (:. Kuitenkin hotellit ja tuollaiset aika pintapuolisesti tulee, sillä ne eivät olleet oikein olennainen osa tätä reissua.

Oleilua

Aika kiireinen viikko ollut, vaikka sellaista normaalista viikosta poikkeavaa ei olekaan tapahtunut. Kuitenkin kaikkea koulu hommia ja työ juttuta tässä ollut, joten niihin se aika sitten onkin hurahtanut. Nuo aikaisemmat Tanskan matka postaukset ovat tulleet ajastuksella ja niin myös tämäkin postaus. Syynä siis kiire, mutta olen kuitenkin halunnut jotain postailla, ettei tule sellaisia turhia taukoja (:. Näitä olen voinut siinä yöllä tehdä tai pitkin päivää kun jotain rakoja on ilmaantunut.

En tiedä oikein mikis, mutta päätin kuvauttaa itseni koto-asussa. Eli en siis koskaan ole kotona farkuissa tai missään muussakaan "sivistyneessä" asussa. Heti koulusta tai muualta tultuani vaihdan mukavammat vaatteet pääll. Näin olen tehnyt siis aina niin pitkälle kuin muistan. Syynä varmasti se, että tällaisena "voimistelijana" en istu normaalisti, vaan väännän itseäni asentoihin, joten vaatteiden on oltava hyvin joustavia, muuten saisin olla kokoajan uusia housuja ostamassa. Niinpä vaatteet menee yleensä vaihtoon ovesta tultua.

Päällä

Huivi: Zara

Neule: Reserved

Housut: Abercrombie&Fitch

Yleensä siis jätän/laitan huivin kaulaan. Isäni jaksaa muistuttaa tuosta "niskatuesta", mutta itselleni tulee mukava ja lämmin olo huivi kaulassa. Niinpä sen on oltava iso! Siihen on vain niin mukava hautautua näin kylmien säiden alla (:.
Neuleet on minun juttuni ja varsinkin nyt tänävuonna olen innostunut noista ylisuurista neuleista. Pidän siitä kun ne ovat rentoja, eivät purista ja voin huidella miten tykkään. Rento sen olla pitää!
Lökärit, tai paremmin sanottuna tuollaiset "crombiet" vat vakkari varuste kotiolo asuun. Niitä minulta löytyy aika monta, kolmet Abercrombiet ja yhdet Hollisterit. Vaikka hinnat ovat aika huimat, en ole yksienkään housujen ostamista katunut. Tälläkin hetkellä yhdet jalassa (:.

Kööpenhaminan Abercrombie&Fitchistä ostetut uudet pökät!

Mukavuudella siis mennään, ajattelin vain kertoa miten täällä kotona oikein oleilen. Moni varmaan voi sanoa samaa, etteivät ne farkut pysy koko päivää jalassa. Itse en ainakaan siihen pysty ja välillä olen niin "vauva" että se OnePiece hyppää päälleni.

Niin ja olen ihan rakastunut tuohon Lorden uuteen albumiin! Niin loistavia biisejä ja mikä ääni?! Tietysti tuo Royals on ihana ja soi pitkin päivää päässä, mutta myös muutkin biisit ovat yksinkertaisesti vain loistavia. Suosittelen vahvasti kuuntelemaan kaikki (:.

NM2013: Paluu kotiin

Ja sitten viimeiseen päivään. Herättiin siinä rauhallisesti, huone oli luovutettava siinä 11.00 aikaan (kai..?). Ainoaksi ongelmaksi meinasi tuo pakkaaminen koitua, yhdellä matkalaukulla kun mentiin. Vaatteet sekä muut oli taas tungettava sinne ja siis tota noin... ensi kerralla taidan ottaa isomman matkalaukun, niin ei tarvitse sitten käsissä kantaa niin paljon tavaraa. Mutta siis viimeinen päivä lähti käyntiin, illalla vasta 21.10 kone västä lähtisi takaisin Helsinkiin.
Aika autiot olivat kyllä Odensenin kadut, kun kaikkine tavaroineen lähdettiin aamupalaa metsästämään. Kylmäkin ulkona oli, ei mikään etelänmatka hehee! Kuitenkin luotto paikka Magasin oli ovensa avannut ja näin myös siinä sijaitseva JOE AND THE JUICE, joten sinnä aamupalalle. Ah se myyjä! Hyvin kyllä saatiin aika sielä kulumaan ;). Ihmeteltiin aikalailla, että missäs se Helsingin JOE AND THE JUICE oikein on? Toivottavasti tuloillaan...

Ironman & Avocado-sandwich

Rannekkeet, buja!

Tosiaan tuolla JOE AND THE JUICEssa vietettiin aikaa, kunnes todettiin että voisi lähteä sinne juna-asemalle päin. Samapa tuo missä sitä aikaa kulutti joten kamat kasaan ja menoksi! Odensen oli vähän saanut eloa itseensä, mutta aika kuollutta meno oli edelleenkin. Toisaalta ihan hyvä niin.

Juna-asemalla lippuautomaateille mentiin ja oltiin kuin mitkäkin ammattilaiset! Alkaa tämä Tanskassa reissailu olla aika tuttua puuhaa molemmille :D. Okei, pieni ongelma siinä oli, kun tajuttiin vähän viivellä, että automaatti ei käteistä ottanut. Joten siirryttiinkin siitä seuraavaan, ei huolta.

Aikaa junan lähtöön oli, joten käytiin Baressossa kahvilla sekä vähän kierreltään asemalla olevissa kaupoissa, tai no käytiin Accessorizessa.

Statuksemme on virallisesti nyt Kööpenhaminan lentokenttä- hengarit. Oi kyllä! Taas tuli vietettyä tunti jos kolmaskin kentällä hengaillen. Vicrtoria's Secret koluttiin taas kahteen otteeseen läpi (Köpiksen kentällä niitä oli ilmaantunut yksi lisää, järkeä?) ja ruokaa syötiin Urheilu pubi/baarissa, jonka Iida oli viime vuonna meidän ollessa hengailemassa kentällä bongannut ja sanonut, että tuonne olisi kiva mennä syömään. Nyt mentiin ja olihan se ruoka hyvää! Tai sitten meillä oli vain kova nälkä. Ainakin tarjoilija oli innokkaasti meitä sinne ottamassa ja puhui suomea. Huomasi kyllä ettei suomi ollut ihan hallussa, mutta hauskaahan se oli :D. Tanskalaiset tarjosivat vielä onneksi silmänruokaa, joten mikäs siinä istuskellessa ;).

Kotiin palattiin väsyneinä, haikeina ja myöhässä. Kuitenkin loisto reissu ja alettiin jo suunnittelemaa seuraavaa, jonne todettiin että liput on ostettava ajoissa! Mutta tosiaan, seuraavana kohteena onkin sitten Islanti, saa nähdä päästäänkö sinne, tavoitteena olisi ja yritys kova (:.

Tärähtänyt, kiitos takanani istuva...

P.S Rakastan lentää öisin, koska kaupungit näyttää vain niin kauniilta ylhäältä katsottuna. Kaikki ne valot ja ne ja siis vielä tähdetkin! Niin kaunista, harmi kuin ei tuo kuvaaminen onnistunut :/.