Voi pujut, mikä reissu oli! Haikein mielin kotiin palasin, mutta ei voi mitään, sellaista se valitettavasti on. Nyyh! No, mutta nyt tämä masistelu sivuun ja sitten itse tuohon reissuun!
Aamulla oli sellainen BING herätys, eli kun kello soi niin pomppasin vain ylös sängystä. Ei todellakaan tapaistani, tosin alla oli vain sen muutaman tunnin yöunet, että sellaista... Kuitenkin kentälle 5.00 suunnattiin ja yllättävän pirteinä oltiin, tai no elossa. Kyllä se väsymys sitten siinä alkoi pikkuhiljaa iskeä päivän mittaan nimittäin.
Laukku oli saatu haltuun piakoin, mutta koska kello oli saapuessamme se 7.40, niin ei meillä mikään kiire ollut pois kentältä. Siinä sitten vähän jillailtiin ja aikaa kulutettiin, kunnes sitten saatiin tarpeeksemme ja hypättiin metroon. Kööppenhaminaan meno on jo sen verran alkanut olemaan tuttua puuhaa, että aika luontevasti siihen automaatille mentiin. Ilmeisesti näytettiin silti liian turisteilta, kun lentokentän joku apuhyypiö tuli meitä ohjeistamaan. Ihan hyvä tosin, sillä Tanskan nuo zonet ei ihan ollutkaan niin hallussa. Okei, heti sitten siihen perään meiltä tultiin kysymään olemmeko paikallisia? Emme. Tätä kuitenkin matkan aikana tapahtui todella paljon, jopa silloin kun meillä oli Suomen liput naamoissa. Hyvä Tanska!
Oli ne Köpiksen kadut kyllä aika tyhjillään ja vähän mietittiinkin, että onko mikään paikka auki. Aamupala oli nimittäin jäänyt ainakin minulta väliin, Pepsi Maxin ja Buenon voimalla ei ihan eletä. Siellä sitten lähdettiin seikkailu ja ruoan hakumielessä kävelemään jopa vähän pelottavan autioita katuja.
Aamupala paikka kuitenkin löytyi, Baresso, vastaa meidän Robert's Coffeea. Se oli auki ja siellä muitakin turisteja laukkuineen oli, joten sinne vain! Mikään mega-aamiainen ei ollut, ainakaan minulla, mutta hyvin sillä jaksoikin sitten shoppailla. Tai no "shoppailla". Kummallakin oli kamala hinku saada vaatteita, rahan kulutus tai sovittaminen ei kiinnotanut. Pian se katselukin alkoi olla liian työlästä, mutta mikäs siinä.
Kuitenkin pakko vielä mainostaa, että toi mehu oli jotain niin parasta! Nami! Mutta niin, siis shoppailu ei oikein iskenyt, mutta yksi asia on mainittava. Käytiin Abercrombiessa (tietysti!) ja siellä tosiaan ei ollut kuin ehkä kaksi asiakasta meidän lisäksi! Aika hienoa kyllä, olen niin tottunut sellaiseen tungokseen tuolla ja Hollisterin myymälöissä, että se tyhjiis oli todella outoa.
Tyhjin käsin en kyllä lähtenyt, saatte sitten kuvan myöhemmin, sillä housut on tosiaan nyt jalassa. Tumman punaiset Abercombie pökät ostin, ei kummoiset, mutta silti ihanat (:.
Nälkä alkoi painamaan, joten sitten tuliki se todellinen ongelma: mitä syödään. Mutkien ja mietiskelyjen kautta päädyttiin sushiin. Mentiin sellaiseen ravintolaan jossa sai kaikkea sushin ja ronskin pihvin väliltä, siis oikeasti kaikkea. Kuitenkin voin sanoa 110% varmuudella, että molemmat yllätyttiin todella positiivisesti. Oli niin hyvää ja siis ei ollut edes niin kallista, kuin olisi luullut. Plussaa siis kaikki. Hintaa paljonko maksoi en kyllä muista, mutta kallista ei ollut (:.
Vielä jaksettiin hetken siellä pyöriä Köpiksessä kunnes todettiin, että nyt riitti ja lähdettiin kohti lentokenttää, josta automaatista ostettiin junaliput Odenseniin. Ei tuo kyllä ihan mennyt kuin Srömsössä tuo meidän juna matka. Hypättiin nimittäin vahingossa väärään junaan. Oli aika kuumottava tilanne, mutta onneksi jäätiin siinä päärautatieasemalla josta lähtikin sitten armoton juoksu raiteen vaihtoon, sillä aikatauluissa luki että vain muutama minuutti Odenseniin lähtevään junaan. Paniikissa sopersin jotain junahepulle, ei siis ollut konnari vaan joku muu, en tiedä mikä ammatiltaan, mutta ei sillä väliä. Sitten tämä heebo kertoi, että tämä olikin se meidän juna! Hassua, mutta helpottuneita oltiin.
Hotelli oli Ydes Hotel, jonne Iidan suunnistustaitojen avulla löydettiin. Yhteyden otto tapahtui web-kameralla, uusi kokemus oli siis ja jännittävä. Hyvin kuitenkin kaikki onnistui ja huoneeseen päästyä oli helpottunut olo. Selvitty ehjinä perille ja kaikki kamat tallessa. Hotelli huone ei mikään kartano ollut, mutta ihan mukava (:. Kuvia on kyllä mutta oltiin joo Iidan kanssa ihan hyvin saatu se sotkusen näköiseksi, joten en laita. Valitan.
Ilta menikin sitten ruokaa hakien sekä vähän tutustuen kaupunkiin. Myös lakkasin kisoja varten kynnet, aluksi olivat aika kamalat, mutta viimein onnistuin saamaan kohtuu näköiset. Ei musta kyllä mikään kynsitaiteilija tule, kädet tärisi aivan liikaa!
Tässä sitten päivittelen matkasta, kun saan noita kuvia katseltua läpi sekä ehdin alas istuutua kirjoittelemaan matkasta. Yritän saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta samalla en ajatellut mitään kuva pommia tänne räjäyttää.
Jos jotain haluatte tarkemmaksi, tai siis tarkempaa tietoa, niin ihmeessä vain kommentteihin vastaan sitten sinne (:. Kuitenkin hotellit ja tuollaiset aika pintapuolisesti tulee, sillä ne eivät olleet oikein olennainen osa tätä reissua.
Aamulla oli sellainen BING herätys, eli kun kello soi niin pomppasin vain ylös sängystä. Ei todellakaan tapaistani, tosin alla oli vain sen muutaman tunnin yöunet, että sellaista... Kuitenkin kentälle 5.00 suunnattiin ja yllättävän pirteinä oltiin, tai no elossa. Kyllä se väsymys sitten siinä alkoi pikkuhiljaa iskeä päivän mittaan nimittäin.
Matkaevästä lennolle
Laukku oli saatu haltuun piakoin, mutta koska kello oli saapuessamme se 7.40, niin ei meillä mikään kiire ollut pois kentältä. Siinä sitten vähän jillailtiin ja aikaa kulutettiin, kunnes sitten saatiin tarpeeksemme ja hypättiin metroon. Kööppenhaminaan meno on jo sen verran alkanut olemaan tuttua puuhaa, että aika luontevasti siihen automaatille mentiin. Ilmeisesti näytettiin silti liian turisteilta, kun lentokentän joku apuhyypiö tuli meitä ohjeistamaan. Ihan hyvä tosin, sillä Tanskan nuo zonet ei ihan ollutkaan niin hallussa. Okei, heti sitten siihen perään meiltä tultiin kysymään olemmeko paikallisia? Emme. Tätä kuitenkin matkan aikana tapahtui todella paljon, jopa silloin kun meillä oli Suomen liput naamoissa. Hyvä Tanska!
Oli ne Köpiksen kadut kyllä aika tyhjillään ja vähän mietittiinkin, että onko mikään paikka auki. Aamupala oli nimittäin jäänyt ainakin minulta väliin, Pepsi Maxin ja Buenon voimalla ei ihan eletä. Siellä sitten lähdettiin seikkailu ja ruoan hakumielessä kävelemään jopa vähän pelottavan autioita katuja.
Siis oli siellä ihmisiä, hyvin vähän vain ottaen huomioon viime kertaista visiittiä...
Aamupala paikka kuitenkin löytyi, Baresso, vastaa meidän Robert's Coffeea. Se oli auki ja siellä muitakin turisteja laukkuineen oli, joten sinne vain! Mikään mega-aamiainen ei ollut, ainakaan minulla, mutta hyvin sillä jaksoikin sitten shoppailla. Tai no "shoppailla". Kummallakin oli kamala hinku saada vaatteita, rahan kulutus tai sovittaminen ei kiinnotanut. Pian se katselukin alkoi olla liian työlästä, mutta mikäs siinä.
Virallinen Magasin liukuporras-kuva laukkun viennin jälkeen.
Kuitenkin pakko vielä mainostaa, että toi mehu oli jotain niin parasta! Nami! Mutta niin, siis shoppailu ei oikein iskenyt, mutta yksi asia on mainittava. Käytiin Abercrombiessa (tietysti!) ja siellä tosiaan ei ollut kuin ehkä kaksi asiakasta meidän lisäksi! Aika hienoa kyllä, olen niin tottunut sellaiseen tungokseen tuolla ja Hollisterin myymälöissä, että se tyhjiis oli todella outoa.
Tyhjin käsin en kyllä lähtenyt, saatte sitten kuvan myöhemmin, sillä housut on tosiaan nyt jalassa. Tumman punaiset Abercombie pökät ostin, ei kummoiset, mutta silti ihanat (:.
Nälkä alkoi painamaan, joten sitten tuliki se todellinen ongelma: mitä syödään. Mutkien ja mietiskelyjen kautta päädyttiin sushiin. Mentiin sellaiseen ravintolaan jossa sai kaikkea sushin ja ronskin pihvin väliltä, siis oikeasti kaikkea. Kuitenkin voin sanoa 110% varmuudella, että molemmat yllätyttiin todella positiivisesti. Oli niin hyvää ja siis ei ollut edes niin kallista, kuin olisi luullut. Plussaa siis kaikki. Hintaa paljonko maksoi en kyllä muista, mutta kallista ei ollut (:.
Vielä jaksettiin hetken siellä pyöriä Köpiksessä kunnes todettiin, että nyt riitti ja lähdettiin kohti lentokenttää, josta automaatista ostettiin junaliput Odenseniin. Ei tuo kyllä ihan mennyt kuin Srömsössä tuo meidän juna matka. Hypättiin nimittäin vahingossa väärään junaan. Oli aika kuumottava tilanne, mutta onneksi jäätiin siinä päärautatieasemalla josta lähtikin sitten armoton juoksu raiteen vaihtoon, sillä aikatauluissa luki että vain muutama minuutti Odenseniin lähtevään junaan. Paniikissa sopersin jotain junahepulle, ei siis ollut konnari vaan joku muu, en tiedä mikä ammatiltaan, mutta ei sillä väliä. Sitten tämä heebo kertoi, että tämä olikin se meidän juna! Hassua, mutta helpottuneita oltiin.
Illum, Magasinin kaltainen tavaratalo. Magasiniin käytiin taas tosiaan heittämässä matkalaukun säilytykseen yläkertaan. Suosittelemme lämpimästi (:.
Hyvä kun mahtui edes pöydälle!
Kukkia ja nuo keltaiset ruusut!
Tanskan "Korso" (Tämä on Maija sinulle)
Hotelli oli Ydes Hotel, jonne Iidan suunnistustaitojen avulla löydettiin. Yhteyden otto tapahtui web-kameralla, uusi kokemus oli siis ja jännittävä. Hyvin kuitenkin kaikki onnistui ja huoneeseen päästyä oli helpottunut olo. Selvitty ehjinä perille ja kaikki kamat tallessa. Hotelli huone ei mikään kartano ollut, mutta ihan mukava (:. Kuvia on kyllä mutta oltiin joo Iidan kanssa ihan hyvin saatu se sotkusen näköiseksi, joten en laita. Valitan.
Ilta menikin sitten ruokaa hakien sekä vähän tutustuen kaupunkiin. Myös lakkasin kisoja varten kynnet, aluksi olivat aika kamalat, mutta viimein onnistuin saamaan kohtuu näköiset. Ei musta kyllä mikään kynsitaiteilija tule, kädet tärisi aivan liikaa!
Tässä sitten päivittelen matkasta, kun saan noita kuvia katseltua läpi sekä ehdin alas istuutua kirjoittelemaan matkasta. Yritän saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta samalla en ajatellut mitään kuva pommia tänne räjäyttää.
Jos jotain haluatte tarkemmaksi, tai siis tarkempaa tietoa, niin ihmeessä vain kommentteihin vastaan sitten sinne (:. Kuitenkin hotellit ja tuollaiset aika pintapuolisesti tulee, sillä ne eivät olleet oikein olennainen osa tätä reissua.
vähänkö hienot kynnet!
VastaaPoistaHahaaa kiitos :D Sain kyllä vähän tapella noiden kanssa...
Poista