Pikakelaus

Taas on hurahtanut melkein viikko ilman postausta. Ihan tällainen perus syy jälleen kerran, joita kuulee loputtomiin. Ei ole oikein ollut mitään mistä kirjoittaa. No, eihän se aivan totta ole, aina on jotain mistä kirjoittaa (ainakin minulla). Yksinkertaisesti on vain tuntunut liian raskaalta avata blogger ja lähteä kirjoittamaan. Loman tarpeessa jo tammikuussa? Oi kyllä.

Tässä kuitenkin vähän kuulumisia. Lauantai meni pitkälle tehden kaikkea. Ensiksi oltiin jälleen kerran töissä, jonka jälkeen sitten valmennettavat tytöt tulikin meille. Inksun kanssa ollaan nyt järkätty kaksi tuollaista joukkueiltaa, ensimmäinen oli heillä, joten nyt oli minun vuoroni luonnollisesti.

 

Joten siinä se lauantai menikin ja illalla kun koti oli tyhjillään, niin viimeisetkin energian rippeet kulutinkin työjuttuja tehden. Hirveä stressi tuntuu taas koko ajan olevan päällä, niin paljon sellaista mitä pitäisi tehdä. Ollaankin nyt Inksun kanssa todettu, että tarvittaisiin assistenttit. Siis ihan oikeasti, muistikin alkaa reistailemaan. Ja minä kun väitän omaavani hyvän muistin. Mm. tehtävälistalta löytyy passin uusiminen (ei, en ole sitä vieläkään tehnyt, hyi minua!), koulutuksen ennakkotehtävien tekeminen ja sitten kaikkea muuta pieniä juttuja, jotka nyt tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä. Mutta kyllä se helpottaa että on toinen, kenelle voi kaiken tämän avosydämin purkaa, sillä ymmärtää kun samassa tilanteessa on.

Olen tässä nyt ahminut tuota Gossip Girliä oikein olantakaa. Auttaa jotenkin rentoutumaan hyvin, vaikka pitäisihän sitä jokin oikea rentoutus juttu löytää. Jokin muu siis kuin koneen toljotus. Ei varmasti tee hyvää aivoille... Ainakaan pidemmän päälle.

Kuten tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyi, niin ruokaa meillä ainakin oli. Niinpä kun noita minttu-domino keksejä jäi, niin niihin olen sitten jotenkin täysin hullaantunut. Maistuvat melkein samalta kuin minttu-puffet (lempijätksi). Miten en ole jotenkin aikaisemmin tuotakaan tajunnut ollenkaan? Siis maku on niin yhtäläinen että melkein ihmetyttää. Tai ei, ei ihmetytä.

 Tulihan sitä nähtyä Maijaakin eilen varmaan ööö, melkein puolen vuoden jälkeen. Tai no kesällä näin viimeksi hänen ja Mikon tupareissa. Että se aika vain jotenkin menee. Yhteinen aika on niin vaikea saada järjestettyä. Niin ne asiat vain ihan oikeasti lukion jälkeen muuttuu. Oppii näin jälkikäteen tajuamaan kuinka tärkeää se koulussa vietetty aika oli. Nämä on näitä, jälkiviisaita sanoja. Vähän niin kuin uni, sitäkin oppinut nyt arvostamaan, kun lapsena päiväuneista vain väännettiin itkupotku raivareita.

Mutta tässä vähän tällainen pikakelaus, eli Gossip Girliä katseltu, minttu-dominoita syöty ja kouluaikoja opittu arvostamaan. Hahaa ja töissä käyty, miten se meinasikaan unohtua.