Mä ja kattila

No niin, nyt on pää saatu kasailtua. Joten paluu maanantaihin, jolloin näin kummitätiäni. Jo meille perinteeksi muodostunut joululahja shoppailu oli tiedossa. Yleensä olen ihan pää tyhjänä, mitään tietoa siitä mitä oikein haluaisi, mutta tälläkertaa oli päämäärä kyllä täysin selvä. Kattila. Joten ei muuta kuin jalat alle, kohti pistävää tuulta ja Stockalle.

 Kattilan puutosta oli siis ja nyt sellaisen omistan. Aika tyytyväinen kyllä tähän yksilöön olin, ulkonäön puolesta siis. Ei nimittäin ole tullut kyseistä testattua. Mutta koko ja paino juuri sitä luokkaa mitä kaipailinkin. Eli toimii! Hintaa kyseiselle löytynee 79,90e.

Kylmyyttä oli kyllä ilmassa. Vähän jotenkin minulla tuppaa unohtua, että ulkona on kylmä... Mutta kyllä sitä tarkeni ja varsinkin kun pääsi syömään lämmintä ruokaa. Long Wall ja sieltä nuudeleita ja kevätkääryleitä. Namii! Ainoa harmi oli kyllä, että tuli siinä sitten sivu-ylähampaitten ikenet poltettua. Ei niin kiva...

Tuli siinä sitten vielä yksin piipahdettua H&M katselemassa vähän aleja. Ei niin että olisi mitään tarpeellista etsiskellyt, tai itseasiassa... Olen tässä nyt etsinyt sellaista pientä laukkua, joka olisi sellainen kova. Ei vain jotenkin ole löytynyt sellaista sopivaa, ei sitten mistään. Taitaa jälleen olla liian tarkka mielikuva päässä, kun mikään ei oikein iske. Etsintä siis jatkukoon...

H&M:stä tarttui kuitenkin parit alusvaatteet käteen. Eli jälleen kerran tili itkee, kun ei osata tyhjin käsin lähteä kaupasta ulos... No ei, ihan hakusessa ovat olleet ja alusvaatteita nyt aina tarvii. Tai niinhän sen voi itselleen ainakin perustella hyvin. Kukaan varmaan tätä väittämää kiellä?

Olihan sitä pakko nappasta pukukopista peilipose. Zarasta ostettu tekoturkistakki on kyllä ollut kovassa käytössä. Vaikka hihat ovatkin vähän lyhemmät, niin lämmin neule vain alle. Niin on kovatkin pakkaset tuolla tarjettu ihan loistavasti.

Illalla tuli vielä Kristan kanssa tavattua, käytiin sushilla ja kuulumisia vaihdettiin. Eli aika täytteinen vapaapäivä oli kyllä tuo maanantai. Vähän sitä oli menossa koko päivän, mutta tuntui kyllä rennommalta kuin normaalit menopäivät. Onhan se eriasia ravata shoppaillen kuin hallilta toiseen.

Ah, tuohon ei vain jotenkin voi millään kyllästyä. Jokin taitaa olla tuossa asiassa päässä vialla, kun sitä vain söisi ja söisi. Pasta ja sushi, ei tule kyllästymisastetta. Tai sitten se aste on vain niin hervottoman suuri, että sen saavuttaminen melkeinpä mahdotonta...?