Ma-To

Mitäs tässä onkaan taas tehty, kun viikko jo melkein takana? No, maanantaina tuli käytyä leffassa. Aluksi olin kyllä ajatellut viettäväni maanantain ihan vain neljänseinän sisällä, mutta toisin kävi. Kun Kristalta tuli viesti lähtisikö joku hänen ja Felixin kanssa leffaan, niin miksi ei? Niinpä sitten oli niistä koti kuteista kuoriuduttava, vähän ehostusta naamaan ja menoksi.

Taken 3 leffaa mentiin katsomaan. Ensimmäisestä olen nähnyt vilauksia, toista en ollenkaan. Mutta aika hyvä leffa kuitenkin oli. Välillä vaan ehkä tuntui että mentiin vähän paikallaan, mutta toiminta on aina toiminta. Ja mikäs siinä kun leffa eväät oli haettu Makuunista. Hyvähän siinä oli niitä mutustella ja leffaa katsella.

Leffan jälkeen ei kuitenkaan ollut minulla halua lähteä kotiin, joten Inksun kanssa mitäs muutakaan kuin syömään. Tulee kyllä ulkona syötyä pikkasen liikaa, mutta minkäs sille voi? Ruoka on vain niin hyvää, siis kotiruokakin.
Morrison'siin mentiin ja hampparit tietenkin tilattiin. Vähän olisi kyllä nuo mozzarella tikut alkupalaksi houkuttaneet, mutta ihan hyvä päästös oli jättää ne ottamatta. Vaikka muistin että hampparit on isoja, en silti muistanut niiden olleen noin isoja...

 

Siinä sai sitä hampparia sitten syödä. Itse tilasin House-nimisen, jossa oli pihvin lisäksi katkiksia ja olisko ollut bearnisekastiketta. Ja ah, hyvää oli, mutta ei tuota kyllä kokonaan millään saanut alas. Kovasti kyllä yritin, mutta minkäs sille voi kun ei vain mahdu.

Tiistaina menikin sitten aluksi töissä päivä, jonka jälkeen kotona teinkin tuon What's on my phone? -postauksen. Sinä päivänä en oikein tainnut muuta ihmeellistä tehdä, tai ainakaan en muista tehneeni.

Sama vika oli keskiviikossa, kävin töissä, tulin kotona syömäään ja lähdin uudestaan. Eli siis perus työpäivä toisinsanoen. Tai no, perus ja perus, en edes tiedä itseasiassa mikä on minun perus työpäivä.

Torstaina taas olin pitkästä pitkästä aikaa vähän jumppailemassa. Melkein tyhjä halli, niin mikäs sen parempaa? Tosin tuli kyllä huomattua kuinka perusasiatkin tuntuu tosi jänniltä ja jopa pelottavilta. Esim. täysiä juokseminen ja puolivoltin tekeminen? Mitäköhän päässä on oikein liikkunu kun välillä minäkin ihan päättömästi tehnyt. Sen kun vain tietäisi...

Ja juuri kun siitä ulkona syömisestä on itselle paasannut, niin olihan se pakko mennä uudestaan.  En halua edes miettiä sitä rahan määrää joka menee syömiseen, varmasti saisin jonkun kohtauksen. Mutta siitä sitten metrolla keskustaan ja Santa Fehen lounaalle. Heidän burritot on nimittäin minun lemppareita!

No ei se nyt onneksi pelkäksi syömiseksi mennyt, sillä treenisuunnitelmaa tehtiin Inksun kanssa samalla. Kyllä sitä tulee aikaa käytettyä näihin "jumppa-juttuihin" työajankin ulkopuolella, se on kyllä pakko todeta. Joten miksi ei tehdä niitä siinä syöden. Haha, hyvä minä, hyvin taas perusteltu tämä syöminen.

Loppu päivä menikin samalla teemalla, ensin vähän valmentelua, sitten kokous ja lopuksi totesin vain kokouksen jälkeen, että nyt kotiin. Väsymys kyllä painoi, vaikka tavallaan eihän sitä mitään ollu tullu tehtyä. Mutta kokoaika menossa. Olen sen nimittäin huomannut, että ihan oikeasti tarvitsen sitä omaa aikaa, kun voin vain olla yksin. Muuten tuntuu jotenkin että patterit loppuu kesken.

Tästä lähdenkin laittamaan ruokaa ja toivottelen hyvät viikonloput, sillä en tiedä ehdinkö/jaksanko tulla tänne ihmeempiä postailemaan. Mutta muistutan kuitenkin, että 31.1 asti, voi laittaa TÄNNE tulemaan kysymyksiä!

What's on my phone?

Kuten otsikko jo varmasti kaiken kertookin, niin vuorossa katsaus puhelimeeni. En ole varmastikaan ainoa, jonka mielestä tuo nykyajan välttämättömyys kertoo paljon omistajastaan. En ihmettelisi, vaikka nykyään kädestä ennustaminen muuttuisi kännykästä ennustamiseksi..

Itselläni on tällähetkellä iPhone 5s, jonka hommasin juuri ennen Islantiin lähtöä. Edellinen oli nimittäin vetänyt itsensä jo siihen vaiheeseen, ettei olisi tuota matkaa edes kestänyt. Näin ollen uusi oli saatava hiven extempore-idealla.
 

Lukitun näytön taustakuva on otettu Blue Lagoonista. Melko usein vaihtelen taustalla olevia kuvia, mutta tämä on nyt yllättävän pitkää ollut maisemissa. Tuo värien yhdistelmä on vain niin loistava ja varsinkin kun sitä lukituskoodia näppäilee, niin silloin värit jotenkin parhaimmillaan. Pienet asiat ne silmää miellyttää...

Koti-näytön taustakuva vaihtelee siinä missä lukitun. Tällä hetkellä nyrkkeilevä mies, jolla kädessä tatuointeja. Ensimmäisellä sivulla näkyykin sitten kaikki nämä sovellukset jotka ovat ns. "tärkeimpiä". Eniten käyttämäni sovellukset sijaitsevatkin sitten tuolla alhaalla. WhatsApp ja Spotify eivät varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Spotify Premium on minulla ollut jo ties kuinka kauan ja vaikka monet eivät siitä raaski maksaa, niin en minä näe että se 10e kuussa on mikään ylitsepääsemätön juttu. Ja varsinkin nyt kun siihen on täysin tottunut, ei siitä pois pääse.

Toiselta sivulta  löytyykin lisää sovelluksia. Tuota Moovit-sovellusta tulee aivan päivittäin käytettyä. Aluksi tuntui jotenkin todella tönköltä, mutta nyt kun sitä on käyttänyt, niin aika kävetävä kyllä on. Myös Flickr-sovellusta tulee käytettyä, varsinkin kun on kännykällä tullut otettua jotain kuvia, niin saa kätevästi siirrettyä suoraan tonne, josta ne voikin sitten myöhemmin siirtää blogiin.

Ryhmät, laatikot tai miksi niitä nyt haluaa kutsua, on enemmänkin tuollainen "jäteläjä" minulle. Varsinkin tuo Muut, sieltä löytyy sellaisia sovelluksia joita en käytä, mutta joita en voi poistaakkaan. Lifestylen kanssa sama juttu. Valokuvauksesta löytyvät muutamat muokkaussovellusket, joiden käyttö on melko vähäistä. Jotenkin kuvia on vain mielekkäämpää muokkailla koneella ja, onhan esim Instagramilla ja Flickrillä omat muokkaussysteemit melko hyviä nykyään. Mainittakoon kuitenkin että sieltä löytyy Aviary, VSCOcam, PS Express, Big Day Lite ja InstaSize.

Kolmas sivu onkin vähän tällainen sekalainen. Sieltä nyt löytyvät vain nuo muutamat sovellukset, joista tuota GorillaFree, en ole vielä testannut, mutta jokin kaunis päivä testaan. Kyseessä siis treeni-app. Vaikutti kuitenkin hyvältä, joten latasin ja varmasti kokeilen.

Tietenkin nykyään kännyköihin kuuluvat myös nämä kuoret. Minulla vähän ristiriitaisia tunteita noihin kuori hehkutuksiin. Tuntuu vain siltä, että kännyköillä pitäisi olla niitä kuin ihmisillä vaatteita. Jokaiseen asukokonaisuuteen pitäisi kuulua erilliset kuoret. Vaihtoehtoja löytyy niin paljon, että eBay saa minut voimaan pahoin. Ei kannata vain kirjoittaa iPhone 5s. Siinä tulee sellainen ahdistus, että läppärin läppä paukahtaa kiinni.

Itselläni siis kuoria kolmet, "rankis-kuoret" ovat Glitteristä ja kaksi muuta ihan kuulkaas Clas Ohlsonilta. Joten en omista sitä jäätävää määrää, mitä monet omistavat. En näe sitä jotenkin tarpeelliseksi. Se ei tarkota silti sitä, etteikö minulla olisi muutama lemppari joista haaveilen.

Nuo molemmat ovat pitkään olleet sellaisia haikailun aiheita. Olen vain välillä tavallaan tosi saamaton etsimisen suhteen. Tai en edes välillä vaan todella usein. Ja mitä nettikauppoihin tulee, skeptisyydelläni ei ole rajoja. En melkein luota mihinkään sivustoon. Mutta ehkä tässä joku päivä saan jotain aikaiseksi.

Onko teillä jotain lemppari sovelluksia, olkoon sitten viihdettä tai hyötyä? Entä mites noiden kuorien laita, mistäs tilailette vai riittääkö ne muutamat?

VV

VV = väsynyt viikonloppu

Ah, en voi edes sanoin kuvailla kuinka hyvältä oma sänky on tuntunut. Ei sitä tullut oltua kuin yksi yö poissa Kuortaneella, mutta silti omaa sänkyä oli jo ikävä. Tosin huomaan kyllä itse siitä, että jossain paikassa on tullut monet yöt vietettyä, kun jo ekana yönä nukkuu hyvin. Kertookohan tämä jostain, esim siitä että kolmen viikon päästä jälleen palaan sinne...?

Kuortaneelle todellakin tuli lähdettyä perjantaina aikaisin aamulla. Olin jo ihan innoissani että jes, pääsen Stockalta hakemaan yhtä lempiherkuistani, Caesar-salaattia. Ähää, Stocka olikin kiinni! Olisin tietenkin voinut tarkistaa aukioloajan etukäteen, mutta ei. Niinpä sinne käppäilin petyin ja suuntasin subwayhin. Ja hunajakaura oli loppunut. Yhyy, ei ollut minun aamuni. Olen niin sellainen, että jos aamulla tulee vastoinkäymisiä masennun. No onneksi masennus laantui kyllä nopeasti, kun Inkan kanssa sai junassa istuskella.

 

Leiri sujui muuten hyvin. Yksi ikävä käänne tosin oli sellainen, että yksi tytöistä tuli pahasti alas ja jouduttiin ambulanssi soittaa. Tuli sitten sellainenkin koettua. Inka hänen kanssaan sitten lähti sairaalaan ja minä jäin lopujen 12 kanssa leireilemään ja heitä rauhoittelemaan. Kuitenkin mitään vakavaa ei sattunut, joten onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.

 

Lauantaina siis saavuttiin myöhään Helsinkiin. Junamatka tuntui kyllä niin pitkältä, ainoa mikä oli mielessä oli kyllä se kotiin pääseminen. Jotenkin oli ollut rankat kaksipäivää, yleensähän tuota menoa jaksaa paljon pidempää. Mutta syy varmaan ollut edellinen viikko, joka on mennyt myöhäisiin öihin Gossip Girlia katsoessa. Hehe...

Onneksi kotona odotti veljen tuliainen, nimittäin pienoinen karkkipussi. Islantiin näihin ihastuin ja sitten olen Suomesta metsästellyt. Nyt ovat kuitenkin Suomeenkin rantautuneet ja sitä pientä ilon määrää. On minulla kyllä paras veli, kun tuollaisia muistaa ja jaksaa katsella väsynyttä kiukkuiluani. Mutta niinhän se on, että pienet ilot on niitä parhaita iloja.

Tällainen oli siis minun viikonloppu, väsynyt ja voimistelua täynnä. Tähän viikkoon mahtuu paljon tekemistä, kuten esim ennakkotehtävien tekoa. Hirveän nopeasti aika menee, eilen kalenteria selatessa alkoi oikein ahdistaa. Voisi taas aika vain mennä niin hitaasti kun lapsena....

P.S Kysymyksiä voi vielä laittaa 31.1 asti, TÄSTÄ pääsee suoraan kyseiseen postaukseen.

Kysymyspostaus

Elikkä siis nyt olisikin mahdollista laittaa kysymyksiä tuonne kommentteihin, joten kysymyksiä vain tulemaan. Ihan mistä vaan voi kysellä, eli ei ole mitenkään millään aiheella rajattua. Vastailen niihin sitten helmikuun puolella, eli 31.1 asti aikaa laitella kysymyksiä tulemaan. Muistuttelen tästä sitten varmaankin muiden postauksien yhteydessä.

Pikakelaus

Taas on hurahtanut melkein viikko ilman postausta. Ihan tällainen perus syy jälleen kerran, joita kuulee loputtomiin. Ei ole oikein ollut mitään mistä kirjoittaa. No, eihän se aivan totta ole, aina on jotain mistä kirjoittaa (ainakin minulla). Yksinkertaisesti on vain tuntunut liian raskaalta avata blogger ja lähteä kirjoittamaan. Loman tarpeessa jo tammikuussa? Oi kyllä.

Tässä kuitenkin vähän kuulumisia. Lauantai meni pitkälle tehden kaikkea. Ensiksi oltiin jälleen kerran töissä, jonka jälkeen sitten valmennettavat tytöt tulikin meille. Inksun kanssa ollaan nyt järkätty kaksi tuollaista joukkueiltaa, ensimmäinen oli heillä, joten nyt oli minun vuoroni luonnollisesti.

 

Joten siinä se lauantai menikin ja illalla kun koti oli tyhjillään, niin viimeisetkin energian rippeet kulutinkin työjuttuja tehden. Hirveä stressi tuntuu taas koko ajan olevan päällä, niin paljon sellaista mitä pitäisi tehdä. Ollaankin nyt Inksun kanssa todettu, että tarvittaisiin assistenttit. Siis ihan oikeasti, muistikin alkaa reistailemaan. Ja minä kun väitän omaavani hyvän muistin. Mm. tehtävälistalta löytyy passin uusiminen (ei, en ole sitä vieläkään tehnyt, hyi minua!), koulutuksen ennakkotehtävien tekeminen ja sitten kaikkea muuta pieniä juttuja, jotka nyt tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä. Mutta kyllä se helpottaa että on toinen, kenelle voi kaiken tämän avosydämin purkaa, sillä ymmärtää kun samassa tilanteessa on.

Olen tässä nyt ahminut tuota Gossip Girliä oikein olantakaa. Auttaa jotenkin rentoutumaan hyvin, vaikka pitäisihän sitä jokin oikea rentoutus juttu löytää. Jokin muu siis kuin koneen toljotus. Ei varmasti tee hyvää aivoille... Ainakaan pidemmän päälle.

Kuten tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyi, niin ruokaa meillä ainakin oli. Niinpä kun noita minttu-domino keksejä jäi, niin niihin olen sitten jotenkin täysin hullaantunut. Maistuvat melkein samalta kuin minttu-puffet (lempijätksi). Miten en ole jotenkin aikaisemmin tuotakaan tajunnut ollenkaan? Siis maku on niin yhtäläinen että melkein ihmetyttää. Tai ei, ei ihmetytä.

 Tulihan sitä nähtyä Maijaakin eilen varmaan ööö, melkein puolen vuoden jälkeen. Tai no kesällä näin viimeksi hänen ja Mikon tupareissa. Että se aika vain jotenkin menee. Yhteinen aika on niin vaikea saada järjestettyä. Niin ne asiat vain ihan oikeasti lukion jälkeen muuttuu. Oppii näin jälkikäteen tajuamaan kuinka tärkeää se koulussa vietetty aika oli. Nämä on näitä, jälkiviisaita sanoja. Vähän niin kuin uni, sitäkin oppinut nyt arvostamaan, kun lapsena päiväuneista vain väännettiin itkupotku raivareita.

Mutta tässä vähän tällainen pikakelaus, eli Gossip Girliä katseltu, minttu-dominoita syöty ja kouluaikoja opittu arvostamaan. Hahaa ja töissä käyty, miten se meinasikaan unohtua.

Lempisarjat

Viikko melkein pulkassa, viikonloppua vaille valmis. Viikon pisimmät työpäivät edessä päin siis, mutta ei anneta sen nyt menoa haitata. Nyt onkin aika vähän esitellä minun lempisarjoja joita seurailen tai olen joskus seuraillut. Ja kaikki tämä ihan vain sen takia, kun tässä yhtenä päivänä pohdin, että mitäs sitä tekikään silloin ennen kun ei tuota Netflixiä ollut. Jaa'a, se on aika hyvä kysymys... Mutta siis itse aiheeseen, eli lempisarjoja.

Olen vähän vaihteleva ihminen mitä tulee moniin lempiasioihin. Myös sarjoissa on tällaista vaihtelevuutta. Kuitenkin on viisi sarjaa, joita olen katsonut uudestaa, joiden katsomista ei vain voi lopettaa. On niissä sitten hyvä juoni, helvetin kuuma (mies)näyttelijä tai sitten muuten viihdyttävä, on niihin jääty koukkuun. Moni varmasti jakaa tämän saman tunteen, kun ei vain voi lopettaa katsomista.

Hyvä aloittaa ihan siitä perinteikkäästä, monia koukuttavasta Frendeistä. Ai että, montakohan kertaa ne on kahlattu läpi? TV:stä ovat lukuisia kertoja tulleet uusintoina ja nyt Netflixissä taitaapi olla kaikki tuottarit. Tietenkin ne oli aloitettava tuossa jokin aika sitten alusta ja nyt taidankin olla melkein 7 kausi katsottuna...
Eli Frendejä katselen enemmänkin ajankuluksi, silloin tällöin, eikä hirveää tarvetta ole katsoa koko tuottari putkeen. Vaikka nopeastihan siinä jakso jos kymmenen hurahtaa peiton alle käpertyneenä. Suuri kiitos siitä, että tutustuin Netflixiin lähemmin vasta kirjoitusteni jälkeen... Ei apua mitä siitäkään olisi sitten tullut.

Toinen vastaava sarja on tietenkin mikäs muukaan kuin How I Met Your Mother! Kuinkakohan pitkään Iida ja Annis tuosta sarjasta minulle puhui, ei mitään tietoa mutta pitkään. Kesti yllättävän kauan, että katsoin ensimmäisen jakson ja no, se olikin menoa sitten. Vetää vertoja Frendeille, mutta vähän ehkä eritavalla, eri aikakauden huumorilla. Jutut ovat kyllä niin hyvin oivallettuja, että naurattaa joka kerta samat vitsit. Ainoa mikä minua ärsyttää on se, etten ole löytänyt hyvää paikkaa katsoa tuon viimeisen tuottarin. Koneelleni en nimittäin haluaisi mitään latailla. Vinkkejä?

Seuraavaksi siirrytäänkin vähän draamatäytteisempään. Gossip Girl. Tarviiko oikein muuta edes sanoa? Sarja, jota katsoin jo kauan sitten TV:tä (tai kaukaiselta se ainakin tuntuu....), mutta johon nyt uudestaan hurahdin. Ja sitä onkin sitten ahmittu oikein kunnolla. Montakohan jaksoa on tullukin iltaisin katsottua putkeen. Vastaus on monta. Hyvin monta. Tässä nimittäin yksi niistä, jonka katsomista en vain voi lopettaa. Jokainen jakso jää kuitenkin niin ärsyttävästi, että pakko nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja sama uudestaan. Pam, kierto valmis!

Koska olen vähän tällainen "vastakohdat kiehtoo"-ihminen, joten vähän tyylin vaihdos. Draamassa pysytään edelleenkin, suhde koukerot vain kieroutuu ja kaikki on yhtä sekamelskaa. Eikä edes hallittua sellaista. Kyseessä on mikäpäs muu kuin Game of Thrones. Pari jaksoa kestää päästä sisälle, mutta katsokaa. Suosittelen, suosittelen, suosittelen. Sanoinko vielä että suosittelen.

Mutta aika järkkyä materiaalia kyllä välillä, että tulee siinä mietittyä vähän käsikirjoittajien mielenterveyttä. Kuitenkin niin koukuttava sarja, mutta juttuhan on niin, että minulla on tähän vähän sellainen viha-rakkaus suhde. Nimittäin oli loistava sivu jolta katsoin ja arvatkaa vain lakkasiko se toimimasta? Voi kyllä. Nyt siis ollaan vähän turhautumisen rajamailla, yritän saada toimintaan. Niin lähellä oltiin jo loppua, että pakko nähdä loppuun. Kuitenkin pakko tämän ympäripyöreän hehkutuksen jälkeen sanoa, että ei välttämättä avaudu ihan kaikille. Tai ole kaikkien mieleen. Sarja on kuitenkin sellainen, että sitä joko rakastaa tai vihaa. Mielestäni välimuotoa ei ole.

Vähän samoissa aiheissa pysytään. Kyseessä on loppuhuipentuma. Minun ehdottomasti lempisarjoistani, sarja, jonka kahlasin kokonaan viikossa. Viikossa siis katsoin koko sarjan. Ja kyseessä oli normaali viikko ja hetkinen, olin vielä koulussakin. Ei siis mitään että olisin himassa toljotellut Netflixistä. Ehei, kävin koulussa ja töissä. Ykkössarja. Tudors.

Sarja vain koukutti. Yksi syy oli kyllä Henry Cavill, ah *sydänsilmäinen hymiö*, mutta myös juoni ja se historian luoma kiehtovuus jättivät koukkuun. Ylipäätänsä kuinka joka jakso tapahtui jotain ja näyttelijät vain sopivat paremmin kuin hyvin rooleihinsa. Se haikea olo joka oli kun viimeinen jakso loppui. Se kuinka jokin hahmoista kuoli. Se kuinka jotain vihasin.

Olen sanonut täälläkin kuinka aina elokuvissa elän täysillä mukana. Koukuttavat sarjat eivät todellakaan ole poikkeus. Ehei, täysillä niissäkin eletään. Vetävät ihan mukaansa, pois omista huolista ja arjesta. En vain ymmärrä ihmisiä jotka voivat nukahtaa kesken elokuvan. Tai sitten minulla vain on ollut tuuria, ettei ole tullut katseltua sellaisia leffoja, jotka eivät millään kiinnosta. Mutta olenkin ehkä sellainen "leffahoro", tuntuu että kuului elokuva/sarja mihin genreen tahansa saan kyllä itseni siitä kiinnostumaan. Kauhu tuleekin sitten erikseeen, niitä en katso, vältän kuin ruttoa. Tähän kuuluvat myös pelle-elokuvat sekä tietenkin Lumikki ja 7 kääpiötä, jota en ole muuten vieläkään uskaltanut loppuun asti katsoa, kiitos noidaksi muuttuvan kuningattaren...

Mutta tosiaan, muitankin sellaisia lemppareita löytyy. Nämä viisi kuitenkin sellaisia, jotka ovat aina hilluneet mukana, eivätkä taida koskaan oikein haihtua kuvioista. Niitä vain jaksaa katsoa, uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin voipi olla, että vaikka vuoden päästä onkin ihan uudet suosikit ja näitä ei jaksa edes ajatella. Okei, ketä minä oikein huijaan, eihän se niin tule olemaan. Eiköhän se ole jo nähty...

Joten Netflix auki ja pari jaksoa vielä Gossip Girlia ennen kuin menen nukkumaan. Niin ne illat vain nykyään menee, muuten pohtii koko yön, että mitä seuraavaksi tapahtuu. No ei nyt sentää. Vai...?

Löytyykö samoja lempisarjoja? Onko teillä jotain ehdotonta suosikkia, jonka kahlaatte hetkessä läpi eli johon olette täysin koukussa?

Mä ja kattila

No niin, nyt on pää saatu kasailtua. Joten paluu maanantaihin, jolloin näin kummitätiäni. Jo meille perinteeksi muodostunut joululahja shoppailu oli tiedossa. Yleensä olen ihan pää tyhjänä, mitään tietoa siitä mitä oikein haluaisi, mutta tälläkertaa oli päämäärä kyllä täysin selvä. Kattila. Joten ei muuta kuin jalat alle, kohti pistävää tuulta ja Stockalle.

 Kattilan puutosta oli siis ja nyt sellaisen omistan. Aika tyytyväinen kyllä tähän yksilöön olin, ulkonäön puolesta siis. Ei nimittäin ole tullut kyseistä testattua. Mutta koko ja paino juuri sitä luokkaa mitä kaipailinkin. Eli toimii! Hintaa kyseiselle löytynee 79,90e.

Kylmyyttä oli kyllä ilmassa. Vähän jotenkin minulla tuppaa unohtua, että ulkona on kylmä... Mutta kyllä sitä tarkeni ja varsinkin kun pääsi syömään lämmintä ruokaa. Long Wall ja sieltä nuudeleita ja kevätkääryleitä. Namii! Ainoa harmi oli kyllä, että tuli siinä sitten sivu-ylähampaitten ikenet poltettua. Ei niin kiva...

Tuli siinä sitten vielä yksin piipahdettua H&M katselemassa vähän aleja. Ei niin että olisi mitään tarpeellista etsiskellyt, tai itseasiassa... Olen tässä nyt etsinyt sellaista pientä laukkua, joka olisi sellainen kova. Ei vain jotenkin ole löytynyt sellaista sopivaa, ei sitten mistään. Taitaa jälleen olla liian tarkka mielikuva päässä, kun mikään ei oikein iske. Etsintä siis jatkukoon...

H&M:stä tarttui kuitenkin parit alusvaatteet käteen. Eli jälleen kerran tili itkee, kun ei osata tyhjin käsin lähteä kaupasta ulos... No ei, ihan hakusessa ovat olleet ja alusvaatteita nyt aina tarvii. Tai niinhän sen voi itselleen ainakin perustella hyvin. Kukaan varmaan tätä väittämää kiellä?

Olihan sitä pakko nappasta pukukopista peilipose. Zarasta ostettu tekoturkistakki on kyllä ollut kovassa käytössä. Vaikka hihat ovatkin vähän lyhemmät, niin lämmin neule vain alle. Niin on kovatkin pakkaset tuolla tarjettu ihan loistavasti.

Illalla tuli vielä Kristan kanssa tavattua, käytiin sushilla ja kuulumisia vaihdettiin. Eli aika täytteinen vapaapäivä oli kyllä tuo maanantai. Vähän sitä oli menossa koko päivän, mutta tuntui kyllä rennommalta kuin normaalit menopäivät. Onhan se eriasia ravata shoppaillen kuin hallilta toiseen.

Ah, tuohon ei vain jotenkin voi millään kyllästyä. Jokin taitaa olla tuossa asiassa päässä vialla, kun sitä vain söisi ja söisi. Pasta ja sushi, ei tule kyllästymisastetta. Tai sitten se aste on vain niin hervottoman suuri, että sen saavuttaminen melkeinpä mahdotonta...?

Inspiratio 2015

Vähän jotenkin sekavia fiiliksiä tänään. Ajattelin että olisin vähän kertonut eilisestä, mutta se taitaakin mennä keskiviikkoon. Yksinkertaisesti ei vain nyt lähde liikkeelle. Liikaa juttuja pyörii päässä. Siispä vähän tulevalle vuodelle inspiratiota. Välillä onkin vain hyvä hiljentyä ja katsoa...

WINTER

 SPRING

SUMMER

FALL

Lauantai lörpöttelyä

Kuten varmasti huomaavat ne jotka eivät lue blogia bloglovinin tai mobiilin kautta, että pientä muutosta ulkoasussa tapahtunut. Pieniä säätöjä, mutta onhan tässä ihan oikeasti vain herran jestas todettava, ettei tähän vain voi koskaan olla täysin tyytyväinen. Ainahan se on sellaista kausiluontoista. Mutta toistaiseksi tällä mennään, kattelaan.

Eilen nähtiin pitkästä aikaan melkein koko Islanti porukan kanssa. Annis oli hienosti paikalta poissa edustamassa meidän rämä jengiä Valmennusringin leirillä. Me muut sitten vieteltiinkin aikaa sushi paikkaa etsien. Oli kyllä pientä etsintää, kun Sushibar oli niin täynnä, eikä aikaa jonottamiseen oikein ollut. Ja sitten Forumin Hanko oli kiinni. Mutta eipä hätiä, Itamae siinä Kampin kauppakeskuksen lähellä olikin auki. Ihan kiva oli sitä ruokaa saada, kun viimeksi oli siinä 9 aikoihin tullut syötyä. Huomaa kyllä heti, kun työt alkaa, että se ruokailu lähtee vähän holtittomaksi...

 Riikka kyllä aika osuvasti sanoi, että tulee sellainen ADHD-olo kun toisemme tavataan. Ja niinhän se syöminenkin meni, hepuloiden ja naureskellen. Pahoittelut läheisessä pöydässä istuville, jotka ilmeisesti olivat treffeillä. Toivottavasti suhteenne lähtee kukoistamaan.

Vähän tuli siinä ihmeteltyä, että missäs ne kaikki ihmiset oikein ovat? Ihan hiljaisia oli kadut, vaikka sentään oli lauantai ja vielä ilta. Mutta kyllä ne ihmiset onneksi löytyivät, nimittäin Tennarista! Ei oltu selkeästi ainoita, jotka oli leffaan lähteneet. Joten leffa eväät Kampin K-Supermarketista ja leffailemaan.

 Käytiin katsomassa tuo Interstellar. Ensinnäkin minulla ei ollut mitään hirveää haisua tuosta leffasta, tiesin kuitenkin suunnilleen mistä kertoi. Silti olin aivan täysillä mukana. Jokin ihme juttu siinä on, että siihen leffaan on aivan pakko eläytyä. Onneksi Iida minun kanssa jo konkari leffoissa käymisen suhteen, tottunut niihin eläytymisiin. Hänen kättäänkin tuli siinä ihan mukavasti jännittäessä puristettua... Eli en ainakaan tylsää leffa seuraa ole.

En ala mitään juonipaljasteluja täällä latelemaan, mutta suosittelen vahvasti leffan näkemistä. Pisti kyllä ajattelemaan ja ei turhaan oltu kyllä kehuttu. Myös näyttelijä valinnat osui minusta aivan nappiin. Hehhe, tuleva leffa kriitikko... Not.

Juhuu, täällä ollaan.

Tämä vuosi on kyllä yhdessä hujauksessa lähtenyt liikkeelle. Tännekään ehtinyt mitään päivittelemään, kun kokoajan ollaan oltu menossa, tai sitten vain on ollut edellisten menojen seurauksena niin väsyneitä, että ei vain ole jaksanu konetta avata. Tai ketä minä huijaan, onhan se kone avattu, mutta se onkin sitten jäänyt sille Netflixin tielle.

Tosiaan viikonloppu hujahti Kuortaneella koulutuksessa. Aika intensiivistä settiä oli, joten maanantai meni ihan siitä koulutuksesta toipuessa. Piti Marjutiakin mennä Turussa tapaamaan, mutta ei vain jaksanut. Siis itsensä ylös saaminen sängystä oli jo sellainen ylivoimainen teko...

Tiistaina taas sitä oltiin sukuloimassa ja henkisesti valmistautumassa töiden alkuun. Keskiviikkona sitten mentiinkin jo täydessä touhussa ja tässä sitä ollaan, perjantaissa. Oikein kauhistuttaa kuinka tuo aika vain kuluu, ikään kuin valuu silmissä. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa... Mutta kyllä se siitä, kun arki lähtee taas rullaamaan, niin saa sellaisen kunnon touchin tähän toimintaan.

 Tässä on jäänyt talvikenkienkin oston hehkutus välistä. Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi ostettua UGG:it itselleni. Mutta 100e kalliimmalla, kun olin ajatellut... Ärsytyksen määrä? Suuri. Mutta eihän tässä voi kuin itseään syyttää, kun niin myöhään olin liikenteessä.
Aikaisemmat ostin Stockmannilta lasten osastolta, sillä olivat n. 100e halvemmat. Kuitenkin heiltä loppunut koko 36, siis koko maasta. No kipaisin sitten pettyneenä Ilonan kanssa aikuisten osastolle ja kappas, siellä olikin sitten pienin koko mitä sai niin 39! Muutama kirosana taisi päästä, mutta onneksi sitten Aleksi 13 löytyi talvikengät. Joten ensikerralla voisin oikeasti olla ajoissa liikkeellä, näin on käynyt aivan liian usein. Lompakko ei tykkää tuollaisista ollenkaan.

Tällainen pikainen sepustus siis siitä missä ollaan luuhattu. Nyt ruokaa nassuun ja töiden tekoon, viikonloppuna yritän palailla. Eiköhän sitä tässä ala saamaan taas sitä aikaa repästyä jostain...

Vuosi käyntiin

Huhhu, vuosi vaihtunut ja elossa vielä ollaan. Hyvästit on tuolle vuodelle 2014 jätetty, ei tule ikävä. Nokka kohti vuotta 2015 käännetty, vaikka edelleen väsyneitä eilisestä ollaankin. Mutta niinhän hei sen pitääkin olla, jokainen vuosi pitää päättää kunnialla loppuun ja jokainen vuosi aloitetaankin sitten huonommissa merkeissä. Ainahan siitä mennään vain ylös päin.

Vietettiin hyvällä ja tutulla tyttöporukalla Ilonalla uuttavuotta. Ruokaa oli, juotavaa oli, musiikki soi ja hauskaa oli kyllä. Muutama draaman hetkihän aina siihen vuoden loppuun mahtuu, mutta ongelmat ratkottiin aika näppärästi kyllä. Joten oikeastaan aika vähällä tuli tämä vuosi selvittyä. Ehkä juuri se, että kerrankin asennoituu siihen, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, niin ei niitä ongelmiakaan silleen samalla tavalla synny.

Kuvia ei kyllä tullut otettua niin paljon, mutta toisaalta minusta se on vain hyvä asia. Silloin on ollut muutakin tekemistä kuin vain sillä kännykällä näpräillä. Ja kun minulla ainakin uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia syvällisiä keskusteluja, niin niihin sitä aikaa sitten kuluukin. Mutta kyllä hymyssä suin tämä vuoden vaihde vietettiin kaikesta mahdollisesta huolimatta. Kun tosiaan noita idiootteja oli taas liikenteessä...

Jotten aivan kokonaan aiheesta eksy, niin itse vuosien vaihtuminen tapahtui ulkona, Tiina toimi tällä kertaa rakettien ampujana, sillä miehiä ei ollut porukassa yhtään. Raketit siis ammuttiin, sekunteja laskettiin ja kun vuosi vaihtui niin olihan siinä hyvä fiilis. Mutta kaikki vain tosiaan tapahtuu niin nopeasti. Iskee aina sellainen ahdistus paniikki, kun aletaan laskea kymmenestä sekunteja alaspäin. Minne se aika oikein menee ja tuntuu että pitäisi tehdä niin monta asiaa samaan aikaan??

Tänään mennyt ihan rennosti päivä akkuja lataillen ja perheen kanssa ollen. Huomenna onkin sitten lähtö Kuotaneelle 7.30 juna lähtee... Tällainen vähän erilaisempi herätysaika, mihin nyt olen tottunut. Vielä odottaa tyhjä, pakkaamaton laukku, mutta jotenkin ei vain saa itseään nyt niskasta otettua kiinni. Toisaalta, koko yöhän tässä on aikaa ja aina voi junassa nukkua (niin varmaan!).
Otan kyllä koneen mukaan, mutta varmaankin postailua ilmenee sitten kun kotiudun takaisin sieltä. En nimittäin usko että siinä koulutuksen tiimellyksessä on hirveästi aikaa istua koneen ääressä muuten vaan.