Loma. Siitä on nyt tullut haaveiltua jo monta kuukautta, erityisesti kohteena jokin lämmin paikka. Koko kesä tuli oltua töissä, joten lomaa ei tullut kuin se yksi viikko vieteltyä, jonka perään tosin olin sairaslomalla. Sairasloma johtui pienestä onnettomuudesta Unkarissa ollessani, kun huolimattomasti menin uima-altaaseen ja nilkkahan siinä otti osumaa. Seuraava viikko kuljettiin siis kepeillä. Joten teknisesti olen viettänyt kahden viikon loma.
Kun työt sitten vaihtui leipurin työstä valmennustyöhön, sanoin heti työnantajalle, että pidän syksyllä viikon loman. Suunnittelin jo että olisin mennyt serkun luona käymään Genevessä. En sitten sille lomalle koskaan lähtenyt, joten aloin lokakuussa suunnittelemaan lomaa tammikuulle. Tällä kertaa kohteena olisi ollut lämpöinen Espanja, tarkemmin sanottuna Kanarialle. Koska oikein kukaan muu ei pysty tuollaista irtiottoa noin vain ottamaan, harkitsin jo vakavissani lomalle lähtöä yksin. Tiedän kuitenkin sen etten nauttisi tuosta lomasta, sillä koko ajan olisi omanalainen stressi sekä yksinäisyyden tunne päällä. Yksin matkustelu ei vain ole se oma juttu.
Tuo lämpimään pääsemisen pakottava tarve ei kuitenkaan näytä ottavan laantuakseen. Huomaan kokoajan että katselen vain enemmän ja enemmän kuvia lämmöstä. Välillä havahdun jopa siihen, että olen saattanut selailla monta tuntia eri matkatoimistojen sivuja. Ei todellakaan ole se auttava asia tähän hyvin isoon matkakuumeeseen.
Ylläolevat kuvat on otettu kesällä, kun Suomessa lämpöä riitti. Harvoin pukeudun mekkoon, mutta pakko kyllä myöntää, että tämän vuoden puolella mekkoa on kyllä nähty minun päällä yllättävän monta kertaa. Tuo Monkista ostettu ihan perus musta spagettiolkainmekko oli kyllä nappiostos! Aina kun ostan mekon olen ihan innoissani kaupassa, sovittelen ja pyörin pukukopissa kunnon tyttömäisesti. No sitten kun tulee se hetki, että mekko pitäisi pistää päälle, niin harvoin voin sanoa että on itsevarma olo. Yksi tosi kiva mekko löytyykin minulta, joka on täysin käyttämätön. Yli vuoden on henkarissa roikkunut...