Lomalle mars

Keskiviikkona se sitten on, jouluaatto. Lahjat on ostettu, nyt enää jäljellä siivoamista ja ruoan laittoa. Tai no onhan tässä vielä lahjat paketoitava ja piparkakkutalo suunniteltava. Voisi tänä vuonna oikein panostaa ja tehdä jonkun kunnon rakennuksen. Saa nähdä mitä veljen kanssa keksitään, varmaan googlettamista ja pinterestissä etsiskelyä siis tänään vielä tiedossa.

Eilen olikin sitten tämän vuoden viimeiset treenit. Nopeasti on kyllä kausi mennyt ja kyllä sitä ollaan lomantarpeessa, ainakin minä. Ehtiihän tässä melkein kaksi viikkoa lomailla, aika ruhtinallista pakko sanoa. Kuitenkaan ihan lomailuksi ei mene tämä lomailu, sillä heti tammikuun alussa alkaa koulutusrumba, illalla vielä odottaakin ennakkotehtävät, jotka tänään pitäisi palauttaa. Jes, ajoissa ollaan jälleen kerran... Tulee aivan lukioajat mieleen, viimeisen illan panostukset.

 Pieniä joululahjoja tytöiltä sai ja kyllähän siinä aika kiitolliseksi vetää, kun lahjoja tuli. Itselle se muistaminen on tärkeintä, ei se mitä sieltä paketista paljastuu. Jos nyt saa 13 fazerin sinistä levyä, niin mikäs siinä.
Pakko kuitenkin nostaa tuo yksi lahja esille, nimittäin Audrey Hepburn-seinäkalenteri, jonka Irikseltä sain. Juuri tuollaista olen kaipaillutkin, ei ole sellainen iso, vaan tarpeeksi pieni ja soma. Pitäisi vain huoneesta löytää seinältä sille paikka ja laittaa siihen kiinni. Yllättynyt olin kyllä tästä lahjasta, joka teki siitä varmasti jollain tavalla vielä paremman. Kuten olen pari postausta aikaisemmin todennut, minua on vaikea yllättää.

 Olen jo pitkään odottanut sitä, että pääsisin katsomaan tuon uuden Hobitti elokuvan. Kristan kanssa meillä on jo tällainen perinne, että ensin sushia ja sitten Hobitti-leffa. Vaikeata oli kyllä yhteinen vapaa-aika löytää, kun molemmilla menoa koko ajan suuntaan ja toiseen. Nyt kuitenkin sopivasti joulun alla löytyi aika joten sushia nassuun ja leffan kattelua. Vähän negatiivista olin kuullut ja kyllähän se tuossa kolmannessa osassa näkyi, että lyhyt kirja oli pilkottu palasiksi. Mutta hei, kyllähän noista leffa sarjoista kaikki pitää nähdä, eihän nyt keskenkään voi jättää!

Pitkästä aikaa on lemppari popotkin päässy takaisin jalkaan. Ja ei, nilkoista ei ollut kylmä. Minulla on jokin ihme juttu, että nilkat ja ranteet paljaana voin kulkea aika pitkälle talveakin, ilman että tuntuu kylmältä. Ei kauhean hyvä juttu, sillä niinhän sitä kipeeksi tullaan.

Mutta takaisin tuohon leffailuun. Olin varmaan eräästä trailerista enemmän innoissaan kuin tuosta leffasta. Kun siinä sitten oli ne 3D-lasit päässä ja traileri alkoi en oikein tiennyt miten olisi pitänyt olla. Ja tietenkinhän minä puhun tuosta uusimmasta Star Wars-elokuvasta, joka vuoden päästä vasta teattereihin tulee. Siis vuosi! Olen odottanut niin kauan ja ei enää jaksaisi odottaa. Ja kyllä, täällä Star Wars-fani teille vilkuttelee. Hehe...  Varmaan ole mitään elokuvaa odottanut noin paljon, tai ei ainakaan nyt mieleen muistu.

Näissä tunnelmissa syvennyn takaisin ennakkotehtävien pariin karkkipussin kanssa. Yritän tässä ennen joulua vielä tulla kirjoittelemaan, kun se lomakin nyt aidosti on. Ei se silti ole täysin jumppavapaa loma, kyllähän tässä on juttuja mitä pitäisi vielä tehdä. Hyvää sunnuntaita kaikille ja muistakaa levätä jouluna kaiken kiireenkin keskellä. Minä ainakin yritän kovasti muistaa...

$$$$$

Ruotsista siis tosin tarttui muutama asia mukaan. Aika nihkeästi oli kyllä asioita kaupoissa tai sitten se vain johtui siitä lämpimästä takista, jota ei millään tahtonut riisua. Oli syy sitten mikä tahansa, lompakko varmasti kiittää. Tosin kyllä tässä joululahjat ostettua huomasi, ettei se tili kovin kummoiselta näytäkkään. Tiukka kuukausi jälleen vaihteeksi tulossa. Niin varmaan...

//Calvin Klein One Shock for Her 37,90e//

Tax Freesta nappasin hajuveden heti ensimmäisenä iltana jo. En oikein ole mikään hajuvesien suurkuluttaja, todella vähän niitä on, ei sellaista liutaa niin kuin monilla. Tuo Calvin Kleinen tuoksu kuitenkin iski ja Suomeen asti tuli sitten kiikutettua. Ehkä minäkin alan tässä lämpeämään hajuvesille, nyt on jo muutama tosi hyvä tullut bongattua niin naisille kuin miehille. Ja eikö se niin mene, että paremmin myöhään kuin ei milloinkaan?

//Fleece:Hollister 55,50e(74e)/ Sweater:Hollister 38,25e(51e)//

Molemmat yllä olevista neuleista siis ostettu Hollisterista. Alennusmyynnit oli siellä ihan täysillä käynnissä, kaikista yläosista -25%. Ei siis paha ja molemmat on kyllä ahkerassa käytössä olleet ostopäivästä lähtien. Varsinkin ihan rakastuin tuohon ensimmäiseen, tuon karvan takia. Niin pehmeä ja sileä, ei raaskisi päältä pois millään ottaa.

Keskiviikkona tosiaan oltiin Inksun kanssa vähän joululahja ostoksilla. Kerrankin oli sellainen jotenkin selkeä kuva, ajatus kulki hyvin ja tehokkaasti. Kaikki joululahjat sain hankittua, joten siltä osalta huojentunut fiilis. Niin ja kerrankin olin oikeasti ajoissa! Mutta kyllähän sitä oli pakko vähän itsellekin jotain ostaa... Hehe, vähän lisää joululahjoja itselle.

Tosiaan hävinneetä tekoturkisliivistä ei ole mitään kuulunut. Olen jo osittain sille hyvästit heittänyt, mutta toivoa kuitenkin vielä on. Hivenen ainakin... Zara on siitä vähän petollinen kauppa, että sen takki tarjoama on aivan taivaallinen. Ja mitä tapahtuu, kun takkifriikki astelee Zaraan? Se, että sieltä astellaan pois kassi kourassa. Aivan, tulipa sitten ostettua tekoturkistakki.

//Tekoturkistakki:Zara 89,95e//

Oli kyllä takin kuvaaminen haastavaa, kun pinta sellaista kiiltävää, niin valo vain heijasteli. Myös jotenkin tossa Olympuksessa asetukset aivan oudosti, saanut jo jotenkin normaalisti, mutta vieläkin tulee aivan oudon näköisiä kuvia. Taitaapi ilta mennä ohjekirjaa lukiessa, sillä kyllä tuo vika nyt pitää saada pois. Joulukin tulossa ja kuvia varmasti otettava...

Yllyttelyä Ruotsin laivalla

Tuossa tosiaan jo maanantaina Suomeen kotiuduttu, mutta väsymys tässä painanut, joten kone ollut auki vain Game of Thronesin katsomista varten. Työjuttujakaan en ole tehnyt, mutta nyt sitten pakko oli alkaa palata arkeen. Vielä viimeisiä pinnistelyjä ennen lyhyttä lomaa, tosin loman aikana taitaapi mennä vähän opiskeluksi, kun koulutus alkaa. Mutta nyt vähän tuosta pikaisesta ruotsin reissuta.

Lähdettiin siis lauantaina ja tultiin takaisin maanantaina. Perus maissa käyvä risteily siis. Tai ei niin perus itseasiassa, sillä porukasta löyty joka lähtöön ihmisiä ja pakko kyllä sanoa, että takastulo matkalla laiva kyllä heilui aika kiitettävästi. Nolostelematta voin sanoa, että tuli siinä vessassa maattua, mutta en oksentanut (kärsin oksennuspelosta...sekin).

Kuvia ei oikein tullut otettua. Ajattelin jotenkin että niitä olisi siinä räpsinyt, mutta ei vain jotenkin tullut otettua. Ehkä se, että tunne kotiin paluusta sai olemaan vähemmän turisti. Siltä nimittäin tuntui kävellä sieltä satamasta sinne keskustaan. Parin vuoden takainen koulun Tukholma reissun jäljiltä kaupunki aika hyvin hallinnassa.

Buffetti kuului tietenkin tälle laivareissulle, mutta pakko sanoa, että Viking Line veti kyllä vähän pohjat... Nimittäin puuttui kokonaan ranut, joita olin odottanut ja muutenkin tarjonta aika laihaa. Ymmärrän toki, että joulu tuloillaan ja paljon jouluruokaa, mutta silti olisi voinut vähän muutakin olla. Mutta kyllähän siinä masun sai täyteen kun tarpeeksi santsasi sitten niitä muita ruokia, nimittäin nirsoksi en itseäni sanoisi, joten ruokaa mitä syödä löytyi kyllä.

Tukholmassa sää oli onneksi hyvä, kylmä, mutta muuten aurinkoinen sää ja ihan mukava siinä oli kävellä vanhan kaupungin läpi kohti ydin keskustaa. Ihmisiä oli kyllä sunnuntaina paljon liikkeellä, varmasti tämä joulu saanut lahjaostoksille. Kuitenkaan sellaista tungosta ei onneksi ollut, en oikein pidä siitä kun kaupat aivan täynnä ihmisiä ja niitä vain tunkee joka rööristä. Pidän enemmän tyhjistä kaupoista jossa oikeasti voi katsella rauhassa ilman että joku tuuppii kokoajan. Tämän jouduin kuitenkin valitettavasti kokemaan Victoria's Secret-kaupassa. Kauppa on muuten todella pieni, aivan kuin Köpiksen kentän kaupat. Ahdistuin.

 Ei ihan sellaista shoppailu-fiilistä muutenkaan ollut, mutta eihän Tukholmasta tyhjinkäsin koskaan palata. Ostokset laitan sitten myöhemmin esille. Mutta siis kaupungista tuli nautittua, Frozen Yogurtia syötyä ja Burger Kingissä masut täyttämässä. Oli kyllä noi Frozen Yogurtit niin hyviä, ai että! Suomeen tuollainen kunnon kiitos. Makuja löytyi ja noita täytteitä tai miksi niitä päälisiä nyt kutsutaan myös. Oli oikeasti sellainen valinnan vaikeus, mutta ah, niin hyvää oli. Ei vedä kyllä Suomen vastaavat paikat vertoja.

 Ja sitte tietenkin olihan sitä yksi vedonlyönti pistettävä pystyyn. Nimittäin Juda, joka ei kalaa syö ollenkaan ja muutenkin ruokien suhteen nirso, oli koko reissun vetänyt krutonkeja sekä nakkeja. Niinpä sitten yllyttäjänä sanoin, että söiskö hän 15e lautasen, jonka minä ja Mimmu kasattaisiin. Tuossa kuva lautasen lopputuloksesta. Ja Judahan söi kaiken, mutta ei sitä katsellessa kyllä nauruilta säästelty. Tuntuu kliseiseltä sanoa, mutta en oikeasti muista koska olisin nauranut niin paljon. Nauratti vain ja ei siitä meinannut tulla loppua ja täysin hintansa arvoista.

Mutta siis, joulufiilistä ei kyllä sieltä Ruotsistakaan oikein löytynyt. Eikä laivan buffapöydästä. Mutta onhan tässä vielä aikaa tasan viikko. Pakko kyllä jo tässä vaiheessa sanoa, että vuosi on vilissyt silmissä, paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua. Niistä sitten myöhemmin lisää, nyt Game of Thrones päälle ja suklaata nassuun!

10 asiaa minusta

Viikonloppu tulee kokonaan vietettyä kaukana koneesta. Huomenna seurallamme on joulujuhla, jonka jälkeen suunnataan ansaitulle risteilylle. Risteilyltä Suomeen kotiudutaan vasta maanantaina ja aion täysillä kyllä tuosta lomasta nauttia. Vähän kyllä jänskättää tämä myrsky, mutta eiköhän siitä selvitä.

Vuosi lähenee loppua niin hurjaa vauhtia, että hirvittää. Tuntuu vähän siltä, että tuo joulukin on sieltä tulossa, mutta fiilistä ei. Kunnon antijoulu olo, kun muut siitä hehkuttavat ja puhelevat ja itse on vain nääh... Mutta ehkä se sieltä Ruotsista pomppaisi esiin!

Lukija kunta on kasvanut, niin anonyymeissä kuin myös julkisissa lukijoissa, joten ehkä pieni tällainen itsensä esittely olisi paikallaan. Mutta en ajatellut tehdä sillä perinteisellä, hei olen Pauliina ja olen 166cm pitkä, asun Helsingissä yms. Ei, vaan nyt tulee sellaisia vähän erilaisempia faktoja minusta. Kymmenen kaiken kaikkiaa ja olenkin keräillyt ehkä vähän sellaisia syvällisempiä faktoja. Alusta asti olen päättänyt, etten liikaa yksityiselämääni tänne tuo, mutta onhan tässä nyt viime aikoina sitäkin ovea raoteltu.

Sitten siis itse asiaan! Osaan olen laittanut vähän selittelyjä, mikäli sellaisia kaipaavat, mutta muuten kyllä puhuvat tekstit/kuvat puolestaan. Ja näin minä siis itseäni kuvailisin ja nämä kymmenen faktaa kertoisin, jos tuntematon ne minulta kysyisi. Tai ehkä ei nyt ihan tuntematon...

1.

Kuulen tätä todella usein, että olen äänekäs. Minulla on aina ollut kova ääni, enkä edes itse se lujuutta aina huomaa. Vika ei johdu siitä, että minulla olisi huono kuulo, se on testattu. Mistä lie johtuu, mutta itse veikkaisin sen olevan ihan kotoa oleva asia. Isän kanssa ollaan sellainen parivaljakko kyllä tuon äänen suhteen, että huhhu...

2.

3.

Koen, että minut on todella vaikea yllättää, joten jos siinä joku onnistuu niin olen aina ihan onnesta kyynelissä. Minä ja minun aavistukseni, ärsyttää välillä oikein, kun vain jotenkin sen tajuaa nopeasti, mistä on kyse. Siksi varmaan minua yllätetään todella harvoin.

4.

5.

6.

Siis tämä minun pelle-pelkoni alkaa oikeasti mennä jo naurettavuuden puolelle... Siis haloo, 20-vuotias ja pelkään edelleenkin pellejä. Joulupukit menee sitten tähän samaan kastiin. Silti pidän kaikista naamiaisjutuista, onko hivenen ristiriitaa havaittavissa?

7.

Myönnän avoimesti olevani, sillä se minä olen. Jokainen joka minut tuntee tietää sen. Olen jopa välillä niin sarkastinen, että menee jo itseltäkin ohitse. Tulee vain aivan luonnostaan suustani ja on vain täysin minä. Koko tuo lause vain kuvaa niin hyvin, näen itseni siinä.

8.

Ja vastapainoksi sitten tämä. Olen uskonnollinen ihminen, tätä ei moni läheisistänikään välttämättä tiedä. En nosta sitä esille, en esim. saarnaa ihmisille raamtun sanomaa ja tuomitse. Uskonto on minulle henkilökohtainen asia ja sen merkitys on tärkeää vain itseni kannalta. Minulla on nimittäin monia kavereita, jotka ovat ateisteja, eivätkä kirkkoon kuulu. Miellän kuitenkin itseni uskonnolliseksi, vaikka sitä en esille tuokkaan. Tästäkin voisi ihan oman postauksensa tehdä, mutta taitaa mennä sen minun yksityisyyden rajan ylitse, ainakin toistaiseksi...

9.

10.

Siinä olivat sellaiset pikaiset 10 faktaa minusta. Tosiaan ehkä nämä kuvaavat minua tai ajatusmaailmaani, luonnettani, vaikka eivät suoraan minua kirjaimellisesti ihmisenä kuvaisi. Kuitenkin nämä asiat halusin tuoda esille ja varmasti osa on selkeästi bloginkin puolella näkynyt, osa ehkä vähemmän. Niin kuin aina kirjoituksissani, ei kannata ottaa tosissaan kaikkea. Varsinkin tuon viimeisen voi ymmärtää myös väärin, oma pointtini on enemmänkin se, että kun  nykyään tuntuu ettei virheitä saisi tehdä. Huumorilla siis sekin.

//Kuvat http://andthatswhoiam.tumblr.com/ //

Tarina tatuoinnin takaa

Siitä on kulunut nyt kaksi viikkoa, kun astelin varmana ottamaan ensimmäistä tatuointiani. Nyt koen että siitä on tullut osa minua, en enää hätkähdä peilikuvaani, kun vasemmasta kädestä pilkottaa X. Nykyään jopa yllätyn siitä, että minulta kysellään tatuoinnista. Näin taas huomataan se, kuinka nopeasti asioihin totun.

Kysymyksiin olin varautunut ja sehän on aivan luonnollista, kyllä itsekin uteliaana ihmisenä kyselisin paljon toisen tatuoinnista. Erityisesti sen tarina ja merkitys toiselle kiinnostaa, vaikka kyllähän niitä otetaan myös muuten vain. Itse en näin tekisi, vaan haluan että sillä on merkitystä minulle. Vaikka tatuointeja saakin nykyään poistettua, ei se ole se minun pointtini, että hetken mielijohteesta otan jonkun, jota sitten kadun. Siksi tarina tatuoinnin takana tekee siitä ainakin minulle paljon pysyvämmän. Sellaisen, että voin perheen äitinäkin ylpeänä kävellä se ihollani.

Tatuointini takana oleva tarina ei ole pitkä, siihen ei kuulu mitään ihmeellistä valaistusta. Se ei liity tapahtumaan tai uskomukseen. Se ei liity siihen, että pitäisin itseäni täytenä kymppinä. Ja kyllä, sitä olen kuullut.

 Roomalainen numero X eli 10 viitaa minulla suoraan vuosilukuun. Sinä vuonna vaarini menehtyi yllättäen ja valehtelematta sekä liioittelematta voin sanoa, että se oli hirvein päivä, mikä koko elämässäni minulla oli ollut. Sitä ei voi edes kuvailla enkä lähdekään kuvailemaan. Pelkkä ajatus saa kyyneleitä silmääni ja aina taistelen niitä vastaan, kun hänestä kerron.

Tiesin jo silloin, että tatuoinnin ottaisin mutta minulla kesti pitkää valita juuri se oikea. Mietin pitkään haluanko ottaa nimenomaan hänen kuolin vuotensa numeron, enkä vaikka syntymävuotta. Sitä varmasti ovat läheisenikin miettineet, vanhemmiltakin reaktio oli kyselevä.

Se oli kuitenkin opettava hetki, muistutus siitä, että mikään ei ole ikuista. Ja se on se, mitä vaari minulle opetti. Hymyilemään ja elämään täysillä. Jo kliseeksi muodostunut sanonta, elä tämä päivä kuin päivä olisi viimeisesi, oli kuitenkin asia, jonka vaari minulle opetti. Sen minä haluan muistaa ja sen minä muistan katsoessani tuota. En toimi välttämättä niin, sillä ainahan siellä on takaraivossa se järjen ääni huutamassa, mutta kuitenkin.

Rehellisesti, olin jo unohtanut tämän osittain. Tämän hetkessä elämisen. Minulle jollain sanomattoman ihmeellisellä tavalla läheinen ihminen kuitenkin tässä asiassa muistutti vaariani niin paljon, että kun hän lähti toteuttamaan omaa haavettaan, otin minä itseäni niskasta kiinni. Niin kuin olen joillenkin varmasti sanonut, otan tatuoinnin silloin kun hetki on oikea. Ja nyt se hetki oli oikea.

"Minä lähden Norjaan, valaskalan vatsaan ja sitten teillä ei enää ole vaaria."