the fault in our stars

Koska englannin kirjoituksiin sellainen "oppikirja käteen ja lue" ei todellakaan sovi minulle, suositteli Annis, että lukisin englanniksi jonkun kirjan. Hänellä oli jo kirja mielessä, the Fault in Our Stars. Minulla ei ennestään ollut mitään käsitystä kirjasta, en ollut koskaan kuullut ja Annis vakuutteli sen olevan hyvä. Leffakin saapuisi tänä kesänä.

Olen hyvin nirso mitä tulee kirjoihin, luen vain tietyn tyyppisiä ja jotenkin en tule koskaan kokeiltua mitään uutta. Yleensä siis osatan kirjat joita luen, ja ne rajoittuvat pitkälti samoihin kirjailijoihin. Tyttömäisiä kirjoja en omista, sekä minulla ei taida olla yhtäkään kirjaa, joka olisi tähän päivään perustuva tai todellisuuteen soveltuva. On niitä kyllä luettu, esim. Lauren Conradin kirjoja, mutta kirjastosta lainattu. Nyt kun asutaan täällä, en ole kirjastossa käynyt. Liian hankalaa ehkä. Tai sitten ei. Ajan puutetta.

En siis tosiaan tiennyt mitä odottaa, mutta olen nyt kirjan luettua niin kiitollinen Annikselle, että hän suositteli tätä kirjaa minulle ja lainasi sen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tämä kirja oikeasti muutti suhtautumistani elämään. Syvällistä...

En kerro kirjasta itsestään mitään, sillä en halua viedä sitä tunnetta jonka itse sain kirjaa lukiessa niiltä, jotka eivät tästä tiedä mitään. Kuitenkin tämä kirja snobi suosittelee, että se on hyvä lukea. Varautukaa kuitenkin siihen, että nenäliinoja löytyy läheltä. Itse itkin sellaiset kevyet 2,5h. kun luin kirjan loppuun. Loppu oli pakko lukea vielä uudestaan ja uudestaan ennen kuin hyväksyin tosiasiat.

//Minä, hehe....//

Light

Ui ihanaa, aurinko palasi, ainakin hetkellisesti. On se paljon mukavampaa herätä, kun aurinko paistaa silmään, kuin se, että kun herätyskello soi ja ulkona on silti aivan pimeää. Joten nautin ainakin hetken tästä "herään kun aurinko paistaa silmään"-tunteesta, ennen kuin sekin alkaa ärsyttämään. Mutta ah, aurinko!

Päätettiinkin käydä veljen kanssa tuota aurinkoa juhlistamassa, ei muuta kuin takapihalle kameran kanssa! Veli tykkää kuvailla kaikkea luontojuttuja ja no, ajattelin kerrankin käyttää tämän harvinaisen yhteisen ajan hyödyksi, kunnon kuvia! Kuten aikasemmin olen sanonut, kameran edessä en oikein osaa olla ilman, että koko homma menee pelleilyksi ja niin se oli nyt myös. Mutta saatiinpahan nauraa veljen kanssa, ennen kuin todettiin, että ei täällä ehkä ihan vielä takiton kevät ole.

Loppu päivä menikin sitten lukien, syöden viimeiset whoopiesit, jotka oltiin säästetty jollain ihmeen tavalla. Tulihan sitä katsottua vielä illalla So you think you can dance USA ja tuli vain sellainen olo, että voi kun itse osaisi tanssia edes lähellekään yhtä hyvin ja kauniisti, kuin suurinosa osanottajista osaavat. Pari syötävän suloista ja todella taitavaa alle kouluikäistä lavalle asteli ja varsinkin se 6-vuotias poika oli niin symppis! Osallistumis ikäraja on tosiaan se 18 ja kun päätuomari Nigel kysyi, että kai tiedät tämän ohjelman osallistuja ikärajan olevan 18, poika nyökkäsi. Kun Nigel kysyi pojan ikää, vastasi poika aivan pokkana 18. Tuomarit naureskelivat ja kysyivät vähän lisää kysymyksiä, ennen kuin päästivät tämän taiturin tanssimaan. Oli ilo katsella ja nauratti vain koko ajan, ei se, että poika olisi ollut huono tanssija, vaan koska 6 vuotiaaksi oli todella älykäs ja no TAITAVA. Tuli vain mieleen ne meidän tenava-jumppalaiset ja no, ei oikein voi sanoa, että samaa ikää olisivat...

//Päällä//

Aurinkolasit:Glitter

Sweater:Nelly

Farkut:BikBok

Lenkkarit:Nike

Because I'm happy

Hihii, tuo kappale kuvaa kyllä nyt viime päivien olo tilaa. Vaikka mitään spesiaalia ei olekaan tapahtunut ja aika yksitoikkoisen puoleista tämä oleilu on ollut, on silti ollut vain sellainen iloinen, letkeä olo. Tässä on tosiaan kirjoituksiin lueskeltu (huonolla menestyksellä...) ja Oscareita fiilistelty tällein jälkikäteen. Kauankohan tämä minun hehkutus taas vaihteeksi jatkuu?

Maanantaina, kun tuli työ peruuntuminen totesin, että nyt kun kerran on hyvin aikaa, voisin leipoa. Ja ensimmäisenä listalla olivat whoopiessit, joita olin jo pitkään aikonut tehdä, mutta jotain oli aina tapahtunut. Reseptin valitsin hetken mietinnän jälkeen Kinuskikissan sivuilta, sillä vaikka reseptiä löytyy melkein mistä vain, oli tuo jotenkin se "oman tuntuinen"-resepti. Kyllä, minulle pitää reseptistä tulla sellainen tietty tunne, että valitsen sen ja alan leipomaan. Olen outo.
Resepti TÄÄLTÄ.

Meidän perheelle ainakin meni kaupaksi ja koska oli todella nopea ja helppo tehdä, taidan pian tehdä uudestaan. Kannattaa siis kokeilla, vaikka sitä leivonta kokemusta ei olisikaan (Krista). Tuota täytettäkin voi tehdä ihan oman mielenmukaan, itse tein sen helpoimman, ostin niitä Väiski Vemmelsäären vaahtiksia. Namii!

//Ainekset//

Margariinia, Muna, Kevyt Kermaa, 

Ruokosokeria, Vaniljasokeria, 

Vehnäjouhoja, Leivinjauhetta, 

Kaakaojauhoa, Suolaa,

Vaahtokarkkeja

Onneksi kuitenkin whoopiesejä jäi maanantaista, sillä eilen rakas veljeni saapui Israelista takaisin Suomeen ja näin hänkin pääsi maistamaan. Oli ihanaa saada veli takaisin kotiin ja pakko kyllä oli myöntää, että tämä tyttö oli aika kateellinen siitä päivettyneestä väristä, jonka veli oli Israelissa saanut. Onneksi veli ei ihan tyhjin käsin tullut takaisin, sillä TULIAISIAA! Olen sellainen, että kun joku läheinen lähtee ulkomaille, on minun saatava jotain tuliaisia. Näin koen, etten ole jäänyt tästä matkasta paitsi? Jälleen kerran, olen outo.
Mutta siis ihanaa, että veli tajusi aivan itse tuoda jotain tuliaisia rakkaalle siskolle. Aika iloinen olin, kun töistä tulin kotiin. Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan nauttia veljen kotona olosta, ennen kuin ensimmäinen kiista syntyy, mutta nyt on ainakin hyvä olo. Iloinen. Pitää nauttia tästä, ennen kuin hän lähtee taas reissuun...

Tästä lähden katsomaan MasterChef-Australiaa ja hautaudun kirjojen ääreen (tai sitten en...). Loppu viikko on varmasti hyvin kiireistä, mutta koska kirjoituksen ovat jo ensiviikolla, pääsen pian sellaiseen omaan rytmiin. Ei, kun hetkinen, silloinhan alkaa pääsykokeisiin luku! No, onneksi jotain järkevää luettavaa sentään, englantiin ja äidinkieleen on vain niin vaikea lukea. Äidinkieleen ajattelin vain tallustella kokeeseen ja oksentaa kaiken paperille, niin tein myös tekstitaidossa. Englannissa voisin jopa panostaa, mutta taitaa tämän tytön pää olla jo niin täysi, ettei sinne mahdu enää yhtäkää sanaa tai kielioppi sääntöä. Joten pään tyhjennystä tiedossa englannin kirjoituksissa, jotta saadaan tilaa kauppiksen pääsykokeita varten.

Iloista keskiviikkoa kaikille!

#Oscars2014

Hahaa, voittaja fiilis! Selvisin ja Oscarit tuli katottua ilman nukahtamista alusta loppuun ja voi että oli aivan mahtava show! Ellen Degeneres oli niin täydellinen juontaja kuin voi vain olla. Sai hyvin ihmiset rentoutumaan ja heitti kyllä hyvää läppääkin (tilasi pizzaa ja kaatoi Twitterin) ja muutenkin tunnelma oli jotenkin sellainen rento, kun esimerkiksi vertaa viime vuoteen.

Vähän ehkä meni palkinnot väärille henkilöille mielestäni, mutta eipä sillä väliä niinkään. Yllättävän vähän näkyi niitä pakko hymyjä, kun toinen voitti, oli siellä kyllä muutama huono häviäjä, joka ei ainakaan minua huijannut! Hah, kiinni jäitte!

Tietenkin katse oli aika tiiviisti naisten pukeutumisessa. Suomalaisten keltaiset mekot näkyivät siellä yleisössä loistavasti ja hyvin sai bongattua sieltä massan seasta. Mutta sitten niihin, jotka olivat omaan mieleen.

Ylipäätänsä oli aika paljon metallia sekä pastellin sävyjä, jotka ovatkin tämän kevään trendiä. Oscareissa kun harvoin näkee sellaisia ylilyöntejä, ne gaalat on sitten ihan asia erikseen.

Omaa silmää miellyttivät erityisesti Jennifer Lawrence, Lupita Nyong'o, Emma Watson sekä ihastuin aivan Angelina Jolien pukuun.

//Jennifer Lawrence: Dior//

//Lupita Nyong'o: Prada//

//Emma Watson: Vera Wang//

//Angelina Jolie: Elie Saab//

Vähän tuota toisen sukupuolen kauneuttakin pitää esille tuoda ja kuka siihen sopiikaan paremmin kuin Bradley Cooper. Aivan ihana! Löytyi sieltä peruspukeutumisen keskeltä vähän poikkeuksia, mutta silti, paras löytyy tässä. Harva varmaan väittää vastaan, epäilen..

Sitten vielä tähän loppuun tuo maaiman paras selfie, joka todellakin kaatoi Twitterin, hetkellisesti. Koko tilanne oli vain niin loistava ja kaiken kruunasi, kun Ellen sitten ilmoitti, että Twitter kaatui.  Kannattaakin katsoa lähetyksen uusinta tänään Yle Teemalta 17.00, sillä show oli niin loistava. Tai sitten se oli vain se 3.30-7.00 välinen aika, jolloin varmasti kaikki on tuhat kertaa hauskempaa.

"Everything is awesome"

Eilen aamulla olikin vähän aikaisempi herätys. Hetken teki mieli jäädä sänkyyn vain makaamaan, mutta sain revittyä itseni ylös. Olimme nimittäin Iidan kanssa sopineet, että menisimme leffaan, aamuleffaan, koska yhteistä aikaa on hyvin, hyvin vaikea löytää. Olen tainnut samasta ongelmasta aikaisemminkin mainita, mutta niin se vain on, kaikilla on työt tai opiskelut ja aina tuntuu, että kaikki menee ristiin. Mutta sitten takaisin lauantaihin.
Käytiin hakemassa liput Kinopalatsista siinä kymmenen aikaan aamulla ja tietenkin paikalla oli vain lapsia. Aamupalaa oli saatava (ja kahvia!) joten aluksi ajateltiin pistäytyä vastapäätä olevassa Robert's Coffeessa. Kuitenkin siinä vieressä on myös toinen kahvila, Steam Coffee. Paikkan ruoat näyttivät vain niin herkullisilta, ettei jaksettu kävellä paria metriä eteenpäin Robert's Coffeen.Ostettiin molemmat vegepaninit, joissa oli sisällä mozzarellaa, tomaattia, sipulia jotain rehua ja taisi olla myös pestoa. Latetkin lähti mukaan ja kun eväät oli kasassa, niin ei muuta kuin leffan aika!
Siinä helinä-keijujen keskellä meidän leffa olikin tuo uusi Lego-elokuva! Iida oli ehkä ainoa ihminen kenen kanssa tuon leffan pystyisin katsomaan ja siis... aivan loistava elokuva! Oikeasti, paljon, paljon, PALJON parempi, mitä oltiin edes uskallettu odottaa, tosin en oikein tiedä mitä olin odottanut. Ääninäyttelijät oli aivan loistavia ja yllätykseksi kuuluisia. Huumoria löytyi ja jotenkin ne tönköt lego-ukot oli vain niin sympaattisia. Käykää siis katsomassa, tekisi mieli mennä katsomaan uudestaan, niin hyvä se oikeasti oli.

Sieltä sitten pian olikin minun aikani mennä töihin. Töistä sitten kotiin pikaisesti, vaatteiden vaihto ja sitten odottelua. Sama yhteisen ajan löytyminen on siis ollut monen muunkin kanssa ongelmallista, kuten Ruusan ja Maijan kanssa. Maijan synttäreitä mentiin siis sellaiset melkein kevyet parikuukautta myöhässä juhlistamaan Flamingon Amarilloon ruoan merkeissä.
Ruusa tuli hakemaan minut ja siitä sitten Flamingoon. Amarillossa jouduttiin hetki odottaa, ennen kuin pöytään päästiin, mutta ei se meitä haitannut, eikä siinä edes kauan joutunut odottamaan. Ruoatkin saatiin suht nopeasti ja ah, oli kyllä ollut nälkä! Mitään en ollut ehtinyt päivän aikana syödä, kun kokoajan oli siinä taas vaihteeksi ollut menossa.

//Kana-tasku ilman paholaisenkastiketta//

Noitakin tyttöjä oli kyllä ollut ikävä ja tuli sellainen haikea olo, vaikka heitä olikin ihana nähdä. Kyllä tämä tästä varmaan kesää kohden alkaa helpottua, ainakin toivotaan niin. Viimeistään sitten minun ylioppilas juhlissa, hehee...

Siitä Maija lähtikin hakemaan poikaystäväänsä, kun minun ja Ruusan matka jatkui Pajamäkeen, jonne Krista oli muuttanut. Sellaiset esi-tuparit oli ja paikalla oli jo porukkaa aikaisemmin tullut. Koska osa lähti siitä iltaa jatkamaan ulos, niin ei siinä kauhean kauaa istuskeltu. Krista tosin totesi pitävänsä ihan kunnon tuparit, kun vain vähän huonekaluja saa lisää hommattua...

Mutta sitten vielä tämän päivän loppu hehkutukseen, eli OSCAR-GAALA ON TÄNÄÄN! Jee, jee, illalla tai itseasiassa yöllä sitten pääsen nauttimaan niistä ja tässä kone varmasti vierellä, sillä tosiaan tuota punaistamattoa, ei näytetä. Tästä lähdenkin syömään ja sitten töihin, katsotaan päivittelenkö Oscar hehkutusta tänään vielä illemmalla/yöllä.