LÓREAL COLORISTA BLEACH

Vaikka tämä kesä on tosiaankin mennyt ihan yhtä ailahtelevasti kuin se oma mieli, niin olihan sitä kesätukkaa saatava. Kalenterissa nimittäin lukee kesäkuu, niin eikö se olekin silloin kesätukan paikka? Mitään semmoista supermullistavaa en lähtenyt tekemään, olihan valmistujaiset seuraavana viikkona. Toisin sanoen en oikein edes ollut suunnitellut hiusten värjäämistä. Sokokselta oltiin Inkan kanssa ostelemassa kaikenlaista valmistujaisia varten ja siinä yhdellä hyllyllä katse osui näihin LÓrealin Colorista-tuotteisiin joita onkin näkynyt jo aikapaljon somessa sekä ihan mainoksissa.

Otin siis vain tuon valkaisevan, joka on jos oikein ymmärsin tarkoitus käyttää ennen kuin lisää niitä itse värejä. Siis kun on tummista hiuksista kyse, blondeilla all good. Itse halusin kuitenkin vain tuon valkaisevan-vaikutuksen, joten jätin itse värit vielä kauppaan.

Luonnollisesti tätä oli heti kotiin tultua kokeiltava, joten pistin hieman vastahakoisen Inkan hiuksiani valkaisemaan. Näissä asioissa kyllä huomaa sen oman kärsimättömyyden, en kyllä yhtään jaksa odottaa että jonkun asian voisi tehdä vaikka seuraavana päivänä. Mutta ei.

En ole koskaan aikaisemmin värjäillyt itse hiuksia, joten tulihan nuo ohjeet aika hyvin koluttua. Muutenkin olen sellainen että en oikein ohjeita jaksa lueskella, jolloin hyvin usein homma menee inprovisoimiseksi. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut varaa. Ohjeet olivat kyllä ihan super helpot ja pakko sanoa että iso plussa koko tuotteesta siinä, että putilot oli numeroitu. Teki koko hommasta jotenkin paljon järjestelmällisempää ja näin ollen helpompaa. Ainoa asia missä pitää olla extra tarkka on siinä, että tämä tosiaan valkaisee. Pyyhkeen, vaatteiden ja ylipäätänsä huoneen jossa operaatiota suorittaa pitää olla sellaisia, joissa ei haittaa valkoiset läntit. Siispä kylppärissä, vanhat biksut päällä ja vanha pyyhe harteilla. Ja kumihanskat. Paketissa tulee mukana onneksi yhdet, niin ei tarvitse sitä miettiä.

Tuossa vähän kuvaa siitä, miltä hiukset nykyään näyttävät. Mukana tulee siis hoitoaine, joka lupaa poistaa keltaisuutta. Tuota ainetta on käytetty nyt kolme kertaa värjäyksen jälkeen. Käytän myös muita hopeashampoo tuotteita, joista enemmän pääseekin lukee TÄSTÄ postauksesta. Vielä olisi vähän tuo väri hakusessa, mutta alkaa kyllä näyttämään siltä, mitä olenkin tähän tukkaan kaavaillut. Aurinko muutenkin aina muokkailee hiusten väriä, joten sitä aurinkoa nyt vain odotellessa!

Noissa väreissä saa kyllä olla tarkkana, netistä löytyy vaikka mitä kauhutarinoita, joita ei todellakaan kannata käydä ukemassa juuri ennen kun meinaa ne omat hiukset värjätä... Kaikkien hiukset reagoi kuitenkin eritavalla eriaineisiin ja jos koko päästä olisi kyse, niin itse ainakin kävisin kampaajalla värjäyttämässä. Latvat sen verran eriasia, kun ei se aine siihen päänahkaan osu. Hetken kyllä mietin että olisin repäissyt ja vetässy koko pään, mutta se jääköön vielä ensikertaan hautumaan.

CARLINGSIN KESÄFESTIVAALIT

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kevät meni juuri niinkuin olin osannut odottaa, sujahtaen ohitse. Välttämättömyydet täytti kokonaan ne päivässä olevat 24 tunt Viimeisistä voimien rippeistä revittiin sitten sitä aikaa viihteellekin.

Kesä tuo luonnollisesti kaikenlaiset ulkotapahtumat ja festaritkin rantautuvat tässä urakalla. Minimaalisilla festareilla tulikin piipahdettua valmistujaisia edeltävänä lauantaina. VV oli tullut Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin ja heti oli herralla ohjelmat hanskassa. Carlingsin Kesäfestarit oli VV kaivannut jostain ja niitä siinä sitten kertoili. Luonnollisesti en oikein sen enempää kuunnellut, mutta sitten kuulin sivukorvalla että puhuttiin ilmaisista tatuoinneista. Heti oli kysymässä hä, mistä on oikein kyse?!

Ääniwalliin siinä tuulisena päivänä sitten suunnattiin ja alue oli kyllä niin kesäisesti sisusteltu! Jos tuuli ei olisi kylmänä tuivertanut olisi ollut kyllä niin kesäinen fiilis. Monta kertaa tuli todettua että tällaisia pitäisi olla enemmän, ihmeteltiin tosin sitä vähäistä ihmismäärää. Osana syynä varmasti markkinoinnin puute, ei meistä mukana olleista kukaan olisi tiennyt kyseisestä tapahtumasta ilman VV:tä.

Koska oltiin paikalla aika ensimmäisten joukossa, saatiin napattua itsellemme ilmaiset drinkkiliput ja noh, aika paljon muutakin tavaraa mukaan kotiin... Tässä tulee taas jälleen huomattua se, kuinka paljon se ilmainen tavara nappaa. Ja tatuointi. Noh tällä kertaa kukaan meistä ei tatuointia napannut, vaihtoehdot olivat tosi erityylisiä kuin omani tällä hetkellä. Olisi kyllä ollut omalla tavallaan ihan mageeta hommata tuollainen festaritatuointi. Ilmaiseksi.

Kuten kuvista (jälleen) huomaa, ruokaa oli myös tarjolla. Ilmaiseksi. Erityisesti tuo Street Gastron hodari oli kyllä niin hyvää! Vaikka en oikein tuollaisen hapankaalin kaveri todellakaan ole, niin tuohon se istui kuin nenä päähän. Ja vohvelitikkarit oli sellainen idea, jota voisi oikein hyvin itsekin toteutella. Kesällä varsinkin jonkun grillailun merkeissä olisi oikein toimiva jälkkäri vaihtoehto!

Paikalta löytyi myös piste, jossa sai laitattaa naamaglittereitä kasvoille. Aikaisempina vuosina festareilla on näkyt niitä lapsuudesta tuttuja flash-tatuointeja. Viime vuonna näitä glitterkoristuksia näkyi ainakin Flow:ssa ja veikkaisin että tänä vuonna vielä enemmän. Saa nähdä mitä seuraavaksi kehitellään, ainakaan tänä vuonna Coachellassa ei nähty mitään uutta vastaavaa virittelyä. Mutta tuon palmun! Semmoinen kyllä olisi niin hauska kesäksi. Kylmää juotavaa sinne, ai että.

Pojat nappasi myös ylläolevat paidat mukaan, joista saatiin ihan kivat hekottelut aikaiseksi. Ei ehkä sammoinen paita jota itse pitäisin mutta pojat kyllä ylpeänä paitoja kantoivat päällään. Itse nappasin tylsän harmaan, joka nyt on toiminut sellaisena koti/löhöily paitana. Kaiken kaikkiaan aika nappi tapahtuma oli, musiikki hyvää, ruoka hyvää ja seura hyvää. Vaikka ei sitä ilmaista tatuointia tullut otettua, niin kyllähän paljon jäi käteen. Ehdottomasti vastaaviin uusiksi vain kun sellaisia tulee!

BUT FIRST, BRUNCH

Ah, nyt on vihdoin saatu näitä lämpimämpiä päiviä. Tuossa juuri totesin että samaan aikaan tänä vuonna oli jo talviturkki heitetty menemään. Ei kyllä vielä riitä uskallus siihen, eivätkä kyllä lämpötilatkaan. On sitä kuitenkin ehditty ja aurinkio iholle saada, nimittäin rajatkin jo löytyy. Aika petollinen on tosin ollut nämä aurinkoiset päivät, ei ole kauaa tarvinnut auringossa olla, kun sit punaa alkaa tulemaan. Harvoin Suomessa tulisi aurinkorasvalle tarvetta...

Sunnuntaina kokoonnuttiin lukiokavereiden kanssa ja pistettiin Tokoinrannalle piknikit pystyyn. Moni muukin taisi olla samoilla ideoilla, sillä mansikoita ei mistään löytynyt. Noh, kyllä hyvä brunssi saatiin ilman mansikoitakin aikaan ja tuossa kyllä tuli masu täyteen. Mikäs siinä auringonpaisteessa ja kuulumisia vaihdellen.

Itse jotenkin aina häkellyn hetkeksi kun joku kysyy kuulumisia. Alku ajatus on aina että eihän tässä kummempia, kunnes sitten alkaa pohtimaan itsekin että mitäs kaikkea on tapahtunut. Tiedättekö sen tunteen että samaan aikaan tuntuu että on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta samaan aikaan tuntuu ettei oikein mitään ole tapahtunut? Minulle tämä tunne on yllättävän arkipäiväistä, varmasti johtuen siitä, että on aina niin paljon kaikkea meneillän. Huomaan sen tänne bloginkin puolelle tullessa, että hirveesti olisi kirjoitetttavaa kaikista tapahtuneista asioista, mutta jotenkin ei sitä sitten loppuen lopuksi saa tuotua ulos. No, hetki kerranllaan, päivä kerrallaan. Näin olen viime aikoina ajatellut ja näin pyrin nytkin ajattelemaan. Aloitetaan siis tästä ja pistetään blogikin tähän kevät fiilikseen.

A burger without a cheese, Like a hug without a squeeze.

On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli sellaisia kunnon itsetehtyjä burgereita. Laitoinkin Jyväskylässä ollessani Inkalle viestiä, että voidaanko tehdä niitä sitten ensiviikolla. No heti maanantaina sitten pistettiinkin keittiössä kunnon burgeritehdas käyntiin! Ja tosiaan sitä ruokaahan sitten tuli aikalailla, mutta hyvä, niin ei ole tarvinnut muina päivinä sen ruoan suhteen stressailla. Jääkaapissa ollut kaikki valmiina, ei muuta kuin lämmitys ja syöden. Näinhän sen homman pitäisi muutenkin pelittää, ehkä mekin tässä aletaan pikkuhiljaa oppia tätä ennakointia...

Tehtiin burgereihin pihvit ja sämpylät itse. Sipulirenkaatkin oli listalla, mutta nälkä vei voiton ja päätettiin jättää ne seuraavaan kertaan. Tarpeeksi oli näissäkin hommaa siihen nälkään nähden, vaikka nopeasti ruoka tulikin. Ja helppoja ovat tehdä, ei todellakaan tarvitse olla mikään ruoanlaittaja!

S Ä M P Y  L Ä T:

5dl vettä

50g tuorehiivaa

1 rkl sokeria

½ rkl suolaa

½ dl rypsiöljyä

n. 12dl sämpyläjauhoja

1. Laita hiiva käsin murustettuna kädenlämpöiseen veteen. Anna liueta.

2. Lisää sokeri ja suola.

3. Laita jauhot pienissä erissä. Lusikka käy sekoittamiseen oikein hyvin.

4. Valuta öljy. Itse sekoitin käsin, näin saan tuntumaa taikinasta. Lisäsin kourallisen jauhoja, mutta varo lisäämästä liikaa. Itse jätin taikinan suht tahmeaksi.

5. Anna nousta n. 30min. jossain lämpimässä paikassa. Itse pistin uunin viereen. Taikinan pitäisi tuntua kimmoisalta, eikä enää niin tahmealta.

6. Pyörittele halutun kokoisia sämpylöitä. Minä tein meidän sämpylöistä suht isoja, joten niitä mahtui vain 9 pellille. Käytä tarvittaessa jauhoja. Ripottele vielä vähän jauhoja päälle ennen uuniin laittamista.

7. Paista 225asteessa kunnes ovat kypsiä. Kypsyyden näkee siitä että on päältä vähän kullertavan ruskea ja pohjaa koputtaessa tuntuu ontolta. Itse paistoin lähemmäs 25min. Yleensä paistoaika on siinä 15min kohdilla.

J A U H E L I H A P I H V I T:

800g naudanjauhelihaa

1 iso sipuli

2 kananmunaa

mausteita oman maun mukaan: (meiltä löytyy grillimaustetta, paprikamaustetta, sipulijauhetta, pippuria, suolaa)

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää mausteet lopuksi.

2. Muotoile pihvit. Jätä keskiosa vähän lommolle, pihvit nousevat kypsyessään ja näin niistä saa tasaiset keskeltä.

3. Paista pihvien pinnat paistinpannulla.

4. Laita paistetut pihvit pellille ja jokaisen päälle yksi siivu cheddar-juustoa.

5. Pistä pihvit uuniin 225asteeseen ja paista kunnes juusto on sulanut aivan sulaksi. Pihvit oli tämän jälkeen ainakin meillä kypsiä, jos kuitenkin epäillyttää niin halkaise yksi pihvi tarkistaaksesi kypsyyden.

Sitten vain täytteitä sen oman maun mukaan! Meiltä löytyi noiden lisäksi pekonia, kurkkua, suolakurkkua, tomaattia, salaattia, aura-juustoa ja paistettua sipulia. Kastikkeina toimi ihan kaupasta ostettu hampurilaiskastike, sekä tietenkin ketsuppia myös burgereihin kiitos.

Näitä samoja purilaisia vein Etulle keskiviikkona ja lisättiin avokadoa. Oli kyllä hyvää! Ei siis kaikkia kerralla, mutta mitä enemmän on täytevaihtoehtoja, sitä enemmän on tietenkin valinnan varaa. Ei sitä samanlaista burgeria koko viikkoa jaksa kuitenkaan syödä.

Omatekemät ovat kyllä todellinen hitti, mutta onhan välillä vain pakko saada sellainen kunnon einesburgeri. Joskus mieli tekee sellaista ylitse kaiken. Sen kun vain voi maistaa ne kaikki E-aineet. Joskus taas mieli tekee enemmän tällaista kotitekoista. Varsinkin kesällä näitä omatekoisia grillauksen yhteydessä, kiitos. Ja varmasti tullaankin tekemään. Erityisesti nuo itse tekemät sämpylät ovat kyllä paljon parempia kun kaupan tarjoamat pullamössöt...

JKL

Kevät menee aina ihan hujauksessa, kun melkein joka viikonloppu tulee vieteltyä ihan muualla päin Suomea. Kilpailukausi vaatii aina itseltään sen täyden ajan ja tuntuu todella vaikealta jakaa sitä aikaa kunnolla mihinkään muuhun. Vaihtoehtoja ei juurikaan ole silti ollut, vaan se aika on jostain revittävä koululle, kavereita unohtamatta.

Viimeinen "jumppaviikonloppu" on nyt takanapäin. SM-kilpailuissa olin kutsutuomarina ensimmäistä kertaa. Vaikka monet kerrat on tuonne kutsuttu, jotenkin on aina tuntunut ettei rahkeet riitä. Ihan turhaa tosin, mutta onhan siinä semmoinen erilainen paine harteilla. Jännitin tuota enemmän kuin edes olin osannut ajatella. Turhaa tosin ja aloin siinä pohtia että johtuiko jännitys enemmänkin siitä, kun yksi omista valmennettavista oli siellä kilpailemassa. Ehkäpä. Kilpailuita voi muuten käydä katsomassa Yle Areenasta tai sitten vain suoraan TÄSTÄ klikkaamalla.

Matkaan lähdin lauantaina ja junassa tulin se tovi vieteltyä. Hyvät matkaeväät ja läppäri sai kuitenkin ajan kulumaan nopeasti. Myönnän että jännitys saattoi näkyä siinä että tuli katsottua aikapaljon erilaisia videoita YouTubesta... Jouduin myös todistamaan ikävän välikohtauksen kun hyvin humalainen ja mahdollisesti aineissa oleva mies jouduttiin heittämään ulos junasta. Hetken siinä sai jo jännittää että meneekö tappeluksi. Ei mennyt ja saatiin aikataulukin kiinni.

Kartasta olin katsonut vähän etukäteen missä hotelli sijaitsi. Ei näyttänyt pahalta matkalta, mutta kyllä on pakko sanoa että siinä kävellessä alkoi jaloissa tuntua. Kassi painoi olalla ja kun ei tarkkaa määränpäätä oikein ollut tiedossa. Tietämättömyys tekee aina matkasta pidemmän. Onneksi sää oli mitä parhain ja huomasinkin jääneeni ihastelemaan Jyväskylän maisemia. Minä?! Aina on kiire kaikkialle, etten ikinä oikein katsele ympärilleni. Pitäisi,

Sunnuntaina sitten oli kisapäivä. Aamulla aikainen herätys ja aamupalalle. Odotan kyllä tulevaa viikonloppua kun saa nukkua ihan kunnolla! Kisapaikalla menikin sitten kokopäivä ja olin aivan rikki kun pääsin autoon. Nukahdin välittömästi ja heräilinkin sitten vasta kun oltiin melkein Helsingissä.

Ei siis ihme että kurkkukipu iski aikalujaa kisojen jälkeen. Tuntuu että aina kun on ne "velvollisuudet" saatu suoritettua päädyn olemaan kipeä. Ei sillä etteikö lepo tekisi hyvää, se on todellakin tarpeen. Liian myöhään sitä tulee aina tajuttua, että olisi aika hidastaa. Vaihtoehtoja ei tosin ole ollut, joten nyt vain äkkiä terveeksi jotta pääsee palaamaan arkeen!