cool kids wear all black

Ei muuta

Astianpesukone odottaa tyhjennystä. Se pitäisi täyttää uudestaan ja muut tiskit tiskata. Lattia pitäisi imuroida. Pöydät täytyisi pyyhkiä. Roska pussit viedä roskiin. Puhtaat vaatteet pistää takaisin omille paikoilleen. Tehtävää on riittämiin, mutta silti tässä sitä vain istuskellaan. Olen ensimmäistä kertaa yksin omassa kodissa. Kello vain menee eteenpäin, mutta samaan aikaan se ei mene. Hirveää, kun on jotain odotettavaa.

Pidän siitä että saan olla välillä yksin. Tehdä asioita ilman kiirettä, omalla tahdilla. Olla rauhassa, ilman että tarvitsee keskustella kenenkään kanssa. Silti en voisi ikinä kuvitella asuvani yksin. Enkä toivottavasti joudukaan. Kyllä kaikki tämä on mukavampi jakaa jonkun kanssa. Tuo siivousvuorikin joka odottelee olisi mukavempi jakaa. Täytyy kuitenkin nyt varmaankin ryhdistäytyä ja ottaa imuri käteen. Onneksi on loma ja ei oikein muutakaan tekemistä. Sitä paitsi olen oppinut sietämään siivoamista, kiitos koulun. Kuka olisi uskonut, että siivoan välillä ihan melkeinpä jopa mielelläni. En ainakaan itse, jos nyt rehellisiä ollaan.

Oma pesä

Nyt on selkeesti saatu potkua persuksille tämänkin asian suhteen. Kuten kovasti intin, niin kyllä tämä postaustahti tässä nyt vain alkaa normaaliksi palata. Arki alkaa muutenkin tasaantua näin meidänkin "kotona", joten ette päässytkään minusta eroon. Hähää! Joo...

Nyt ollaan kuitenkin nenä täynnä räkää ja paljon olisi asioita tehtävänä. Ei kiva. Mutta eihän sille voi mitään. Ja näin tavalliseentapaan ollaan siis syyslomalla nähtävästi kipeänä. Siihen on kyllä jo totuttu, mitä olisikaan lomat ilman nenän niistämistä ja kurkkukipua?

Mitäs sitten kämpälle kuuluu? Kuten snapissa (pamikyltsi) minua seuraavat sekä lähipiiri tietääkin, otettiin Inkan kanssa oikein turbovaihde päälle tämän sisutamisen suhteen. Kämppä oli heti saatava valmiin näköiseksi ja tuparit pidettiinkin kolmeviikkoa siitä, kun oli allekirjoitettu soppari. Aikamoista menoa IKEAan sekä muualle on siis ollut, mutta kaikki on todellakin ollut sen arvoista. Tämä nimittäin näyttää kodilta ja tuntuu siltä. Okei, vielä on vaikea oikeasti ymmärtää, että todella asutaan täällä, mutta muuten. Muutamia pieniä ja joku voisi jopa erehtyä sanomaan turhia asioita meiltä puuttuu. Ensiviikon jälkeen voisi kuitenkin sanoa, että valmista on, sillä tv saapuu viimein meidän ihanaan kotiimme. Alla pieni kuva päjäys omasta huoneestani.

Oma huoneeni on edelliseen verrattuna sellainen soman pieni. Tosin tähän voi vahvasti vaikuttaa se, että uuteen kämppään tuli asiaan kuuluvaksi hommata myös uusi sänky. Isompi sellainen tietenkin. Huone on vielä vähän viilausta vaille valmis. Esim. katosta puuttuu lamppu. Pikku juttuja tuollaiset. Tällähetkellä elelen siis jalkalampulla, jonka olisi kyllä tarkoitus siirtyä olohuoneeseen, kun vain saisin aikaiseksi sen kattolampun laitettua. Nähtäväksi jää onko jouluna vielä sama järjestely voimassa.

Valkoinen vaatelipasto lähtikin vanhasta huoneesta mukaan. Meillä onneksi löytyy vaatehuone, joka helpotti kyllä hurjasti tuota tursuavaa lipastoa. Nyt jopa laatikot mahtuu kiinni ja vaatteet on siististi (kröhöm, ei kyllä kaikissa laatikoissa...) laitettuina. Jotenkin sellainen motivoi myös pitämään paikat siistimpänä. Yksi suuri motivaattori on varmaan kanssa se, että ei ole tuolia/sohvaa minne vaatteet voisi vain heittää. Eli plussaa siis pieni huone, jonne tuollaisille ei ole tilaa.

Oma lemppari on tietenkin tuo taulu. Pitkään mietin, että oikein tekisin seinällä jo valmiiksi oleville ruuveille. Pieni asia, mutta ai että häiritsi kyllä suunnattomasti! Sitten päähän välähti, että voisin laittaa kuvia. Ainoa ongelma oli se, että noiden kahden ruuvin välimatka oli sellaiset pienet 98cm. Ja ei vain löytynyt niin isoja kehyksiä. Ei sitten mistään, vaikka googlettelin oikein urakalla. Sitten vain IKEAn reissulla päädyin että toiseen tulisi taulu jossa kuvia ja toiseen tuo unisieppari. Se on kyllä minulle kultaakin kalliimpi. Vähän hömppä kun olen ja uskon kaikenmaailman taruihin. 

Tästä tulikin paljon pidempi postaus mitä ajattelin, joten nyt vain ruokaa nassuun, nenän niistäminen jatkuu ja pitäisi sitä kai huomiseksi vähän siivoilla. Jos jaksaa. En ole vielä päättänyt jaksaako vai ei. Leppoisat viikonloput kaikille ja ihan super ihanaa alkavaa syyslomaa niille joilla sellainen on!

Kadonnut kesä

Hrrr, onpas nyt parina päivänä ollut kylmä. Ei sillä ettenkö tykkäisi kotona hautautua vilttien alle, vetää villasukat jalkaan ja muutenkin käpertyä sohvalle, mutta tuo ulkona oleva viima... Ei kiitos. Tosin kyllähän tuo muutama astetta tuntuu sitten lämpimältä niiden -20 pakkasten jälkeen. Se on vain tämä alku. Ja tottuminen siihen ettei nahkatakilla enää oikein pärjää.

Katsellessani tupareissa otettuja kuvia törmäsin samalla kesällä otettuihin kuviin! Vitsit on kyllä aika mennyt nopeasti, paljon on tosin tapahtunut ja muuttunut. Tupareissa otetuista kuvista vielä sivuten, niin eipä oikein tainnut ammattilainen olla kameran takana. Tai edes amatööri. Eli toisin sanoen valitettavasti kuvat ovat julkaisukelvottomia muutamaa ruokakuvaa lukuunottamatta. Ei niitä kuvia kyllä ollutkaan kuin se parisenkymmentä, mikä viittaa siihen että hauskaa on tainut olla. Mutta sitten niihin postauksen aiheen kuviin!

Tämä taisi olla viimeinen päivä ennen koulunalkua. Ai että, silloin oli vielä niin lämmin. Aamu pyörähti rannalla Ilonan kanssa ja Inkan kanssa loppupäivä menikin shoppaillen. Voi noita lomapäiviä. No onneksi syysloma onkin aivan holleilla.

// Aurinkolasit:RayBan // Toppi:Tally Weijl // Farkkuhaalari:Monki // Kengät:Converse //

Farkkuhaalari oli jo viimekesänä käytössä, mutta tänä kesänä se oli jotenkin unohtunut kaapin perälle. Harmitti kun vasta ihan loman ja helteiden loppupuolella sen bongasin. Olisi ollut vaikka kuinka monena päivänä pelastus. Alle vain rento paita, ja vaikka biksut! Tästä tulikin mieleen, että kovasti etsiskelin vastaavaa pitkillä lahkeilla. Eipä ole löytynyt sellaista mistä pitäisi. Pahintahan tietenkin oli se, että näin koulussa eräällä tytöllä aivan täydellisen farkkuhaararin.

Näihin tunnelmiin on hyvä lähteä niistämään ja jatkaa hautautumista sohvalla. Kova tunne oli jo aamulla, että flunssa on iskenyt ja nyt tuntuu, että se vain tarttuu kovemmin kiinni. Sormet ristissä että selvittäisiin ihan vain tällä niistämisellä sekä jäätävällä kurkkukivulla. Huonolta kuitenkin näyttää... Hyvät keskiviikot kuitenkin kaikille ja pian onkin jo viikonloppu! Hui.

Blvck

Nyt on megatuparit takana päin eli siis kämppä virallisesti korkattu. Loisto ilta oli pitkän ja rankan muuton jälkeen. Paljon oli porukkaa ja ruokaa sekä juotavaa riitti. Ai että. Siitä kuitenkin myöhemmin fiilistelyjä, joten eiköhän isketä suoraan postauksen aiheeseen. Nimittäin kenkiin. Turha tässä on enää toistella sitä ettei mitään nimittäin ole kuulunut...

Näitä onkin mietiskelty ja pähkäilty. Pitkään olen etsinyt jotain mustia kenkiä ja aina kun jotkut hyvät olen löytänyt niin koko tietenkin on ollut loppu. Tai sitten vastaavasti rahatilanne on niin huonolla tasolla ollut, että ei ole pystynyt ostamaan. Kunnes nyt! Ah, miten voikaan materiaalista tulla vain niin iloiseksi?

// Nike Air Max Siren: 119e //

Ai että. Ovat kyllä hyvät jalassa ja näyttävät hyvältä. Hintakaan ei ollut mikään murhe tilille, joten kiikuttelinkin ne sitten siitä kassalle. Hieman ahdistuneena tosin, sillä kun Marjutin kanssa olin niitä sovittelemassa, niin taidettiin olla ainoat asiakkaan Stadiumissa. Siinähän sitten sai parit miesmyyjät tarjoamaan asiakaspalveluaan. Ei siinä mitään jos tykkää, mutta minä pidän enemmänkin siitä, että saan ihan rauhassa katsella ja miettiä itse. Kyllä menen sitten itse kysymään jos apua tarvitsen. Tai kokoja.

Kenkiin olen kuitenkin niin tyytyväinen, että en malta odottaa niiden jalkaan saamista. Huomenna sitten odotteleekin tosin kivat asteet. Ei voi mitään, tänäänkin sinniteltiin nahkatakilla uhmakkaasti. Pakko kuitenkin todeta, että on ne talvitakit kaivetta.

Nyt nauttimaan ansaitusta koti-illasta ja vielä pitää neljä päivää jaksaa ennen syyslomaa. Tsempit muillekin syysloman odottajille!