Elokuun puolella mennään jo!

Kuortaneella ollessa tuli kuukaisikin vaihdettua elokuuhun, mikä tarkoittaakin sitä että K O U L U! Hehkutukset ovat paikallaan sillä kirjaimellisesti vuoden tauon jälkeen palaillaan takaisin, mutta oikeastaan se on sen puolenTOISTA vuoden tauon jälkeen. Kohti tuntemattomaan siis hypätään pääedellä ja en todellakaan muista milloin viimeksi ollaan oltu yhtä jännittyneinä, innoissaan, mutta myös peloissaan. Aika vain kuluu niin nopeasti, että en oikein tiedä mitä tekisin. Pysäyttäisin tietenkin ajan jos voisin, mutta toistaiseksi joudun skippaamaan tämän vaihtoehdon. Siispä onkin ihan hauska kurkkailla että mitäs kaikkia kuvia onkaan jäänyt julkaisematta. Oi kyllä, niitä on. Paljon, mutta osa jääköön sinne kaukaiseen hämärään bittinurkkaukseen lojumaan.
 

// Toppi:Ivyrevel // Farkut:BikBok // Aurinkolasit:RayBan //

Vaikka todellakaan säillä ei ole hellitty, niin on niitä aurinkoisiakin päiviä onneksi mahtunut. Varsinkin tuo Ruissin aivan mieletön sää oli kyllä sellainen lottovoitto, että. Mutta eipähän ole harmittanut, kun töiden alettua on tullut vieteltyä sisällä päivät pitkät. Onhan se mielekkäämpää siellä olla silloin, kun katsoo ikkunasta ulos ja vettä sataa. Ei ole silloin sellaista hinkua ulos ja asioihin pystyy keskittyä. Muutenkin tuntuu, että vaikka aika onkin nopeasti mennyt, niin paljon on tullut saatua aikaiseksi. Ja onhan sitä todellisuudessa paljon asioita tullut tehntyäkin. Vaikka en niistä kaikista todellakaan blogiin kirjoittele, niin onhan tämäkin oikein oiva paikka tsekkailla aina, että no, mitäs sitä nyt oikein tulikaan duunailtua. Tuossa nimittäin yksi päivä tuli eksyttyä lukemaan niitä vanhojakin postauksia, muistelemaan. Voi että siitä ollaan muututtu ja ennen kaikkea kasvettu!

 // Bleiseri:H&M // Mekko:Springfield // Kaulakoru:H&M //

Ja kuten alla olevasta kalenterista voi todellakin huomata, niin ei niitä "tyhjiä" päiviä ole oikein juurikaan ollut. Hyvä näin, sillä pitää olla meno elämässä, mutta toisaalta niitä ihan sellaisia omia päiviäkin pitäisi olla. Sen olen nyt alkanut saamaan iskostumaan siihen omaan päähän, sen, että sitä omaakin aikaa tarvitsee. Sitä aikaa jota vietät itsesi kanssa. Niinpä nyt elokuussa voisin panostaa siihen. Tosin, koulu ja työt alkaa.. No eiköhän se jotenkin saada hoitumaan. Tästä vaan kone kiinni ja nukkumaan ennen kuin pää kolahtaa kiinni koneeseen. Elokuun startti ainakin on täynnä aurinkoa ollut, joten hei, positiivista menoa kaikille!

 

P.S Eipä ole tainnut vielä blogin puolella hehkutella Zara Larssonia, johon olen aivan hurahtanut. Että sellainen villitys nyt Spotifyssa päällä... 

matka Vaasaan -video

Ai, että sitä voidaankin olla väsyneitä. Kaksi päivää nyt leirillä takana, huomenna viimeinen päivä lähtee käyntiin. Piti tämäkin postaus tehdä junassa jo lauantaina, mutta ei. Päätinkin päivittää Windowsin ja nyt onkin koneessa Windows 10. Netin kanssa sitten tappelinkin sen perjantai illan, joten tässä sitä ollaan viimein. Vaasan matkavideo siis tuloillaan. Tässä onkin oikein tähän videoinnin makuun näköjään oikein kunnolla päästy...

Vähän tuli väsyneenä nuo videon puhekohdat kuvattua, mutta ei se mitään. Loppuunkin saatiin sitä minulle ihan normaalia toimintaa, joten video kannattaa katsoa aivan viimeisille sekunneille asti. Mutta hei, tästä pakko painua nukkumaan, että vielä huomenna jaksaa, joten hyvät yöt ja huomenna mennäänkin maanantaissa. Niin ja ollaanhan tässä jo elokuunkin puolelle päästy!

Vaasa|Vasa

Hellou ja pitääkö minun jälleen aloittaa tämä postaus toteamalla, että en ole pitkästä aikaa täällä käynyt? Ainakin siltä tuntuu, että ei ole tullut ikuisuuteen postailtua, vaikka viimeksi täällä olin kuitenkin maanantaina? Niin siinä vain käy, että tästä tulee sellainen "tapa". Mutta siinä sitten olikin ne jaarittelut ja palataan taaksepäin viikkoa. Missäs sitä sitten on luuhailtu? No Vaasassa! Itseasiassa videota on tuosta reissusta tulossa, reissuta joka kesti vain pari päivää, mutta tuntui siltä kuin olisi ulkomaille lähtenyt. Tähän syynä 99% todennäköisyydellä on kyllä se ruotsinkieli, jota siellä kuuli oikein mukavasti. Muistutti vähän mielestäni Turkua ja taisin jolleki tokaista, että Vaasa on sellainen neliö kaupunki.

Töistä siis starttasi matka suoraan. Tai mitäs minä tässä valehtelen, eihän se siitä ihan suoraan lähtenyt. Kipaisin nimittäin siinä Ilonaa odotellessa viereisessä Hesessä, sillä vatsa ammotti tyhjyyttä. Ja Ilona oli hivenen aikataulusta myöhässä, minä super nälkäinen, joten olikin siinä sitten ruoat sopivasti tullut vetäistyä nassuun ennen kuin lähdettiin matkaan. Ah, että tykkään matkailla autolla! Kyydissä on vain niin mukava istua, musiikki siinä soi, näkee kuinka kaunis Suomi oikeasti onkaan ja mikä parasta, pääsee rauhassa jubailemaan. Tuli tuossa jo idea, että voisin ensi kesällä lähteä kiertämään autolla Suomea. Pitää vain löytää joku yhtä innokas mukaan lähtijä... Anyone?

Mennessä sää oli oikein suotuisa ja pian alkoikin sitä peltoa ilmaantua. Vähän siinä tuli vitsiä hetettyä, että Ilonalla odottaisi siellä kämpän pihalla sitten lehmät, laitumet ja muut. Olihan se jotenkin tosi maalaista maisemaa täynnä, kun Vaasaan ajeltiin. Aloin siinä itse jo ihmetellä, että missäs se kaupunki oikein on, kun takana oli peltoa, sivuilla oli peltoa ja edessä näytti olevan peltoa. No, kyllä siinä sitten kaarrettiin viimein enemmän kaupungin näköiseen paikkaan ja Vaasaassa sitten oltiin! Illalla, yhdeksän jälkeen. Väsyneitä oltiin. Avaimet käteen, kateellista ihastelua ja sitten ei kuin ruokaa metsästelemään. Käytiinkin siinä sitten Amarillon jäljiltä masut täysinä sitä itse yliopistoa ihastelemassa. Oli se aika koomista siellä keikkua yöllä, mutta hei, ei oltu ainoita! Joku muukin oli näköjään päättänyt tulla katsastamaan paikkoja.

Keskiiviikkoon heräiltiin rauhassa. Heitettiin väsynyttä läppää Ilonan omenapuusta, sanottiin heipät tuolle ihanalle kämpälle ja lähdettiinkin vaihteeksi ruoan metsästykselle. Tuo ihana caesar-salaatti vei kyllä kielen, ainoa miinus oli vain sen koko. Vähän olisi saanut olla isompi, vaikka tuota kanaa kyllä riitti. Paikka siis oli Kaffehuset August, mikäli joku siellä päin sattuu olemaan ja kiinnostaa käydä.

Takastullessa sitten satoikin oikein urakalla! Jouduttiin tienviereen pysähtymään, kun yksinkertaisesti ei nähnyt eteen sen sateen takia. Kuva ei todellakaan kerro sitä, mitä todellisuus oli. Tuossahan näyttää siltä, että olisi vain pieni tihkusade. Ainakin siihen verrattuna mitä oikeasti oli... Vähän siinä olisi itseä jännittänyt, jos olisin ollut ratin takana. Pakko sanoa vielä, että on kyllä hulluja kuskeja. Ajavat ihan järjetöntä vauhtia tuollaisella säällä, tekevät ihan itsemurha ohituksia ja ajavat perässä kiinni. Näköjään ne kaikki autokoulun opit ja hyvät tavat sekä itsesuojelu katoavat siinä iänmyötä...

//  Kamera:Olympus PEN mini E-PM2 // Toppi:BikBok // Housut:Cubus //

Tosiaan tuli tuolta reissulta minivideoita kuvattua,, joten ei kuvia niinkään. Video tulossa, kun sen saan editoitua loppuun. On tässä nimittäin itse kukin ohjelma sanonut itseään irti, joten taistelua on kyllä käyty. Mutta hei, mikä se on jos ei joutuisi vähän vääntämään? Ei mitään. 

Nyt vain Netflix päälle ja Frendit pyörimään. Katsotaan miten loppuviikolla sitten tuo aika menee. Lauantaina ainakin lähden Kuortaneelle leirille ja sieltä kotiudunkin sitten vasta maanantaina takaisin. Kone lähtee kuitenkin mukaan, mutta taitaa se vapaa-aika mennä ihan työjuttuja tehdessä. Sateesta huolimatta huippua viikkoa kaikki!

P.S Ketä muuta alkaa koulun alku vähän jännittämään?

Täällä on ainakin yksi käsi ujosti pystyssä...

mitkä asiat ärsyttävät

Pitkästä pitskästä aikaa nähdään minuakin kameran toisella puolella. Vähän tällainen itsensä ylittäminen tuli tehtyä. Kameran edessä puhuminen ei ole ehkä se minun mukavuusalueella oleva asia, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa siihenkin opita. Ainakin itsellä oli hauskaa tuota tehdessä sekä katsoessa. Ei niinkään hauskaa ollut sen editointi, joka tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin sain edes jonkin ohjelman toimimaan, tämäkin ohjelma toimii vielä norjaksi. Sillä kuitenkin saatiin jotain aikaiseksi ja päästiinkin tappelemaan tuon youtuben kanssa. Ai että se oli taistoa, mutta onneksi tuli voitto vietyä kotiin! Mutta siis, videon aiheena asiat, jotka minua ärsyttävät. Kuten videollakin sanon, ovat asiat varmasti osa sellaisia, joihin itsekin sorrun. Joten ei tuomita!

Pakko vielä mainita, että olin juuri tullut suihkusta ja hiukset vielä osittain märkinä. Näyttävät aika jänniltä, tuli tuossa editoidessa huomattua. Ovat muuten kasvaneet aikalailla ja vähän alkaa tässä mietityttämään nuo lyhyet hiukset... No eiköhän näillä pitkillä hiuksilla nyt jonkin aikaa elellä... Ja tosiaan laittakaa ihmeessä niitä omia ärsytyksiä, keventää huomattavasti itseään, kun saa ne ulos sanottua.

Mutta nyt kun tämän viimein sain tänne, niin taidanpa mennä nukkumaan. Mahti viikkoa kaikille, kohta mennäänkin jo elokuussa..!

Mikä on kooma päivä?

Kesän seurauksena viikonpäivät ovat jotenkin aivan hakusessa. Milloin on keskiviikko, milloin on perjantai? Välillä tuntuu että torstait ovat maanantaita ja keskiviikot perjantaita. En varmastikaan ole ainoa, jolla nämä päivät menevät aivan kuin jonkinlaisessa ihmeellisessä koomassa. Aina ollaan väärässä päivässä. 

Kaikista ihmettelyistä huolimatta eilen oli kuitenkin perjantai ja oikein mukava sellainen. Töihin aamulla Inkan kanssa mentiin pitkästä aikaa yhdessä ja vitsit että oli ikävä. Heti paljon rauhallisempi olo ja sellainen varmempi olo. Eipä siis ollutkaan ihme, että illemmalla nähtiin uudestaan ja mentiin piiitkästä piiiitkästä aikaan sushille. Tällä kertaa kuitenkin päätettiin mennä uuteen paikkaan, tai no selvisi siinä sitten, että oli uusi paikka vain minulle. Joskus vain on niitä päiviä, että haluaa syödä sivistyneesti ja hienostuneesti. Ja sitten on niitä päiviä kun pitää vain napa saada mätättyä täyteen. Perjantaina oli se päivä kun navat täyteen.
 

Kampin Konnichiwaan oltiin siis tiemme löytäneet ja siellä sushibuffet vain 19,50e. Ei paha hinta, kun miettii, että saa syödä niin paljon kuin haluaa, maku on loistava ja kaiken lisäksi löytyy vähän kiinalaistakin. Ei siis muuta valitettavaa kuin se oman vatsan koko, johon olisi saanut mahtua vielä enemmän, mutta ei niin ei. Tuonne kannattaa siis mennä nälkäisenä. Näin mekin toimimme.

Siinä vierähtikin aikaa oikein mukavasti, kun tuli viikon aikaiset tapahtumat vaihdettua. Silloin Inka siinä ehdotti, että mitä jos mentäisiin leffaan. No mikä ettei! Olin sitä vähän siinä itsekin ajatellut, joten kamat kasaan ja menoksi. Sattumalta siinä kun astuttiin ulos, niin kuulin oman nimen ja Krista, Mimosa sekä Jonnahan siinä nousivat juuri autosta pois. Jotenkin hämmennyin, sillä olin ajatellut, että he ovat jo meripäivillä, mutta lähtivätkin lauantaina (tänään). He olivat myös leffaan menossa, tosin Ted 2 katsomaan. Meille taas valikoitui menevien leffojen joukosta Paper Town. Hetki siinä oli ennen leffan alkua aikaa, joten pikaisesti ostamaan rippilahjaa ja tietenkin Makuuniin leffa eväät.
 

En oikein tiennyt mitä leffalta odottaa, paitsi tietenkin ihanaa Cara Delevingnea. Olin ihan rakastunut John Greenin the Fault in Our Stars -kirjaan, joten olihan tuo pakko nähdä. Ja hyvänmielen leffa kyllä oli. Naurua riitti ja muutaman nerokkaan ideanhan siitä tuli kanssa saatua, puhumattakaan leffojen tarjoamista elämänopeista. Tulihan sitä ääneenkin sanottua, että opin varmaan leffoista enemmän kuin koulussa. Todellisuudessa ei nyt sentään, mutta siltä ainakin tuntuu melko usein...
 

Tuo päivä ei tuntunut yhtään perjantailta, mutta toisaalta ei miltään muultakaan päivältä. Tuolla tarkoitan sillä koomalla. Sitä että päivä on vain päivä, ilman nimeä. Se vain on. Se on ajatonta ja sellaista, jonka toivoisi jatkuvan vain. Tähän samaan liittyy se, että minusta ainakin tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Kesäloma on mennyt ihan sormia napsauttaen, mutta siihen mahtuu vaikka mitä. Pian olenkin koulunpenkillä jännittyneenä hyppäämässä kohti tuntematonta. Mutta sitähän se elämä on ja sitähän ne leffat meille yrittävät aina opettaa...