Viimeinen lomapäivä, ainakin melkein...

Torstaina olikin meno täytteinen päivä. Saatiin aikataulut sovitettua perheen kanssa yhteen ja suunnattiin sateen siivittäminä syömään Hietalahden kauppahallissa olevaan Roslundiin. Voi että olivat kyllä hyviä, niin iso annos tosin, että siinä yhden-kahden aikoihin kun oltiin tultu syömään, niin eihän sitä jaksanut millään kokonaan suuhun pistää. Onneksi saatiin loput kotiin mukaan, niin illalla sitten sainkin syödä sen loppuun. Joten ihmeessä käykää syömässä, hinta ei ollut mikään päätähuimaava, burgerit taisivat olla sitä 13e luokkaan ja valittu lisuke 3e. Varautukaa kuitenkin, että paikka on täynnä ja istumapaikkoja saa kyllä jonottaa.

Kotiin ehdin tulla, vaihtaa vaatteet ja sitten taas mentiin. Käytiin Inkan kanssa toisessa asuntonäytössä, josta sitten otettiinkin juna alle ja matkattiin keskustaan. Siellä vähän lahjan metsästystä, tankkausta juice barissa ja vielä leffa eväiden osto ennen kuin koittikaan mitä mahtavin hetki: Magic Mike XXL. Paaaljon paljon P A L J O N parempi kuin ensimmäinen osa ainakin omasta mielestäni. Oli jätetty sitä turhaa lätinää vähemmälle ja keskitytty itse asiaan. Vähän tuli siinä tosin ihmeteltyä, kun paikalla oli tyttöjä poikaystäviensä kanssa. Itse en ehkä ainakaan lähtisi, kun tuli siinä melkein koko ajan sanottua, että huhhu, kun on kuumia miehiä. Mutta jokainen tavallaan.

Oli kyllä aivan huippu päivä ja kyllä tuo leffa vain kruunasi aikalailla kaiken. Pakko varmasti hommata DVD heti kun se vain tulee. Innokkaasti sitä jäädään odottelemaan... Joten aivan loistavaa viikonloppua, nauttikaa auringosta ja läheisten seurasta! 

 

Ruisrock 2015

//Varoitus, pitkä postaus//

En oikein tiedä voiko postausta aloittaa näin, mutta en tosiaankaan tiedä miten tämän aloittaisin. Parikertaa on tullut kirjoitettua, pyyhittyä ja aloitettua alusta. Juttua olisi paljon, liikaa, jonka takia ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi, mitä kaikkea sitä kertoisi. Ruisrock oli vain jotain niin hienoa, mahtavaa ja samalla itsensäylittävää, että se on vain pakko kokea itse. Sitä oli odoteltu ja fiilistelty, unohdettu koska liput oli ostettu ajoissa. Ja kun viimein koittikin tuo viikko, niin ei sitä meinannut housuissa pysyä. Saati sitten kun istuskeltiin jo junassa ja oltiinkin oikeasti matkalla. Tai kun sitten niitä kamoja roudaili ympäri Helsinkiä ja vähän kauhisteli sitä, että miten se kaikki tavaramäärä tullaan samaan perille asti. Ja vielä takaisinkin.

Tosiaan kamerat jätettiin Iidan kanssa ihan suosiolla kotioon turvaan ja kännykän turvin mentiin kuvailujen suhteen. Oli Iidalla GoPro myös mukana, ja sillä onkin muutama kuva räpsäisty ja no videoita sillä enimmäkseen tuli kuvailtua. Videoita en ole vielä saanut, joten kun ne saan niin katsotaan onko julkaisemiseen soveltuvaa materiaalia siellä. Ainakin sen huomasin, että Iida taisi kuvailla minua vähän joraamassa... Pakko siis itse vähän oikokatsoa että miltäs se materiaali näyttää.

Mutta palaillaanpa itse asiaan takaisin. Elikkäs tuo tavaramäärä oli sellainen, että kun tultiin asemalle, nähtiin taksitolppa, niin loput voitte päätellä. Kyllä, taksiin istahdettiin, kysyttiin mikä on maksimihinta ja menoksi. Maksoi 14e leirintäalueelle mentäessä, joten ei se kyllä kahdelta ollut mikään kiskurihinta. Aivan joka euron arvoinen matka oli siinä ilmastoidussa autossa, ovelta ovelle kun päästiin eikä niitä tavaroita tarvinnut roudailla ympäri Turkua hikisissä busseissa.

No sitten alkoikin se jännä osuus, nimittäin teltan pystytys. Kummallakaan ei tällaisesta oikein kokemusta ollut, joten kyllä siinä sai hetken pohtia että mikäs on nyt mikäkin osa. Ja vaikka tuuli olikin tuossa helteessä oikein toivottavaa, niin ei se hirveästi meidän asiaa auttanut. Nimittäin eipä tietenkään oltu isketty sitä telttaa maahan asti kiinni, joten olihan siinä omia haasteita. Kunnes löydettiin ne ihanat koukut ja niitä päästiin hakkailemaan maahan. Ja kyllähän siitä teltasta oikein soma tuli, pistettiin vielä pressukin siihen alle ja eteen niin saatiin oikein kiva etuterassi. Ei tosin näyttänyt tuo rakennus ihan hymyssäsuin minulta onnistua.. hehe.

Sitten päästiinkin aloittamaan sitä festarifiilistä! Iida teki tuollaisen käsihommellin valkoisella kajaalilla. Koska meillä ei tosin ollut lakkaa mukana, koki tuo piirros kovan kohtalon. Valkoista tussia joka pysyy iholla olisi ollut se ideaali, mutta me emme ainakaan löytäneet... ilmoitelkaas jos on tullut teille vastaan, vielä on nimittäin kesää jäljellä!

Bussille siinä alettiin sitten valuamaan ja kätevästi sillä kyllä pääsee. Jotenkin onnistuttiin koko reissun aikana joka kerta pääsemään istumapaikoille, joten ei se bussissa kyydissä oleminen kamalaa ollut. Varmasti jos siinä tungoksessa olisi joutunut seisomaan niin asia olisi ollut täysin toinen. Sitten se kävely. Siitä olin kuullut vaikka mitä ja alkoihan se siinä sunnuntaina painamaan. Mutta koska sää oli hyvä, fiilis hyvä, niin kyllä sitä metsätietä jaksoi talsia. Vaikka takaisin tultaessa tungos olikin jotain ihan omaa luokkaansa, niin ei sekään haitannut. Ei ede minua, joka vihaa ihmistungoksia, jota alkaa usein ahdistamaan ihmispaljous.

//Ihana Ellie <3 Niin täydellinen lauluääni naisella//

Lauantaina kävi sellainen juttu, että akku loppui juuri iltaa myöten, joten eipä sitä kuvamateriaalia ihan huikeista Pharrell Williamsista, Haloo Helsingistä sekä Axwell^Ingorrossosta ole. Onneksi GoPro oli käytössä joten ei ihan ilman kuvia ja videoita jääty. Olivat kyllä sellaiset showt, että ylittivät täysin omat odotukset. Vaikka päivä oli ollut pitkä ja takana ensimmäinen teltassa "nukuttu" yö, niin jaksettiin loppuun asti täysillä fiilistellä.

Ah, tuo Axwell^Ingrosson keikka oli kyllä sellainen päätös tuolle lauantaille, että sanattomaksi veti. Näin varmaan enemmän raketteja mitä olin koko elämäni aikana nähnyt. Show oli kyllä niin upea, että jos sen olisi missannut, niin itseä olisi kyllä harmittanut. Ei se kellon aikakaan tuntunut missään, paitsi sitten siinä vaiheessa, kun oli jälleen kerran käveltävä, mentävä bussilla ja ihanan kylmä sekä kostea teltta odotti meitä. Sinne sitten käperryttiin, vedettiin lämpöiset vaatteet ylle ja ei mennyt aikaakaan, kun molemmat oli jo unessa. Kyllä vain siihen teltassa nukkumiseen tottui, varsinkin kun oli aivan poikki.

Viimeiseen päivään kuitenkin noustiin väsyneinä, mutta hyvillä fiiliksillä. Hetken siinä aamujuttuja tehtiin, loikoiltiin auringossa ja sitten olikin aika pakata teltta kasaan. Kamat jätettiin narikkaan, sillä meillä oli melko tiukka aikataulu, jotta ehdittäisiin junaan. Ja junaan ehdittiin, taksilla taas mentiin ja junassa nukahdettiin. Väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä. Itse festarialueella nähtiin Marjut, jonka kanssa käytiin fiilistelemässä Antti Tuiskua. Lämpöä oli ja kyllä sitä aikalailla paahtoi. Onneksi aurinkorasvaa oli mukana, joten itse selvisin palamiselta kunnialla.

// Aurinkolasit: Nelly.com // Toppi: Hollister // Farkkushortsit: Zara // 

Kyllä se vain oli ihanaa päästä kotiin. Arvostus arkisia asioita kohtaan kyllä kasvoi. Suihku, sänky ja kylmää juotavaa oli alkanut jo olla ikävä. Puhumattakaan siitä sisävessasta. Alkoivat huussit nimittäin pikkuhiljaa etoa, varsinkin siellä leirintäalueella olevat. En silti vaihtaisi tuota telttailua mihinkään, kyllä se tuohon kuuluu. Ja tosiaan, ei todellakaan ollut mitään kamalaa, yöt ei ollut tuskaisen kuumia ja muutenkin jäi itselle ainakin hyvä fiilis siitä. Tietenkin sää oli täysin meidän puolella, joten tuurillahan tuo mentiin. Loppuun vielä festareiden yksi lemppari biiseistä ja sitten suljetaankin tämä asia.

Mites teidän festarikesä, onko festareilla tullut käytyä, vai vasta tuloillaan?

Style Crush

Seuraa siis sellainen salaisuuden paljastus että! Tyyli-ihastuksena ollut jo pidemmän aikaan salaassa ja nyt sitten julkistuksen aika. Tässä on nyt tullut muutaman viikon ajan eksyttyä katselemaan tämän naikkosen vanhaa tyyliä. Olen jopa huomannut melkein ajattelematta harhautuneeni hänen kuviaan katselemaan ja nimen omaan sitä hänen tyyliään. Ja siis nimenomaan vanhaa tyyliä, tyyliä ja hiuksia jotka ovat vain niin täydelliset! Tietenkin puhun Miley Curyksesta, naikkosesta joka kyllä on saanut median kuohumaan tuolla tyylimuutoksellaan. Vaikka sanonkin aina, että jokainen tyylillään, niin tässä asiassa on kyllä pakko ihmetellä hänen päätöstään. Siis ihan oikeasti, tekisin mitä vain noista hiuksista. Mitä vain.

Jotenkin vain tuo huolettomuus ja sellainen rentous iskee. Tosin kun tässä näitä kuvia on tullut imettyä nyt aikalailla, niin pakko kyllä sanoa, että omatyyli liikkuu varmaankin näillä rajoilla. Sitä kun on tullut välillä mietittyä, että millaista se omatyyli oikein on, mistä se on lähtöisin. No varmaankin niistä lukuisista Hannah Montana -jaksoista. No ei, vitsi vitsi. En tosin voi käsi sydämellä sanoa, etteikö niitä olisi tullut katseltua... jopa aikuisiässä.

Pitkästä aikaa siis tällainen lyhykäinen inspiraatio-postaus. Hirveästi ei mielestäni tekstiä näissä tarvitse, sillä annetaan mieluummin kuvien puhua puolestaan. Joten eipä muuta kuin, että minä varmaan jatkan tulevaisuudessakin Mileyn vanhan tyylin kuolaillua ja teille toivottelenkin tässä mahtavaa tiistaita! Ei anneta sään haitata menoa.

Löytyykö teiltä jotain tyyli-ihastusta? 

Entä löytyykö ruudun toiselta puolelta niitä, jotka ovat kanssani samaa mieltä siitä, että kyllä tuo Mileyn vanha tyyli on aika täydellisyyttä hipoava?

Mitä festareille mukaan?

Hellurei, kotiin on selvitty ja hyvät yöunet nukuttu ihanassa, omassa sängyssä. Ai että sitä osaakin kolmen päivän telttailun jälkeen arvostamaan sellaisia asioita, kun suihku, pehmeä sänky ja kylmä juotava. Kuvaläjäys postaus on Ruisrockista tulossa, kun vaan saan kaikki kuvat koneelle asti, vähän muokkailtua ja seulottua. Joten palataanpas askeleen taaksepäin, torstaihin ja vähän siihen että mitäs pakattiin ja mitä näin jälkikäteen sanottuna kannattaa ainakin Ruisrock-festareille mukaan pakkailla. Minun mielipide siis kokemuspohjalta, joten en todellakaan sano että näin pitäisi tehdä. Mutta mennäänpäs sitten itse asiaan!

Voin tässä jo heti sanoa, että lähtökohtaisesti minulla oli vaatteita aivan liian paljon, mutta samaan aikaan aivan liian vähän. Joten jälkiviisaana mitä vaatteihin tulee, suosittelen käymään asukokonaisuudet etukäteen läpi, katsoa mitä vaatteita pystyt keskenään yhdistelemään ja ennen kaikkea muistaa se mukavuus. Ja sitten vielä sen jälkeen miettiä kerran, että tarvitsenko tätä oikeasti. Niin, ja katsoa säätiedotuksia tuhaan tahtiin ja no, yleisesti ottaen muistaa se, että tulet nukkumaan teltassa, ulkona. Älä siis ota mukaan sellaista, joka ei tuohon sovellu. Vielä kerran, monipuolisuus kunniaan.

No mitäs sitä sitten oikein sinne laukkuun laitetaan? Vaatteista tulikin tossa vähän puheltua, enkä niistä lähde mitään "listaa" tekemään. Jokainen nimittäin tyylillään. Mutta sitten niitä muita asioita, jotka on kyllä hyvä pakata mukaan kun lähtee festareille telttailuhengessä. Te hotelleissa ja muutenkin sisätiloissa yöpyvät voitte nämä unohtaa.

Vessapaperi. Kyllä bajamajoja hoidettiin, mutta se paperi loppuu sieltä kyllä nopeasti. Huollot/siivoukset ainakin leirintäalueella olivat nimittäin joka aamu, mutta päivät ovat pitkiä ja ihmisiä paljon. Siispä vessapaperi-rulla kourassa tuli kyllä vessoissa käytyä. Ja onhan aina paperia hyvä olla mukana, jos pitää jotain pyyhkiä yms. Tai niistää.

Flip flop. Itse festareilla oltiin kyllä converseilla, mutta tuolla leirintäalueella niin ovat ihan välttämättömät. Vessaan, vesipisteelle, minne nyt ikinä pitikään mennä, niin kyllä paarempi vetäistä nuo jalkaan, kun alkaa niitä converseja jalkoihin vääntämään. Ja kotiin tultaessa oli pakko saada converset pois jalasta, niin näillä palailtiinkin sitten Helsinkiin. Hyvä valinta oli, jalat kyllä kiitti.

Kosteusliinat. Voi pojat, näitä ilman ei varmaankaan olisi pärjätty. Kädest sai pyyhittyä, naaman sai pyyhittyä ja sai edes jollain tapaan itsestä freshin näköisen. Muutenkin ovat elämässä vahvasti läsnä, mutta tuolla ne olivat kyllä elintärkeitä hygienian kannalta.

Aurinkorasva. Osui viikonlopulle kyllä sellaiset kesähelteet, että huhhu! Aurinkorasvaa tuli laiteltua ja kanniskeltua mukana. Hyvä niin. Eipähän palanut, mikä kyllä näytti olevan oikein kunnon trendi tuolla. Tuntui itsesäkin pahalta katsoa niitä tulipunaisia selkiä, jotka näyttivät juuri niin palaneilta, kun palanut iho nyt voi vain näyttää. Ollaanhan tuolla niin paljon kuitenkin ulkona, että tämä on pakollisuus.

+

Korvatulpat. Meillä ei kummallakaan näitä ollut, mutta emme me niitä olisi tarvinneetkaan. Melu on kuitenkin kovaa leirintäalueella yölläkin, joten se kannattaa ottaa huomioon. Kumpikin meistä nyt pystyy tarpeentullen nukkua melussa kuin melussa, joten vaikka siinä tulinkin vielä 4.00 aikoihin kuunneltua läheisen teltan pariskunnan riitaa, niin ei se estänyt siinä sitten nukahtamasta. Sama aamulla, kyllä siinä sai nukuttua niin pitkään kun vain pystyi, melu ei häirinnyt.

Jesari. Okei, tätä oli mukana, mutta emme sitä tarvinneet. Silti vahvasti suosittelen ottamaan mukaan, ihan vain senkin takia, että ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Ja yleensä jos jotain ei ole, niin sitä tarvitsee. Näin on kokemuksesta opittu kantapään kautta.

Tuota kassia ei kyllä tullut ikävä, tosin oli IKEA-kassi kaikista järkevin tapa roudailla noita majoitustarvikkeita ympäriinsä. Teltta, pressu, piknik-viltti, makuualusta, makuupussi ja tyyny joka ei vielä kuvassa ole, täyttivät tuon kassin kyllä aika hyvin. Täysillä kasseilla muutenkin mentiin, hyvä kun sai vetoketjun edes kiinni. Välillä tuntui siltä, että kassit hajoaa, mutta ehjinä ne saatiin takaisin perille. Mitä majoitukseen tulee, niin suosittelen kokoamaan teltan kerran ennen kuin lähdet reissuun. Me emme kumpikaan mitään teltan kokoajia ole ja oli varmasti näky kun sitä siinä rakentelimme. Saatiin siis teltta nopeasti kasaan ilman suurempia ongelmia, mutta olisi varmasti ollut paljon nopeampaa vähän harjoitella etukäteen. Ylpeitä kuitenkin ollaan, että teltta saatiin kasaan ja vielä ilman apuja. Ja muutenkin selvittiin tuosta reissusta. Tosin olihan sää siinä meidän puolella, eikä mitään ongelmia syntynyt. Mitä nyt telttaa piti välillä vähän korjailla.

Kerran kävi matka baariin

Viikko sitten lauantaina olikin jumppakokoontuminen, mutta vähän erilaisissa kuin jumppa merkeissä. Espoon Iidan, eli varmaankin parhaiten sanottuna valmentaja kolleegani toisesta seurasta, synttäreitä päästiinkin viettelemään kesäisissä oloissa. Vaikka aurinko ei porottanutkaan aivan täydeltä taivaalta, niin lämmin silti oli ja ensimmäistä kertaa näkyi sellaisia kunnon kesän merkkejä. Aurinkokin paistoi vielä, kun siinä kuuden aikaan Inkalle matkasin. Vähän kaupasta haettiin syötävää sekä suun kostuketta ja ei kun kone auki ja asuntoja katselemaan. Kolmiota siis etsiskellään ja nyt on kyllä tehostettu meidän etsintä aika huippuunsa.

// Toppi:Tally Weijl // Farkut:BikBok //

Minulla on käynyt semmoinen homma, että kaikki mustat farkut vetelevät aivan viimeisiään. Haarat ovat niin kuluneet, että hajoavat minä hetkenä hyvänsä, joten päätin ainakin sen riskin välttää. Eipä olisi mikään mieluinen yllätys, kun siinä tanssiessa housut vain repeäisivät kahtia. Siispä jouduin tekemään jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt: menin baariin farkun-värisillä farkuilla. Oli kuulkaas aika iso askel minulta, tuntui aluksi niin oudolta, jotenkin tosi luonnottomalta. Siitä kuitenkin selvittiin hymyssä suin ja Iidalla en edes muistanut, että eipä ollut mustat housut jalassa.

Snapchat tulikin siinä täytettyä ihan hyvin, nimittäin kun me kaksi päästään vauhtiin pärstäkuvien kanssa, niin se on menoa se sitten.  Snäpistä jos minua haluaa seurailla, niin pamikyltsi hakuun ja sieltä lisäämään. Ainakin kaikissa tapahtumissa tulee päiviteltyä ihan urakalla... Siis myös muustakin kuin siitä omasta pärstästä. Tahkolla oli ainakin JVG:n ja Kasmirin keikka ankaran kuvauksen alaisena.

 Hyvän sään, hyvän fiiliksen ja hyvän porukan siivittämänä mentiinkin siitä sitten Inkan kanssa kohti keskustaa ja mitäpäs muuta kuin Kokomoa. Voi että, oli kyllä elämieni ilta! Parhaita kavereita kun ollaan, niin jonkin ihmeen takia ei olla koskaan oltu kahdestaan ulkona. Siis ihan niinkuin kahdestaan, kahdestaan. Pakko kyllä sanoa, että ehkä siihen on jokin syy, ollaan nimittäin aikamoinen kauhukaksikko. Mutta elossa selvittiin, hauskaa oli ja seuraavana aamuna ei edes darra päässyt yllättämään minua. Olisin siitä voinut vaikka mennä maratonin juoksemaan!

Mutta ah, oli kyllä niin mahti ilta. Paljon tanssia ja laulamista. Huoletonta kesäillan ja yön viettoa, jossa naurulla ei kyllä säästelty. Ja tulihan niistä jumppajutuistakin siinä puhuttua, mutta niinhän se menee, ei niistä vain ikinä pääse eroon.

Loppuun vielä herkkukuva. Pekoniburgeri. Okei, nyt ei ehkä tekisi mieli, mutta varmasti jokainen allekirjoittaa, että baarin jälkeen on nälkä. Ja se nälkä vaatii juuri tällaista ruokaa. Kuka nyt lähtee siitä baarista suoraan salaateille? En ainakaan itse tiedä yhtäkään ihmistä, joka näin tekisi. Mättöä sen pitää olla, vaikka sitä kuinka dietillä olisikaan.

Tähän hieman liittyen on nyt pakko purkaa asia, minkä tänään kuulin kaverilta ja sai minut vähän ärsyyntymään. Tytöt tai ainakin monet tytöt tykkäävät tanssia, varatut ja sinkut. Ja hyvin usein pojat/jätkät/miehet menevät tyttöjen luokse tanssimaan. Se on okei, jos se on molemmille okei. Kuitenkin kun tarrataan kiinni ja sitten sanotaan heille ystävällisesti, että on poikaystävä, niin siitä sitten suututaan ja huudetaan, että mitä sitten käyt baarissa ilman häntä. Öö, koska haluan viettää aikaa kavereiden kanssa? Kaverille oli näin käynyt ja myös omalla kohdalla käynyt. Ensinnäkin ärsyttää se, että baareihin ei ilmeisesti saisi mennä, jos ei ole haku päällä ja toiseksi se, että aletaan tuntemattomalle tästä huutamaan. Kaverini sanoi hyvin, että ei toiseen saa koskea jos ei hän sitä halua, oli parisuhteessa tai ei. Tämä on asia, joka on alkanut baareissa unohtumaan. Ja olen varma, ettei tämä koske vain miespuoleisia, vaan varmasti naisetkin tätä harrastavat. Itse vain satun olemaan nainen, joten puhuessani puhuin sen takia miehistä. Tämä asia piti vain saada ulos, päästä pois ärsytys.