Mä ja kattila

No niin, nyt on pää saatu kasailtua. Joten paluu maanantaihin, jolloin näin kummitätiäni. Jo meille perinteeksi muodostunut joululahja shoppailu oli tiedossa. Yleensä olen ihan pää tyhjänä, mitään tietoa siitä mitä oikein haluaisi, mutta tälläkertaa oli päämäärä kyllä täysin selvä. Kattila. Joten ei muuta kuin jalat alle, kohti pistävää tuulta ja Stockalle.

 Kattilan puutosta oli siis ja nyt sellaisen omistan. Aika tyytyväinen kyllä tähän yksilöön olin, ulkonäön puolesta siis. Ei nimittäin ole tullut kyseistä testattua. Mutta koko ja paino juuri sitä luokkaa mitä kaipailinkin. Eli toimii! Hintaa kyseiselle löytynee 79,90e.

Kylmyyttä oli kyllä ilmassa. Vähän jotenkin minulla tuppaa unohtua, että ulkona on kylmä... Mutta kyllä sitä tarkeni ja varsinkin kun pääsi syömään lämmintä ruokaa. Long Wall ja sieltä nuudeleita ja kevätkääryleitä. Namii! Ainoa harmi oli kyllä, että tuli siinä sitten sivu-ylähampaitten ikenet poltettua. Ei niin kiva...

Tuli siinä sitten vielä yksin piipahdettua H&M katselemassa vähän aleja. Ei niin että olisi mitään tarpeellista etsiskellyt, tai itseasiassa... Olen tässä nyt etsinyt sellaista pientä laukkua, joka olisi sellainen kova. Ei vain jotenkin ole löytynyt sellaista sopivaa, ei sitten mistään. Taitaa jälleen olla liian tarkka mielikuva päässä, kun mikään ei oikein iske. Etsintä siis jatkukoon...

H&M:stä tarttui kuitenkin parit alusvaatteet käteen. Eli jälleen kerran tili itkee, kun ei osata tyhjin käsin lähteä kaupasta ulos... No ei, ihan hakusessa ovat olleet ja alusvaatteita nyt aina tarvii. Tai niinhän sen voi itselleen ainakin perustella hyvin. Kukaan varmaan tätä väittämää kiellä?

Olihan sitä pakko nappasta pukukopista peilipose. Zarasta ostettu tekoturkistakki on kyllä ollut kovassa käytössä. Vaikka hihat ovatkin vähän lyhemmät, niin lämmin neule vain alle. Niin on kovatkin pakkaset tuolla tarjettu ihan loistavasti.

Illalla tuli vielä Kristan kanssa tavattua, käytiin sushilla ja kuulumisia vaihdettiin. Eli aika täytteinen vapaapäivä oli kyllä tuo maanantai. Vähän sitä oli menossa koko päivän, mutta tuntui kyllä rennommalta kuin normaalit menopäivät. Onhan se eriasia ravata shoppaillen kuin hallilta toiseen.

Ah, tuohon ei vain jotenkin voi millään kyllästyä. Jokin taitaa olla tuossa asiassa päässä vialla, kun sitä vain söisi ja söisi. Pasta ja sushi, ei tule kyllästymisastetta. Tai sitten se aste on vain niin hervottoman suuri, että sen saavuttaminen melkeinpä mahdotonta...?

Inspiratio 2015

Vähän jotenkin sekavia fiiliksiä tänään. Ajattelin että olisin vähän kertonut eilisestä, mutta se taitaakin mennä keskiviikkoon. Yksinkertaisesti ei vain nyt lähde liikkeelle. Liikaa juttuja pyörii päässä. Siispä vähän tulevalle vuodelle inspiratiota. Välillä onkin vain hyvä hiljentyä ja katsoa...

WINTER

 SPRING

SUMMER

FALL

Lauantai lörpöttelyä

Kuten varmasti huomaavat ne jotka eivät lue blogia bloglovinin tai mobiilin kautta, että pientä muutosta ulkoasussa tapahtunut. Pieniä säätöjä, mutta onhan tässä ihan oikeasti vain herran jestas todettava, ettei tähän vain voi koskaan olla täysin tyytyväinen. Ainahan se on sellaista kausiluontoista. Mutta toistaiseksi tällä mennään, kattelaan.

Eilen nähtiin pitkästä aikaan melkein koko Islanti porukan kanssa. Annis oli hienosti paikalta poissa edustamassa meidän rämä jengiä Valmennusringin leirillä. Me muut sitten vieteltiinkin aikaa sushi paikkaa etsien. Oli kyllä pientä etsintää, kun Sushibar oli niin täynnä, eikä aikaa jonottamiseen oikein ollut. Ja sitten Forumin Hanko oli kiinni. Mutta eipä hätiä, Itamae siinä Kampin kauppakeskuksen lähellä olikin auki. Ihan kiva oli sitä ruokaa saada, kun viimeksi oli siinä 9 aikoihin tullut syötyä. Huomaa kyllä heti, kun työt alkaa, että se ruokailu lähtee vähän holtittomaksi...

 Riikka kyllä aika osuvasti sanoi, että tulee sellainen ADHD-olo kun toisemme tavataan. Ja niinhän se syöminenkin meni, hepuloiden ja naureskellen. Pahoittelut läheisessä pöydässä istuville, jotka ilmeisesti olivat treffeillä. Toivottavasti suhteenne lähtee kukoistamaan.

Vähän tuli siinä ihmeteltyä, että missäs ne kaikki ihmiset oikein ovat? Ihan hiljaisia oli kadut, vaikka sentään oli lauantai ja vielä ilta. Mutta kyllä ne ihmiset onneksi löytyivät, nimittäin Tennarista! Ei oltu selkeästi ainoita, jotka oli leffaan lähteneet. Joten leffa eväät Kampin K-Supermarketista ja leffailemaan.

 Käytiin katsomassa tuo Interstellar. Ensinnäkin minulla ei ollut mitään hirveää haisua tuosta leffasta, tiesin kuitenkin suunnilleen mistä kertoi. Silti olin aivan täysillä mukana. Jokin ihme juttu siinä on, että siihen leffaan on aivan pakko eläytyä. Onneksi Iida minun kanssa jo konkari leffoissa käymisen suhteen, tottunut niihin eläytymisiin. Hänen kättäänkin tuli siinä ihan mukavasti jännittäessä puristettua... Eli en ainakaan tylsää leffa seuraa ole.

En ala mitään juonipaljasteluja täällä latelemaan, mutta suosittelen vahvasti leffan näkemistä. Pisti kyllä ajattelemaan ja ei turhaan oltu kyllä kehuttu. Myös näyttelijä valinnat osui minusta aivan nappiin. Hehhe, tuleva leffa kriitikko... Not.

Juhuu, täällä ollaan.

Tämä vuosi on kyllä yhdessä hujauksessa lähtenyt liikkeelle. Tännekään ehtinyt mitään päivittelemään, kun kokoajan ollaan oltu menossa, tai sitten vain on ollut edellisten menojen seurauksena niin väsyneitä, että ei vain ole jaksanu konetta avata. Tai ketä minä huijaan, onhan se kone avattu, mutta se onkin sitten jäänyt sille Netflixin tielle.

Tosiaan viikonloppu hujahti Kuortaneella koulutuksessa. Aika intensiivistä settiä oli, joten maanantai meni ihan siitä koulutuksesta toipuessa. Piti Marjutiakin mennä Turussa tapaamaan, mutta ei vain jaksanut. Siis itsensä ylös saaminen sängystä oli jo sellainen ylivoimainen teko...

Tiistaina taas sitä oltiin sukuloimassa ja henkisesti valmistautumassa töiden alkuun. Keskiviikkona sitten mentiinkin jo täydessä touhussa ja tässä sitä ollaan, perjantaissa. Oikein kauhistuttaa kuinka tuo aika vain kuluu, ikään kuin valuu silmissä. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa... Mutta kyllä se siitä, kun arki lähtee taas rullaamaan, niin saa sellaisen kunnon touchin tähän toimintaan.

 Tässä on jäänyt talvikenkienkin oston hehkutus välistä. Kyllä, vihdoin sain aikaiseksi ostettua UGG:it itselleni. Mutta 100e kalliimmalla, kun olin ajatellut... Ärsytyksen määrä? Suuri. Mutta eihän tässä voi kuin itseään syyttää, kun niin myöhään olin liikenteessä.
Aikaisemmat ostin Stockmannilta lasten osastolta, sillä olivat n. 100e halvemmat. Kuitenkin heiltä loppunut koko 36, siis koko maasta. No kipaisin sitten pettyneenä Ilonan kanssa aikuisten osastolle ja kappas, siellä olikin sitten pienin koko mitä sai niin 39! Muutama kirosana taisi päästä, mutta onneksi sitten Aleksi 13 löytyi talvikengät. Joten ensikerralla voisin oikeasti olla ajoissa liikkeellä, näin on käynyt aivan liian usein. Lompakko ei tykkää tuollaisista ollenkaan.

Tällainen pikainen sepustus siis siitä missä ollaan luuhattu. Nyt ruokaa nassuun ja töiden tekoon, viikonloppuna yritän palailla. Eiköhän sitä tässä ala saamaan taas sitä aikaa repästyä jostain...

Vuosi käyntiin

Huhhu, vuosi vaihtunut ja elossa vielä ollaan. Hyvästit on tuolle vuodelle 2014 jätetty, ei tule ikävä. Nokka kohti vuotta 2015 käännetty, vaikka edelleen väsyneitä eilisestä ollaankin. Mutta niinhän hei sen pitääkin olla, jokainen vuosi pitää päättää kunnialla loppuun ja jokainen vuosi aloitetaankin sitten huonommissa merkeissä. Ainahan siitä mennään vain ylös päin.

Vietettiin hyvällä ja tutulla tyttöporukalla Ilonalla uuttavuotta. Ruokaa oli, juotavaa oli, musiikki soi ja hauskaa oli kyllä. Muutama draaman hetkihän aina siihen vuoden loppuun mahtuu, mutta ongelmat ratkottiin aika näppärästi kyllä. Joten oikeastaan aika vähällä tuli tämä vuosi selvittyä. Ehkä juuri se, että kerrankin asennoituu siihen, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, niin ei niitä ongelmiakaan silleen samalla tavalla synny.

Kuvia ei kyllä tullut otettua niin paljon, mutta toisaalta minusta se on vain hyvä asia. Silloin on ollut muutakin tekemistä kuin vain sillä kännykällä näpräillä. Ja kun minulla ainakin uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia syvällisiä keskusteluja, niin niihin sitä aikaa sitten kuluukin. Mutta kyllä hymyssä suin tämä vuoden vaihde vietettiin kaikesta mahdollisesta huolimatta. Kun tosiaan noita idiootteja oli taas liikenteessä...

Jotten aivan kokonaan aiheesta eksy, niin itse vuosien vaihtuminen tapahtui ulkona, Tiina toimi tällä kertaa rakettien ampujana, sillä miehiä ei ollut porukassa yhtään. Raketit siis ammuttiin, sekunteja laskettiin ja kun vuosi vaihtui niin olihan siinä hyvä fiilis. Mutta kaikki vain tosiaan tapahtuu niin nopeasti. Iskee aina sellainen ahdistus paniikki, kun aletaan laskea kymmenestä sekunteja alaspäin. Minne se aika oikein menee ja tuntuu että pitäisi tehdä niin monta asiaa samaan aikaan??

Tänään mennyt ihan rennosti päivä akkuja lataillen ja perheen kanssa ollen. Huomenna onkin sitten lähtö Kuotaneelle 7.30 juna lähtee... Tällainen vähän erilaisempi herätysaika, mihin nyt olen tottunut. Vielä odottaa tyhjä, pakkaamaton laukku, mutta jotenkin ei vain saa itseään nyt niskasta otettua kiinni. Toisaalta, koko yöhän tässä on aikaa ja aina voi junassa nukkua (niin varmaan!).
Otan kyllä koneen mukaan, mutta varmaankin postailua ilmenee sitten kun kotiudun takaisin sieltä. En nimittäin usko että siinä koulutuksen tiimellyksessä on hirveästi aikaa istua koneen ääressä muuten vaan.