Denim Jumpsuit

Monella varmaan on kesäfiilistelyt meneillään, ainakin minulla ja sanoisinko että melkein kaikilla joita Instagrammissa seuraan. Varsinkin, kun Tjäreborgilta tuli mainosviesti, jossa mainostivat lomakonetta, niin se oli sitten menoa. Ei, en lomamatkaa tällä kertaa ostanut, mutta suuntasin kuitenkin ostosten perään, sillä metsästämään farkkuhaalaria ja nimen omaan shortsimallia.

Jo viime kesästä lähtien olen kaipaillut haalaria, mutta viime kesänä jäi se ostamatta, kun sellaista "oikeanlaista" ei eteen oikein tullut. Kuolailtuani muotiviikkojen sekä Coachella tyylejä päätinkin, että tänä kesänä hankin kyseisen haalarin.

Haalari on varmasti mielipiteitä jakava, mutta itse olen ihan hullaantunut siihen. En edes tiedä sopiiko tuollainen tällaiselle vartalolle, kun ne jalat ja sääret eivät ole sitä kilometrin pituisia. Siksi nyt odotettaan, että jostain kaupasta nappaisi, että pääsisin sovittaa. Netistä en toistaiseksi oikein viitsi tilata, sillä palautusten suhteen olen aika laiska. Selkeästi sopiva uhri online-kaupoille...

Ispiroivia kuvia löytyy vaikka mistä, eivätkä ne yhtään helpota sitä totuutta, että tuollainen on saatava kesäksi. Haluan!

Jos sieltä ruudun takaa löytyy muitakin haalari-fliikkejä, niin tähän koonnut muutamia malleja online-kauppojen ihmeellisestä maailmasta. Itse pidän enemmän tuollaisista "perusmalleista", mutta jälleen kerran malleja löytyy varmasti joka lähtöön, kuten myös värejä. Mustaa ja valkoista sekä eri denimsävyjä löytyi ainakin pika etsinnällä, erikoisempiakin on varmasti.

//asos 49,16e/cubus 29,90e//

//vero moda 59,95e/H&M 29,95e//

Oma suosikki on vero modan ja tietenkin sen on oltava se kallein... Ehkäpä täytyy käydä itse kaupassa piipahtamassa ja toivoa, että olisi tullut sinne myyntiin. Välillä kyllä ärsyttää niin paljon, että tuollaisissa kaupoissa, jotka ovat täällä Helsingissä, niin netissä on tuote, mutta myymälässä ei. Ja sitten kun on tällaisia "ei malli kroppaisia", joiden on sovitetta, niin ehei.
Mutta nyt pidetään peukut pystyssä ja sormet ristissä, että saapuisivat kauppoihin. Ja niitä lämpötilojen sellaista räväkkää nousua ylöspäin kiitos, ollaanhan tässä jo herra jestas huhtikussa! Ei mitään lunta enää.

Superman

Flunssa tulossa kovaa vauhtia ja taitanut jo iskeä päälle. Liian innokkaana taisin tuosta lämpötilan lämpenemisestä olla, kun tällälailla iskenyt nuha. Toivottavasti ei mene pahemmaksi, sillä rankka viikko takana, rankka viikko edessä ja erityisesti viikonloppu. Koko viikonloppu menee jälleen voimistelun merkeissä, tällä kertaa Tampereella, jossa toinen Cup-kilpailu järjestetään. Lauantai aamulla lähtö ja sunnuntaina paluu. Voi, voi, mutta ihan hyvillä mielillä lähdetään, saapahan sen maukkaan hotelliaamiaisen!

Aika on kulunut ihan järjettömän nopeasti, viikot vain menee nenän edestä ohitse. Lukemista olen nyt enemmän lisännyt ja yrittänyt saada sitä otetta itsestään, mitä tuo lukeminen vaatii. Ihan "loistavalta" ei vielä tämä tahti näytä, mutta kyllä se tästä. Pakko.
Odotan vain sitä, että saa pienen tauon tähän kilpailurumbaan. On se aika rankkaa, kun on joukkueita kaksi ja itse en osaa jotenkin pitää tunteita erossa, niin kun tytöt stressaa, niin minä stressaan. Yritän kyllä pysyä rauhallisena ja kannustavan, toivottavasti en näytä stressaantuneelta tytöistä... Tässä toivoo jo, että itse olisi siellä tekemässä, mutta tilanne on se mikä on. Kaipuu lajiin taitaa kasvaa vain vuosi vuodelta.

Kuitenkin kaksi aivan loistavaa asiaa mahtuu tähänkin viikkoon, joista olen aivan innoissani. Se on tätä materialismi rakkautta taas vaihteeksi.
Ensinnäkin tuossa nelisen päivää sitten Annikselta tuli aivan loistava viesti, sellainen, joka sai minut aivan hysteeriseksi. Okei, pistetään hysteeria vähän tuon väsymyksenkin piikkiin.
Mutta asia on tämä, että mennään katsomaan Divergent:in ensi-iltaa! Olen niin innoissani, että Annis varmaan pian katuu sitä, että pyysi minut mukaan. En ihan nyt kyllä tunnista itseäni, mutta eipä se mitään. Kirjaimellisesti hypin ylös ja alas, ja hauskinta tässä on se, että olin juuri viikko sitten lukenut kirjan, yössä. En siis ole mikään pitkäaikainen fani, joka on odottanut leffan saapumista. Selvä, myönnetään, kuumien jätkien perässä mennään leffaa katsomaan. Mutta hei, miksi ei?

Toinen asia on se, että sain vihdoin hankittua EM-kilpailuiden liput ensi syksylle, joten Islanti, täältä tullaan! Kisa liput vasta hankittu, ei lentoja tai hotellia. Ne kuitenkin tulee ajankohtaiseksi aivan pian, nyt pitää vain odottaa tilin parantumista, sillä raapaisi mukavasti tuo maksuerä. Mutta lokakuussa Islanti kutsuu ja innostus varmaan nousee ihan pilviin taas, hehkutukseen asti, kun ajankohta lähestyy. Itse en ikinä ole Islannissa käynyt ja se on kyllä yksi niistä maista, jonne ehdottomasti haluan matkustaa ja nyt siihen on loistava tilaisuus.
Tästä tulette kuitenkin varmaan kuulemaan vielä pitkään, aina lokakuuhun (ja jälkeen) asti.

//Instagram:@pamikyltsi//

Paluu kuitenkin tuohon lähempään ilonaiheeseen ja pieni loppu kevennys. Itse ainakin nauroin, mutta ehkä se johtui siitä univelasta ja ajankohdasta, sekä löyhästä huumorintajusta. Hehee....

Cutting

Kuvasta sekä otsikosta voi varmaan päätellä, että tukkaa sai lähteä, vaihteeksi... Tuli sellainen kyllästyminen tasapaksuun putkilo tukkaan, että soitto vakio kampaajalle ja ajan varaus, jonka sai onneksi nopeasti. Vaikka suhde hiuksiini on melko vapaa, pystyn leikkaamaan ilman tunnon tuskia pitkät kutrit pois lyhyempään malliin tai otsatukan leikkaus ei ole hetken mielijohteesta ongelma, olen kuitenkin tarkka siitä, kuka hiukseni leikkaa. Hiukseni tosiaan saa leikkaa vain yksi ihminen itseni lisäksi, Noora, jonka löytää tällä hetkellä Tapiolasta, Tapiontorilla olevasta kampaamosta, Tapiolan Salonki.
Tiesin aika tarkasti mitä halusin, eikä tilanne ollut se mikä yleensä on, kun Nooran käsittelyyn saavun. Yleensä vaan heitän päästä ideoita ja Noora raukka joutuu miettimään, mitä oikein tarkoitan. Nyt oli kuitenkin selkeä kuva mitä halusin ja Noorakin sanoi, että oli helpompaa, kun minulla oli vielä kuviakin näyttää. Ehkä voisi alkaa jättää noita epämääräisiä mielipide juttuja taakse ja suunnitella vähän aina ennen kuin kampaajan tuolille istahtaa. Siis ehkä, en lupaa mitään!

Tosiaan otsahiukset ovat back in business! Se olikin ehkä se suurin muutos, nimittäin latvoista lähti 3cm kuivaa hamppua ja sitten leikattiinkin kerroksittain, mutta pidettiin silti pitkänä. Kerroksittain on leikattuu uudella pisara-tyylillä (ei sanonut minulle mitään aluksi, vaikka Noora kuinka selitti, mutta lopputuloksesta näki, että hiukset laskeutuvat takana pisaramaisesti) ja hiukset tuntuvat muutenkin nyt paljon eloisimmilta, kun ne kuivat latvat saivat kyytiä.
Hiuksia ei siis värjätty vaikka tuossa kuvassa siltä näyttää, mutta täällä tämä valo nyt on vähän mitä on. Tuosta kuitenkin saa selkeän kuvan siltä, minkä näköisenä nykyään liikutaan tuolla ihmisten ilmoilla.
Itse olen ihan super-tyytyväinen hiuksiin ja kehujakin tuli jo siihen pisteeseen, että tiuskaisin aika kovasti äidille. Kehua saa, mutta kun se menee yli, se menee yli. Esim. se, että äiti sanoo kymmenen minuutin sisällä ihanat hiukset, on jo aika äärirajoilla. Mutta kyllä, tykkään hiuksista ja paljon. Nyt pitää vaan olla tarkkana, että saa tarpeeksi ajoissa hommattua kampaaja-ajan uudestaan, sillä hiusten kasvu on ainakin tähän päivään asti ollut melko nopeahkoa. En kuitenkaan valita, sillä nopea kasvu on vain hyvä asia, kun haluaa kasvattaa pitkät hiukset. Otsahiusten suhteen se on vain pienoinen töyssy, mutta ei hätää!

//Päällä://

Huivi: BikBok

Neule: Reserved (viro)

Farkut: BikBok

Kengät: Nike

Ylimääräistä aikaa kun kampaajan jälkeen oli, jäin hetkeksi hiljaiseen Tapiolaan vähän kaupoissa kiertelemään. Huomaa kyllä kuinka paljon enemmän nautin aamupäivä shoppailuista, kun ihmisiä on kaupassa ehkä yksi itsensä lisäksi ja ei ole sellainen tungos. Myös jonotus on poissa pelistä. Silloin myös jaksan enemmän sovitella ja oikeasti katsoa niitä vaatteita. Tungos saa vain hullun ahdistuksen sisälleni ja viidessä minuutissa olen jo ulkona ja haaveilemassa kodin sohvasta.

//Converset:Stadium(48,65e) /Termarimuki:SagaForm(saatu) /Toppi:BikBok(19,95e) /Kellohame:H&M(14,95e)//

H&M kellohametta on tultu metsästettyä mustana niin Helsingin keskustasta, kuin Itäkeskuksesta, mutta tuloksetta. Koot ovat joko olleet sitä L tai sitten koko tuotetta ei ole enää mustana ollut. Netissäkin huonolta on näyttänyt ja olin jo ihan luovuttanut tuon metsästyksen. Kuitenkin päätin pistäytyä H&M:ssä ja se hymyn määrä, kun näin näitä roikkumassa. Ainoana asiakkaana ei tarvinnut puikkelehtia tangon luokse, nopea syöksy ja siinä sitten armoton koon etsiminen. Yksi S löytyi helpotukseksi rekistä ja hymyillen kiikutin sen kassalle. Voi sitä materialismin ilon määrää!

Kookos

Eli tosiaan, viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa lauantai vapaa päivä. Tuntui niin hassulta, kun pystyi vain itstua kotona ja olla. Isäkin oli tehnyt kuunnon brunssiaamupalan, joten croissanttien tuoksuun ei ollut paha herätä.
Kuitenkaan toimettomana en päivää ollut, sillä vietettiin illemmalla Aksun 20-vuotispäivää hänen kotonaan Vantaalla. Sinne olin lupautunut leipomaan whoopiesseja, joten aamupäivä meni leipoen. Ei paha! Whoopies resepti löytynee TÄÄLTÄ, jos jotain kiinnostaa whoopiessien leipominen. Ei siis todellakaan ole vaikea resepti, kuten tuossa postauksessa mainitsinkin.

Aksulle saavuttua, olivat Krista ja Marjut jo paikalla sekä ruoanlaitto täydessä menossa. Keittiössä häärävällä Aksulla oli kuitenkin pieni ongelma: kookospähkinän avaaminen. Olen itse kerran avannut aikaisemmin kookospähkinän, silloin vasaralla avattiin. Kuitenkin oli vähän hakusessa, mutta onneksi Aksulta tuota voimaa löytyi ja kerran kun pihalla heitti kiveä päin, niin siinähän se oli, auennut kookos.
Seuraava ongelma olikin, että miten sen lihan saa siitä kuoresta irti? Nettiin vain ja vastaus oli hieman ehkä outo. Mikroon? No, toimihan se! Tosin vähän liian kovalla taisi mikron lämpötila olla ja tuli vähän tummunutta kookosta, mutta eipä se makua hirveästi haitannut.

//Aksun bravuuri, tacopelti//

//Jälkkäriksi hedelmiä ja suklaata//

Seuraan liittyivät vielä Martta sekä mattimyöhäsinä Mimmu ja Jonna. Viimeisenä paikalle saapui vielä Aksun hyvä ystävä Abe, joka ehti tuohon nami,nami hedelmä jälkkärille. Loppu ilta menikin siinä, että katseltiin leffaa ja vaan oleillen. Taisi kaikki olla aika väsyneitä, ainakin me, jotka olimme edellisenä iltana olleet Kristan tupareissa. Taisi sittenkin olla vähän rankempi viikonloppu, ainakin todella väsyneenä saavuin kotiin. Mutta välillä kiva näin, ettei aina ole väsynyt sen takia, että hallilla on vietetty niin paljon tunteja.

Sunnuntaina aamupäivä oli vapaata edelleenkin. Tämä oli oiva tilaisuus käydä Fashion Housen outletissa. Ei ihan minun makuuni tavaaraa ollut, mutta kyllä sieltä pussin kanssa kotiin tultiin. Eihän sen kaiken tarvitse kelvata itselleen, riittää että löytää yhden asian ja lähteminen on ollut kannattavaa. Kannattavaa itselleen, ei lompakolle.
Mukaan lähti kengät, jotka ovat merkiltään Coca Cola. Aivan, se juoma! Vähän siinä kummastelin, mutta koska kengät oli niin sopivat ja juuri sellaiset mitä olin hakenut, niin miksi ei? Ei ainakaan tule joka toisella vastaan, kun kadulla kävelee, ainakaan Suomessa. Kengät nimittäin ovat ainoat Suomessa. Aika uniikkia.
Uusilla popoilla oli maksuhintaa 40e. alkuperäistä hintaa, en valitettavasti enää muista, mutta taisi olla 50% alesssa. En ihan varma nyt ole, mutta kuitenkin.

Tästä onkin lähtö sitten lukupuuhiin, meillä on taas treffit Marjutin kanssa. Ihanaa, kun löytyy lähipiiristä joku, joka auttaa potkimaan itseään persuksille ja jaksaa tuolla tavalla tsempata. On varmaan tästä yhteisestä lukemisesta hyötyä myös Marjutille, ainakin toivon niin. Minä, sinä ja kirjat, eiks yeah?

Kicker

Eilen ihanan auringon paisteen siivittämänä laitoin Kauppiksen pääsykoekirjat laukkuun ja hyppäsin bussiin kohteena keskusta. Siellä näin Marjutin ja yhdessä Picniciin istumaan ja lukemaan.
Marjut tosiaan käy ihan valmennuskursseilla ja minä vasta vähän aloittelin lukemaan. Saa nähdä mitä käy... Tuntui kuitenkin aika selkeältä ne asiat, tähän mennessä. Pitäisi saada nyt kunnon potku persuksille tuon lukemisen suhteen, mutta jotenkin ei vain millään jaksa. Ehkä se motivaatio palaa ja kyllähän se tuosta reissusta nousi! Mielummin luen jonkun kanssa, kun kyykin itsekseni kotona. Paljon mielekäämpää, vaikka kumpikin naama kirjassa onkin.

Marjutin mentyä valmennuskurssilleen, minä jäin hetkeksi vielä kiertelemään. Olin nimittäin menossa suoraan töihin ja aikaa oli vielä jäljellä, enkä ajatellut jäädä Kisikselle istuskelemaan turhaan. Palkkakin oli tullut edellisellä viikolla...
Aika kuluikin siinä hyvin BikBokissa ja mukaan lähtikin ihan jopa ostos! Okei, jopa on ehkä väärä sana, aika usein lähtee jotain mukaan, kun kaupoihin eksyn. Voi pientä lompakkoani...

//Päällä://

Huivi: BikBok

Takki: Bershka

Paita: GinaTricot

Housut: BikBok

Kengät: Nike

Viikonloppuna onkin ohjelmaa, mutta tällä kertaa ei mitään voimistelutäytteistä. Tänään onkin Kristan tuparit, johon mennään kouluporukalla. Koskakohan ollaan viimeksi oltu yhdessä, sen jälkeen kun alkoi tämä valmistumis ketju?
Huomenna sitten mennäänkin melkein samaisella porukalla juhlistamaan Aksun 20-vuotis päivää. Ruokaa ja hyvää seuraa, mitä muuta siinä tarviikaan. Ainakin itse nautin tuollaisesta enemmän, kuin baarissa notkumisesta. Onhan sielläkin ihan kiva olla, mutta tuo on enemmän se minun juttu. Ruoka ja seura.

Hyvää viikonloppua kaikille ja toivotaan, että tuo satunnainen aurinko voisi tulla ihan jäädäkseen. Ainakin itse toivon sitä kovasti ja nuo lumimyräkät voisivat vähän alkaa laantua. Varsinkin, jos aamulla on lähtenyt kevyin varustein, niin illalla on oikein mukava tulla myrskyssä kotiin...