March

Kevät jo aivan lähellä, joten tutkailessani Pinterestiäni päätin tuoda niitä asioita tänne, jotka tällä hetkellä miellyttävät silmää. Varsinkin tuo aurinko saa ottamaan kaapista vähän keväisempiä vaatteita esille, vaikka ulkona sitä pakkasta on tässä ollut vielä.. Erityisesti ovat yllätyksekseni korkokengät nousseet ihan ykköseksi kevättä varten. En oikein ymmärrä, sillä minä olen aina ollut sellainen vannoutunut tennareiden käyttäjä. Myös mekot ja hameet ovat löytäneet tiensä tämän tytön sydämeen. Mistäköhän tämä kertoo..?

Erityisesti viimeisenä olevia Valentinon kenkiä olen kuolaillut niin muotiblogien kuin ihan kauppojen sivuilta. En vain ymmärrä tällä hetkellä itseäni. Minä, tennari tyttö, himoitsen korkokenkiä? Toisaalta tyyli muuttuu ainakin minulla koko ajan, joten ehkäpä tämä on se yksi muutos. En tiedä. Outoa koko tilanne.

//Valentino: 670e-720e//

//Kuvat Pinterest//

Sunny day

Ah, vapaus ja aurinko! Tuntui kyllä niin hienolta kun oli pitkästä aikaa aivan stressitön päivä. Vapauden tunne on hieno tunne. Ja totta kai tuo auringonpaiste kruunasi kaiken. Vähän tuli sellainen masennus tuossa lauantaina kun heräsi ja maa oli aivan lumen peitossa. Siis mitä ihmettä, vastahan oli melkein 10 astetta lämpöä ja sitten oli taas lunta?

Viikonloppu meni tosiaan Joensuussa kilpailuissa. Lauantaina oli aamulla lähtö ja sunnuntaina olikin sitten paluu siinä puolen päivän aikaan. Reissu oli onnistunut, mutta kyllä sitä väsyneitä oltiin kun kotiin viimein päästiin. Loppu sunnuntai menikin sitten ihan vain oleilessa, mutta sen olinkin ansainnut!

//Matkatavarat Joensuuhun//

//Ei tytöt meinanneet millään pysyä paikallaan, joten tässä paras kuva...//

//Voitto kotiin!//

Tosiaan aamulla kilpailivat minun toinen joukkue, jolla onkin päätavoite sitten huhtikuun lopussa SM_kilpailuissa. Itse en kilpailuihin päässyt, sillä oltiin toisen joukkueen kanssa junassa vasta Joensuuhun tulossa.
Ylempi kuva on siis minun ja Inksun tytöt, joilla oli ihan ensimmäinen kilpailu. Oli kyllä jännitystä ilmassa, mutta hyvin tytöt suoriutuivat. Kuudes sija ei ollut huono sija, kun muut olivat jo kokeneita kilpailijoita.
Alempi kuva siis toinen joukkue, jotka tähtäävät SM-kilpailuihin. Loistavaa tytöt!

Tänään kuitenkin rankan viikonlopun jälkeen suuntasin keskutaan. Shoppailu itsekseen on sellainen, jota olen vasta viimeaikoina oppinut tekemään. Ennen en jotenkin "kehdannut" mennä yksin kauppaan, mutta nykyään se on sitä parasta. Varsinkin kun on hyvä sää, niin ei todellakaan haittaa kävellä Helsingin kaduilla. Myös se, että ajankohta ei ole sitä ruuhkaisinta, niin pystyy paremmin nauttia, kun kaupat ovat melko tyhjillään.

//Aurinkolasit: GinaTricot (7.95e)/ Kynsiviilat: GinaTricot (3.95e)/ Ripsiväri:IsaDora (14.90e)//

Loppupäivä onkin tässä mennyt tuota Nälkäpelin toista osaa katsoen ja ihan vain rennosti ottaen. Pian tästä kuitenkin paluu arkeen, sillä pääsykokeet hengittää jo niskaan. Tai itseasiassa vanhemmat, mutta ihan hyvä se on, ettei pääse unohtumaan. Välillä tarvitsee sitä potkua persuksille. Nyt kuitenkin ruokaa nassuun ja menoksi, työt kutsuu!

It's over!

Ohi! Jes, vihdoin kirjoitukset takana. Nyt vain odotetaan tuloksia ja sitä lappua jossa lukee, että olen ylioppilas. Vielä joutuu siis hetken jännittämään, mutta onneksi ei tarvitse enää lukea. Kirjoituksiin siis. Nyt alkaakin pääsykokeisiin luku nimittäin! Hetken hengähdystä ja sitten jatkuu urakka. Mutta vielä kerran OHI on, toivottavasti ainakin... Silti viimein olen saanut tämän kauan kestäneen urakan päätökseen, alkoi jo tämä neljän vuoden lukiotaival tuntua ikuisuudelta. Tosin nyt sitä vasta osaakin arvostaa, kun opiskelupaikka katoaa ja uusi pitäisi jostain hankkia. Hurjaa tunne vaihtelua!

Huomenna lähdenkin reissuun Joensuuhun, sillä tytöillä ensimmäiset kilpailut. Vähän kyllä jännittää, mutta onneksi ei tarvitse aamulla olla toisten tyttöjen kanssa kilpailemassa, heidän kisassaan olisi varmasti hermot aivan riekaleina. Nyt siis illalla pakkailua, jos tässä vaikka jotain saisi aikaseksi. Aamulla kun on melko aikainen lähtö, niin ei aamuksi viitsi jättää tuota pakkausta.

Kuitenkin otetaan nyt rennosti ja nautitaan tästä tunteesta. Pari hassun hauskaa memeä piristämään kirjoitusten huumaa. Naurut ovat kovat, kun kirjoitukset takana. Jihuu!

//Tylypahkan kirjettä odotellessa//

Tsemppiä vielä niille, joilla urakka ei ole lopussa ja onnea niille tovereille jotka urakkansa sai päätökseen. Tätä on todellakin odotettu, vaikka varmaa mikään ei olekaan. Toivottavasti pian ollaan ylioppineita!
Hyvää viikonloppua kaikille!

Decision

Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että tekisi mieli ottaa sakset käteen ja katkaista parisen (kymmentä) senttiä hiuksista pois. Vähällä on muutaman kerran jo ollutkin, mutta ei huolta, vielä nämä keskimittaiset hiukset päässä roikkuu. En vain oikein ymmärrä itseäni, haluaisin samaan aikaan, että olisi pitkät hiukset, mutta samalla haluaisin, että olisi lyhyet. Tosin se on varmaan vain tämä välipituus joka nyt ärsyttää... Täytynee siis vain odottaa että hiukset kasvaisi. Kasvakaa!

Minulla ei siis hiuksiin ole ollut koskaan sellaista "sidettä", niinkuin näkee jossain Huippiksissa, kun niiltä tytöiltä leikataan hiuksia. Silloin ollaan kuin maailmanloppu tulisi. En ymmärrä. Hiuksia tulee ja menee (vähän niin kuin miehiä) ja ainahan ne kasvavat takaisin? Ainakin minulla... Ehkä ei kaikilla, mutta äh, en ymmärrä sitä sidettä. Antaa mennä vaan!

Pitkät...

Pitkissä hiuksissa on aina se oma viehätyksensä. Ensinnäkin niihin saa laitettua vaikka millaisia kampauksia ja kiinni saa helposti. Myös minulle pitkät hiukset ovat olleet sellainen "turva". Hyvä kun juuri sanoin etten kiinny hiuksiin. En kiinnykään. Mutta silti, pitkät ovat "tutut ja turvalliset", minulla kun on voimistelun kanssa ollut ihan pienestä pitäen pitkät ja sitten aina välillä olen repäissyt.

Pitkät hiukset ovat kuitenkin työläät. Peseminen on yhtä tuskaa, ainakin minulle, sillä pitkissä ja paksuissa hiuksissa kestää pesemisessä ikuisuus. Siltä se ainakin tuntuu. Myös kihartaminen on sellainen maratoni, tuntuu etteivät hiukset ikinä loppuisi. Ja minä pidän kiharista. Suorista en. Kiharista. Myös kesällä varsinkin, pitkät ovat kuin sauna päässä. Tummat kun varsinkin keräävät sen auringon oikein kunnolla. Rodoksella, missä hiukset olivat vielä enemmän sitä lyhyttä kastia, oli aivan tuskaa välillä päässä ja vain sen takia, että hiukset lämmitti. Ja siis niskasta puhumattakaan!

...vai Lyhyet?

Entä sitten lyhyet? No ensinnäkin hiukset eivät näytä sellaiselta rievulta, joka vain roikkuu päästä. Niissä on enemmän eloa! Myös kehystää paremmin kasvoja ja erityisesti eivät ole tiellä. Ei tarvitse kokoajan siirtää hiuksia muualle, kun tuntuu, että on aivan hiuksien peitossa. Hoidettavuus on ihanan helppoa ja huoletonta, nopeasti saa kaiken hoidettua. Myös kihartaminen! Jee, ei niitä metrin mittaisia hiuksia ja jatkuvaa kiharrusta, vaan asia on hoidettu inhimillisyyden rajoissa.

Tosin lyhyitä ei saa kiinni ja kampaukset ovat rajalliset. Niistä pitää huolehtia enemmän, sillä ne kasvavat nopeasti ulos muodostaan. Lyhyissä näkyy likaisuus paremmin. Niiden taakse ei voi hautautua ja tuuli ei puhalla kivasti hiuksia mukaansa. Punihäntäkin on rotanhäntä (jos edes kiinni saa).

Pitkät siis ainakin toistaiseksi, täytyy vain kestää tämä välivaihe. Ihnottavaa, kun joutuu odottamaan. Ehkä se onkin se todellinen syy miksi nyt melkein sakset kädessä ja nips, poikki. Huomenna voikin olla, että olen aivan lyhyitä vastaan. Sen näkee sitten.

Crap+100

Nyt onkin sitten vaihteeksi tällainen olo. Keväällä kirjoittaminen ei taida oikein sopia minulle, olisi ehkä pitänyt tehdä kaikki kirjoitukset tuolloin syksyllä. Tuntuu niin toivottomalta jotenkin, mutta ehkä siellä tunnelin päässä sitä valoa on. Tällä hetkellä tosin vaikuttaa aika pilkko pimeältä...
Perjantaina pitäisi vielä puristaa englanti, mutta tällä hetkellä fiilikset on aika välinpitämättömät. Ehkä tämä tästä nyt nousee, tänään aion kuitenkin pyhittää masistelulle, sillä huomenna on vain jaksettava ottaa itseään niskasta kiinni. Miten voikaan tuollaiset yhdet kokeet olla niin rasittavia?
En yksinkertaisesti jaksa masistella enää, joten tässä viime aikaisia olotiloja/lausahduksia. Osa kannattaa ottaa ihan huumorilla! "Always search for the silver lining."

//Kuvat TÄÄLTÄ//

Toivottavasti teillä on ollut paljon parempi viikon aloitus kuin minulla. Tosin, eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ole, joten mieli nousussa tunti tunnilta. Kyllä kaikesta selviää!