Ajattomia tiikereitä

Moni onkin jo varmaan alkanut miettiä niitä joululahja toiveita. Itsellä niitä ei hirveästi ole, enkä tässä vielä paljasta toiveitani. Se on sitten lähempänä joulua kuuluva asia (:. Silti tässä netin syövereissä päädyin selailemaan Nellyn sivuja. Taas löytyi kaikkea ihanaa ja kauhukseni vain katsoin sitä ostoskorin hintaa. Never gonna happen! Kuitenkin pari asiaa oli sellaista, että ne olisi saatava.

Nelly.com/Tiger of Sweden/309,95e

En vain saa nyt tuota mekkoa mielestä ja aloin tässä jo miettiä eri säästämiskeinoja. Hinta on kyllä aika kirpaiseva, mekon ainoa miinuspuoli, mutta jotenkin tämä unelmoija joka yleensä on liiankin realistinen miettii nyt tässä miten saisi tuon hankittua. Siis en voi muuta sanoa kuin juuri sellainen mitä olen etsinyt! Hitsi tuoa hinta, tai se että en ole mikään miljonääri. Tietysti voisin ostaaa tuon, mutta sitten taas realistinen-Pauliina astuu kehiin ja toteaa, että aiotko todella maksaa mekosta 300e? Tässä siis tällainen pulma, moni muukin varmaan törmännyt vastaavaan. Tässä siis sulattelen tätä asiaa, mutta sitten siirrytään seuraavaan.

Mustia saappaita olen kaipaillut ja niitä netistä olenkin katsellut, mutta ei ole tullut ostettua. Sellainen pieni pulma näissä nimittäin, eli pohkeet. Jalankokoni on siis se 37, mutta nämä lihaskimpaleet vaatisivat sen 39-40 koon. Tuossa keskiviikkona kun Marjuttia näin, niin kokeilin yksiä ihan kivan näköisiä kenkiä. Olen siis kengissä ja vaatteissa sellainen, että jos on joku tietty asia mitä olen ostamassa niin sen pitää olla just eikä melkein. En sano, ettenkö sitten lopulta turhautuisi ja ostaisi jonkun joka on sinne päin, mutta alussa olen aina ihan mahdoton. Nyt olin kuitenkin Forumin KooKengästä löytänyt mukiinmenevät saappaat. No päätin suoraan ottaa sen koon 38 ja kappas, eihän ne menneet siitä pohkeen paksummasta kohdasta kiinni. Mukavaa. No, ei voi mitään etsintä jatkuu. Nellystä löytyi siis myös saappaat ja kokojakin olisi kerrankin jäljellä. Silti vähän nyt mietityttää, sillä haluaisin rauhassa kokeilla ja vaikka tiedän että voi palauttaa, on siinä taas lisä hommaa. Laiska, tiedän...

Nelly.com/Timeless/54,95e

Kuvasta kyllä näyttää, että tuosta pohkeen kohdasta olisi väljää, mutta toisaalta mallilla onkin tuollaiset luisevammat jalat, kuin tällä tytöllä, joten enpä tiedä. Ehkä tästä sitten rohkaistun ja tilaan, tai sitten tuleekin ne loistokengät vastaan. Ei voi tietää (:.

Jubel

Sadettahan siellä vain ropisee. Voisi alkaa tulla lumena tuo sade, niin saataisiin tännekin sitä lunta pikkuhiljaa. Jouluna maan on oltava valkea sekä Marjutin pyynnöstä ylppäreinä tuossa 5.12. Toivokaamme siis lunta oikein hartaasti tänne eteläänkin, niin saadaan Marjutille valkeat ylppärit.
Mutta joo... Eli eilen näin Marjuttia koulun jälkeen pitkästä aikaa. Tuntuu hassulta, kun ennen näki koulussa niin usein, mutta nyt pitää kunnolla sopia kaikki tapaamiset. Minusta on tosiaan tullut sellainen kiire, aikataulutettu aikuinen, joka ei voi sponttaaneja tapaamisia tehdä. Okei, tulee niitäkin tehtyä, mutta tässä on jo esim. kolmatta kertaa aikeissa yrittää nähdä vanhan koululaisen kanssa. Mutta niinhän se menee, että kolmaskerta toden sanoo!

Koulussa tuli tänään käväistyä, viimeinen koulupäivä ennen koeviikkoa. Suoraan sanottuna aika turha päivä oli, siis ei mitään järkeä, paitsi että sai taas naureskella ihanan Pannukan kanssa. Piristää selkeästi koulupäiviä sekä muutenkin tätä syksyä, olen tainnut aikaisemminkin sanoa samaa...

Selkeästi musta, tai no tumma oli tänään se juttu. Ihan hyvin se kyllä passasi ja nuo army-pantsit toi sellaista pientä lisää, jota ihan perus mustat farkut eivät olis tuoneet. Ei ehkä näyttänyt niin synkältä, ainakaan omasta mielestäni.
Eilen totesin sen minkä oltiin Iidan kanssa Tanskassa todettu: olisi kiva ostaa vaatteita ilman sovittamista ja että rahaa kuluu. Varmasti muutkin allekirjoittavat tämän tunteen, joka ainakin itselläni iskee talvisin, sillä silloin sitä riisuttavaa kamaa on niin paljon enemmän. Jos löytyy vinkkejä tähän "syndroomaan", niin laittakaa ihmeessä!! Apua siis tarvitaan (:.

Päällä:

Bleiseri: H&M

Neule: Hollister (Berliini)

Army-pants: Zara

Tänään siis tavalliseen tapaan suuntaan Kisahallille töitä tekemään. En tiedä löytyykö kiinnostusta, mutta kuitenkin päätin ottaa kerrankin kuvan/kuvia myös melko tavallisesta valmennus "uniformusta" (joka kirjoitetaan wikipedian mukaan nykyään univormu??????). Eli tämän näköisenä siellä Kisahallissa ja Liikuntamyllyssä tulee hilluttua, osa onkin ilmeisesti minut sieltä bongannut (:.

Päällä:

Pitkähihainen "juoksupaita": PITCH STONE (Ollerupista, Tanska)

Housut: Abercrombie (Tanska)

Kyllä, kuva on sumea, et ole sokeutumassa...

Ja tietysti koska en jaksanut edes itseni kuvaamiseen keskittyä, alkoi sieltä tulla vähän mielenkiintoisia ilmeilyjä itselleni... Kyllä. Elämä on kuitenkin hauskempaa, jos hymyilee ja nauraa, joten suosittelen kaikille, myös itselleni. Ei se elämä niin vakavaa ole (:.

Kameran mielestä oli fiksumpaa tarkentaa minun kynsiini, kuin minuun.

En sano mitään.

P.S Olen nyt tässä miettinyt että saisitte laittaa postaus/video ehdotuksia. Sellaisia mitkä teitä kiinnostaisi, niin toteuttaisin niitä sitten välillä, kun elämä pyörii vain koulu-kisis-mylly- sektorilla.

P.P.S Miten voi näin paljon odottaa jotain leffan katsomista :D? En ymmärrä itseäni...

Elämän pienet ilot

Tässä vietellään ansaittua vapaa päivää, mutta mitään ihmeellistä en ole tehnyt, jtoen päätin tehdä tällaisen "jo varastossa olevan" postauksen. Sain tuossa ennen Tanskaan lähtöä haasteen Elisalta, Diversity of my life -blogin kirjoittajalta ja olin aluksi aika innoissani. Kuitenkin jotenkin tajusin, ettei se ehkä ole ihan minun juttuni... Mutta kiitos kuitenkin Elisa, kun haastoit (:.

Niinpä tuleekin vähän tällainen toisenlainen postaus, jonka innoittajin toimivat Amanda sekä Janina, jotka sattumalta molemmat olivat maanantaista iloisina postanneet asioita, jotka tekevät heidät iloisiksi. Innostuin tästä itsekin asiaa miettimään, sillä olen itsekin viime aikoina ollut jotenkin super iloinen. Kyllä se koulu edelleenkin tökkii, mutta muuten tuntuu, että asiat luistavat.

SM2012 fiiliksiä

• Ensinnäkin tuo Tanskan matka, olen edelleenkin niin siellä, Tanskassa siis. Siitä jäi vain tosi hyvä fiilis päälle ja oli muutenkin niin parasta viettää Iidan kanssa aikaa.
• Siitä päästään hyvin seuraavaan, eli perjantaina mennään Iidan kanssa katsomaan uusin Nälkäpeli! Voi keesus, kun olen jotenkin ihan innoissani, minä mega fani :D. No en ole, mutta silti pakko myöntää, että leffan tulemista on odotettu. Synkkä salaisuuteni paljastui... No ei, Nälkäpeli on bueno.

• Voin heittää viimein hyvästit vapaalle, jota olen tässä nyt kuunnellut viimeiset 6 vuotta. Hei, hei ja ikävä ei tule!
• Pakko nostaa vielä esille tuo YO-tulos, eli uskonnosta rapsahti E ja se pitkä matikka M. En vieläkään usko sitä, mutta kai tässä pitää pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään todellisuutta.
• Veli tuli Bratislavasta kotiin ja toi mukanaan Milka-keksisuklaata!
• Jyväskylän junamatkat oli aivan loistavia, vaikka puoliunessa oltiinkin. Kyllä tytöt on aika huippuja ja hauskoja, huumorintaju samaa tasoa kuin minulla :D (En tiedä onko se hyvä vai huono asia...)

Tuli kesällä Kristan kanssa myöhästyttyä Viron takaisintulo laivasta...

• Joulu on tulossa, mikä tarkoittaa pakkolomaa. Myös joulun herkkuruoat täyttää pöydän, nami!! (Nyt ei mietitä lihoamista)
• Vapaaohjelma alkaa saada lopullista muotoaan, vaikka sen tekemiseen onkin annettu verta, hikeä ja kyyneleitä
• Tämä Essien kynsilakka, olen niin rakastunut siihen, vaikka ei ole kyllä mikään minun tyyliseni, mutta näköjään on!

Toistan itseäni, mutta asiat vain jotenkin on loksahtaneet paikoilleen. Tein tuossa lokakuussa ison päätöksen, jota hieman epäilin, mutta nyt tuntuu, että se oli juuri se päätös joka minun oli itseni takia tehtävä (:. En kerro asiasta enemäpää, sillä haluan kuitenkin pitää jotain yksityisenä, mutta siis jollain merkillisellä tavalla tuntuu siltä kuin kaikki vain menisi juuri niin kuin pitäisi. Huomenna sitten varmaan todennäköisesti kaikki meneekin päin pyllyä, mutta se on huomisen murhe, nyt nautittava tästä tunteesta.

Berliini keväällä 2013

tuosta biisistä tulee niin mieleen JOE AND THE JUICE:n super kuumis myyjä!

Nälkäpeli-fiilinkiä

Kuulumisia ja onnistumisia

Kuten varmaan huomasitte, viikonloppu vierähti ja minä kiirreitteni alla en ehtinyt tänne päivittelemään. Nyt tuleekin sitten tällainen viikonlopun kokoava postaus sekä vähän muutakin kuulumisia. Kuvia kännykällä on tullut oteltua, laatu ollut hieman vaihtelevaa, mutta näillä mennään (:.

Eli torstaina meillä oli koulussa koulukuvaus päivä. Kyllä, meillä on joka vuosi ollut myöhään kuvaukset, mutta nyt jotenkin tuntuu, että ajankohta menee vain myöhäisemmäksi ja myöhäisemmäksi. Joka tapauksessa kuvauspäivä siis oli, mutta minä en mennyt. Muahahahaa! Pahis kun olen ;). No ei, kuvaus ajankohta meille neljännenvuoden opiskelijoille oli melko myöhään päivällä enkä yksinkertaisesti jaksanut odottaa, plus melkein kaikki kaverit oli tehneet päätöksen, ettei kuvaukseen osallistuis. Massan mukana siis tällä kertaa mentiin, mutta toisaalta ei se minua haitannut ollenkaan.

Päällä:

Bleiseri: Zara

Toppi: Cool Story Bro. (Lontoo)

Farkut: BikBok

Kengät: Converse

Perjantaina taas juostiin paikasta toiseen. Ensin Kulosaareen ja sieltä sitten keskustan kautta Kisahallille. Kisahallilla oli perinteisesti treenien vetoa, jonka jälkeen oltiin Inksun kanssa päätetty pitää meidän tyttöjen vanhemmille vanhempainillan. Kyllä siinä vähän kumpaakin taisi jännittää, mutta hyvin me siitä selvittiin (:. Väsyneenä palasin kotiin ja pakkaamisen pariin, nimittäin lauantaina oli luvassa aikainen herätys, kohteena Jyväskylä.

Yksinäinen sushi-piknikki Kisahallin pukuhuoneessa. Hanko-sushin lounas, nami, nami, nami (:.

Aamulla oli siis lauantaina klo. 7.00 herätys. Juna-asemalle julkisilla ja pikainen aamupala ostos ennen junan lähtöä. Juna-matka sujuikin sitten sääntöjä lukien, sillä tälläkertaa oltiin siellä tuomaripöydän toisella puolella. Sääntöjen kertaus oli ihan hyvästä, oli tässä ajansaatossa päässyt unohtumaan.
Perillä syötiin Martina-nimisessä paikassa, lähellä Rautatieasemaa. Italialaista ruokaa ja vahvasti suosittelen käymään, jos Jyväskylän päässä oleilette. Todella hyvän makuista oli ruoka, itse otin pestopastaa. Hintakaan ei ollut paha, omani taisi olla siinä 14e. luokkaa (:. Kuvaa ruoasta ei ole, sillä nälkäisenä kirjaimellisesti hotkaisin pastan suuhuni. Annoksen koko vei kuitenkin voiton ja jouduin haikeana jättämään sitä loisto ruokaa lautaselle. Minä siis vihaan ruoan jättämistä, mutta yksinkertaisesti ei enää mennyt alas.

Kisapaikkana toimi Hipposhalli ja sinne päätettiin kävellä tuolta asemalta. Ihan ilman eksymisiä ei matka sujunut, tosin eksyminen tapahtui vasta itse Hipposhallissa. Kuitenkin kaikki perille saatiin ja siinä sitten hiusten laittoon. Minä ja Johanna hoidimme tuon hiusosion ja tytöt itse meikkailivat toisilleen kisameikkejä. Itse aloin henkisesti valmistautumaan tuomarointia varten ja pian löysinkin Kiran, joka oli jo aamusta alkaen ollut paikalla tuomaroimassa.

Pieni vilahdus noista hiuksista, mallina toiminut Hanna-Maria, päättikin yhtäkkiä, ettei halua naamaansa kuvaan...

Tyttöjen kilpailu ei ihan sujunut kuin Strömssösä, mutta oma tuomarointi sujui aika hyvin, ainakin itse olin ihan tyytyväinen. Parannettavaa oli itsellä vielä, mutta eiköhän se tässä kun tätä tekee, kolmas tuomarointini tuo vasta oli. Säännötkin palautuivat pitkin kisaa hyvin mieleen, joten varmalla fiiliksellä kuitenkin mentiin.

Minä, mitallit ja Kira

Rankka päivä oli, kotona taisin olla siinä 1.30-2.00 aikoihin yöllä.. Väsyneinä oltiin siis koko junamatka, nukahdinkin siinä ja tytöt olivat ottaneet minusta oikein kauniin kuvankin. Mukana tietysti oli joukkueen uusi maskotti Toivo, jonka matkaa voi seurata instagramista nimimerkillä @teamtoivo.

Kuva siis otettu tuosta @teamtoivo profiilista, joten muokkaukseen en ole voinut vaikuttaa

Sunnuntainakin sitten taas mentiin koko päivä ja jälleen kerran voimistelun merkeissä. Aamulla oheisvalmennus muodostelmaluistelijoille, sieltä suoraan joukkuepalaveriin, josta sitten suoraan toisen joukkueen treeneihin valmentamaan. Viimein kotiin päästyä istahdin tai oikeastaan rojahdin alas ja vain olin. Okei kynnet siinä lakkasin uudella Essien A list -kynsilakalla. itse tykkään väristä, sellainen klassisen punainen. Ja jälleen kerran pakko kehua noita Essien lakkoja, niin hyvät ovat kyllä. Kalliita ehkä, mutta hyviä.

Kuva hieman vääristää, näyttää liilahtavalta, mutta todellisuudessa siis se oikea punainen.

Sitten pikaisesti tähän päivään eli maanantaihin. Perjantaina oli viralliset YO-tulokset tulleet, mutta koska minulla oli menoa, en ehtinyt niitä koulusta käydä hakemassa. Hakeminen jäi siis tähän maanantaihin ja aika hermostuneena menin tulokset hakemaan. Monet kaverit olivat nimittäin sanoneet, että heillä oli pisteet monista eriaineista laskeneet ja näin myös arvosana. Itse siis olin jo valmistautunut pahimpaan.

Kuoren repäisin nopeasti auki, päätin toimia samalla tavalla kuin laastarin kanssa toimitaan. Luin paperin varmaan 20 kertaa läpi, tai no sen mitä siinä oli luettavaa. En vain jotenkin voinut uskoa sitä! Uskonto tuli E:nä ja pitkä matikka M! Siis mitä? Uskonto oli sellainen mistä olisin sitä L:llää hakenut, mutta kyllä tuohon E:henkin olen tyytyväinen. Mutta tuo matikka! Se on minulle kuin L, joten ehkä osa ymmärtää nyt paremmin. Edelleenkään en meinaa uskoa sitä, odotan koko ajan että minulle soitettaisiin, että hei virhe on tullut. Siis M, en voi uskoa.

Nyt sitten vain palaan töitä tekemään, joten ei tässä oikein muuta (:. Muutamia postaustoiveita on tulossa, yritän nyt tällä viikolla saada rytmiä kunnolla takaisin. Kuitenkin sanon jo nyt, että taukoja saattaa töiden takia tulla, mutta ei huolta, päivittelen heti kun vain kerkiän (:.

NM2013: Kööpenhamina

Voi pujut, mikä reissu oli! Haikein mielin kotiin palasin, mutta ei voi mitään, sellaista se valitettavasti on. Nyyh! No, mutta nyt tämä masistelu sivuun ja sitten itse tuohon reissuun!

Aamulla oli sellainen BING herätys, eli kun kello soi niin pomppasin vain ylös sängystä. Ei todellakaan tapaistani, tosin alla oli vain sen muutaman tunnin yöunet, että sellaista... Kuitenkin kentälle 5.00 suunnattiin ja yllättävän pirteinä oltiin, tai no elossa. Kyllä se väsymys sitten siinä alkoi pikkuhiljaa iskeä päivän mittaan nimittäin.

Matkaevästä lennolle

Laukku oli saatu haltuun piakoin, mutta koska kello oli saapuessamme se 7.40, niin ei meillä mikään kiire ollut pois kentältä. Siinä sitten vähän jillailtiin ja aikaa kulutettiin, kunnes sitten saatiin tarpeeksemme ja hypättiin metroon. Kööppenhaminaan meno on jo sen verran alkanut olemaan tuttua puuhaa, että aika luontevasti siihen automaatille mentiin. Ilmeisesti näytettiin silti liian turisteilta, kun lentokentän joku apuhyypiö tuli meitä ohjeistamaan. Ihan hyvä tosin, sillä Tanskan nuo zonet ei ihan ollutkaan niin hallussa. Okei, heti sitten siihen perään meiltä tultiin kysymään olemmeko paikallisia? Emme. Tätä kuitenkin matkan aikana tapahtui todella paljon, jopa silloin kun meillä oli Suomen liput naamoissa. Hyvä Tanska!

Oli ne Köpiksen kadut kyllä aika tyhjillään ja vähän mietittiinkin, että onko mikään paikka auki. Aamupala oli nimittäin jäänyt ainakin minulta väliin, Pepsi Maxin ja Buenon voimalla ei ihan eletä. Siellä sitten lähdettiin seikkailu ja ruoan hakumielessä kävelemään jopa vähän pelottavan autioita katuja.

Siis oli siellä ihmisiä, hyvin vähän vain ottaen huomioon viime kertaista visiittiä...

Aamupala paikka kuitenkin löytyi, Baresso, vastaa meidän Robert's Coffeea. Se oli auki ja siellä muitakin turisteja laukkuineen oli, joten sinne vain! Mikään mega-aamiainen ei ollut, ainakaan minulla, mutta hyvin sillä jaksoikin sitten shoppailla. Tai no "shoppailla". Kummallakin oli kamala hinku saada vaatteita, rahan kulutus tai sovittaminen ei kiinnotanut. Pian se katselukin alkoi olla liian työlästä, mutta mikäs siinä.

Virallinen Magasin liukuporras-kuva laukkun viennin jälkeen.

Kuitenkin pakko vielä mainostaa, että toi mehu oli jotain niin parasta! Nami! Mutta niin, siis shoppailu ei oikein iskenyt, mutta yksi asia on mainittava. Käytiin Abercrombiessa (tietysti!) ja siellä tosiaan ei ollut kuin ehkä kaksi asiakasta meidän lisäksi! Aika hienoa kyllä, olen niin tottunut sellaiseen tungokseen tuolla ja Hollisterin myymälöissä, että se tyhjiis oli todella outoa.
Tyhjin käsin en kyllä lähtenyt, saatte sitten kuvan myöhemmin, sillä housut on tosiaan nyt jalassa. Tumman punaiset Abercombie pökät ostin, ei kummoiset, mutta silti ihanat (:.

Nälkä alkoi painamaan, joten sitten tuliki se todellinen ongelma: mitä syödään. Mutkien ja mietiskelyjen kautta päädyttiin sushiin. Mentiin sellaiseen ravintolaan jossa sai kaikkea sushin ja ronskin pihvin väliltä, siis oikeasti kaikkea. Kuitenkin voin sanoa 110% varmuudella, että molemmat yllätyttiin todella positiivisesti. Oli niin hyvää ja siis ei ollut edes niin kallista, kuin olisi luullut. Plussaa siis kaikki. Hintaa paljonko maksoi en kyllä muista, mutta kallista ei ollut (:.
Vielä jaksettiin hetken siellä pyöriä Köpiksessä kunnes todettiin, että nyt riitti ja lähdettiin kohti lentokenttää, josta automaatista ostettiin junaliput Odenseniin. Ei tuo kyllä ihan mennyt kuin Srömsössä tuo meidän juna matka. Hypättiin nimittäin vahingossa väärään junaan. Oli aika kuumottava tilanne, mutta onneksi jäätiin siinä päärautatieasemalla josta lähtikin sitten armoton juoksu raiteen vaihtoon, sillä aikatauluissa luki että vain muutama minuutti Odenseniin lähtevään junaan. Paniikissa sopersin jotain junahepulle, ei siis ollut konnari vaan joku muu, en tiedä mikä ammatiltaan, mutta ei sillä väliä. Sitten tämä heebo kertoi, että tämä olikin se meidän juna! Hassua, mutta helpottuneita oltiin.

Illum, Magasinin kaltainen tavaratalo. Magasiniin käytiin taas tosiaan heittämässä matkalaukun säilytykseen yläkertaan. Suosittelemme lämpimästi (:.

Hyvä kun mahtui edes pöydälle!

Kukkia ja nuo keltaiset ruusut!

Tanskan "Korso" (Tämä on Maija sinulle)

Hotelli oli Ydes Hotel, jonne Iidan suunnistustaitojen avulla löydettiin. Yhteyden otto tapahtui web-kameralla, uusi kokemus oli siis ja jännittävä. Hyvin kuitenkin kaikki onnistui ja huoneeseen päästyä oli helpottunut olo. Selvitty ehjinä perille ja kaikki kamat tallessa. Hotelli huone ei mikään kartano ollut, mutta ihan mukava (:. Kuvia on kyllä mutta oltiin joo Iidan kanssa ihan hyvin saatu se sotkusen näköiseksi, joten en laita. Valitan.
Ilta menikin sitten ruokaa hakien sekä vähän tutustuen kaupunkiin. Myös lakkasin kisoja varten kynnet, aluksi olivat aika kamalat, mutta viimein onnistuin saamaan kohtuu näköiset. Ei musta kyllä mikään kynsitaiteilija tule, kädet tärisi aivan liikaa!

Tässä sitten päivittelen matkasta, kun saan noita kuvia katseltua läpi sekä ehdin alas istuutua kirjoittelemaan matkasta. Yritän saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta samalla en ajatellut mitään kuva pommia tänne räjäyttää.
Jos jotain haluatte tarkemmaksi, tai siis tarkempaa tietoa, niin ihmeessä vain kommentteihin vastaan sitten sinne (:. Kuitenkin hotellit ja tuollaiset aika pintapuolisesti tulee, sillä ne eivät olleet oikein olennainen osa tätä reissua.