lauantai 13. elokuuta 2016

Lähtöpäivä

1.8.2016a 1.8.2016 2.8.2016

Long time no see, todellakin! Matkalta ollaan selvitty, koulu startattu ja Flow:ssakin ehditty käydä. Joten ihan tällainen rehellinen kertomus siitä, kuin minua ei rehellisesti sanottuna ole viime aikoina kiinnostanut blogi yhtään, kuten ei myöskään muu some. En häpeä myöntää sitä, että kyllä, olen puhelinaddikti. Matkalla kuitenkin heti laskeuduttua kännykkä oli visusti poissa ja vaikka meiltä löytyikin kämpiltä wifi, ei se oikeastaan ollut juurikaan käytössä. Instagram, snapchat ja blogit jäivät unholaan. Sanoin jopa muutaman kerran ääneen, että eipä voisi paskaakaan kiinnostaa mitä muualla tapahtuu. Whatsapp pysyi myös kokemattomana. Mutta eiköhän tämä siitä alustuksesta ja pistetääs blogi jälleen käyntiin! Matkalta löytyy yllättävän paljon kuvia, ottaen huomioon että aikalailla se puhelin pysyi itse kullakin poissa. Joten luvassa on monta postausta. Italian reissukin odottaa vielä tuolla luonnoksissa, syksyksi siis matkailua ja lämpöä luvassa. Eli toisin sanoen some on palannut takaisin elämään.

Tosiaan tiistaina tuli saavuttua Suomeen viikon mittaiselta reissulta. Kohteena oli Rodos, tarkemmin sanottuna Kolimbia ja matkailijoita sitten loppupeleissä meitä olikin se huimat 12. Kuusi tyttöä ja kuusi poikaa. Valtava huvila ja paljon lämpöä. Näin se aika tuli kulutettua. Ja vaikka olisikin sitä luullut helposti, että lokoiluksi menee, niin ehei. Nähtiin paljon ja ohjelmaa riitti.

Matka alkoi 1.8 ja yö lento oli tiedossa. Siinä saatiin kentälle saapuessa säädellä matkalaukkujen kanssa, sillä ylipainoa oli. Onneksi samaan suuntaan oltiin menossa niin eiköhän se pian saatu selviteltyä. Siinä siis pieni esimerkki niille, joiden mielestä kentälle on ihan turha tulla ajoissa. Varsinkin kun matkustajia on paljon niin suosittelen. Säätämistä nimittäin aina riittää.

Rodoksen päässä meitä odottikin sitten taksirumba ja pienoinen kuumuus. Tai ei niinkään pienoinen. Takseihin sitten hypättiin ja lähdettiin metsästämään sen yön majapaikkaa. Saatiin nähdä kuinka hyvin matkalaukut saadaan ahtautumaan autoihin: takaluukku vain auki ja naruilla kiinni. Ei tuollaista vain ikinä Suomessa. Enkä itseasiassa ole muuallakaan koskaan nähnyt. Ja kyllä siinä ehti omassa päässä kaikenlaisia tarinoita kehitellä päässä, kun kuski ajeli ties mitä pien katoja pimeällä. Yhtäkkiä kuului että perillä ja siinä sitten katseltiin, että missäs ne muut taksit on. Oltiin nimittäin lähdetty vasta toisina. Noh, hetken siinä pällisteltiin ja todettiin että oikea paikka kyllä on kyseessä. Kenttää ei meinannut kellään löytyä, kuten ei muuten minulla melkein ollenkaan pitkin matkaa. Eipä siinä mitään perille päästiin, pizzat, vesi ja kokis odottelivat ja sitten vain 12 ihmistä ahtautui yksiöön. Tuli siinä todettua, että jos tuota yöstä selvitään, niin selvitään kyllä loppuviikosta. Ja niin siitä selvittiinkin. Paremmin kuin selvittiin, mutta lisää seuraavissa postauksissa. Nyt hirveän makeanhimon saattelemana taidankin tästä lähteä Siwaan ja kehitellä jotain hyvää sekä jatkaa Moderni Perheen katsomista. Huomenna toinen päivä Flow:ssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!