Tiistaina töihin menin pahaa aavistamattomana. Tai no tässä tapauksessa hyvää aavistamattomana. Heti astuessani sisälle voimistelualueelle, näin että tytöillä oli kortin kirjotus meneillä. No siinä sitten sanoin Inkalle, että esitän etten nähnyt tuota. Siispä kun Inka sitten siinä sanoi, että mennään tuonne ajattelin, "esitä yllättynyttä". Haha, eipä tarvinnut esittää. Siellä nimittäin nurkan takana odotti aivan mieletön kakku, 13 laulavaa tyttöä ja Calvin Kleinin lahjakassi. Vuoden takaista hämmennyksen fiilistä pääsee kurkkaamaan TÄÄLTÄ. Nyt oltiin kuitenkin sen verran viisastuneempia, että osasin sanoa kiitos ja muutenkin olin paljon skarpimpi.
Kakusta vetelen viimeisiä paloja tässä samalla kirjoittaessa ja ai että, käsi sydämellä voin sanoa että on kyllä paras kakku mitä olen ikinä syönyt. Anteeksi vain äiti, sinun ohitse on nyt menty. Reseptiä odotellaan siis innokkaina, jotta pääsisin itsekin testailemaan sekä tännekin jakamaan. En nimittäin turhaan hehkuta, mutta tätä kakkua on vain hehkutettava. Täydellinen sanoisinko. Joten suuri kiitos ihanalle Alinalle ja Iinekselle, jotka kakun loihtivat. Ja vielä juustokakun. Kauan sitäkin on himoittu, mutta ei vain aikaiseksi ole saanut tehtyä. Kauan.
En tiedä kuinka monta kertaa kysyin Inkalta, että oliko hän vinkannut lahjan suhteen. Viime vuonna nimittäin tytöt olivat blogista napannut lahjaan vihiä ja Inka oli sitten ollut sen viimeisen vihjeen antamassa. Nyt kuitenkaan en ole täällä maininnut asiasta ja Inkakin sanoo edelleenkin, ettei hänellä ole osuutta. Miten siis voikaan jotkut tuntea minut noin hyvin? Toisaalta eihän se ole ihme, kun kuitenkin tiiviisti vietetään aikaa yhdessä.
Calvin Kleinen alusvaatteet ovat räjäyttäneet kyllä kaiken maailman inspiraatio-sivustot blogeista puhumattakaan. Itse jotenkin ne olin siirtänyt kokonaan syrjään, sillä ajattelin hinnan olevan suolainen. Öö, miksi asioista ei voi ottaa selvää? Koska en nähnyt asiaa tarpeelliseksi. Niitä on kuitenkin himottu, katseltu ja ajateltu että "ehkä joku päivä". Sitten selvisi alushousujen hinnan olevan se parikymppiä. Okei, ei paha. Kauppaan jäivät kuitenkin, mielestä eivät lähteneet. Joten voitte varmaan kuvitella, kun nostin tuolta kassista tuon yläosan. Hyvä kun en siinä alkanut riisumaan ja vetänyt sitä päälleni. Kotiin tullessa tosin tein sen heti. Ja rakastan. Nytkin oleilen se päällä ja tuntuu kuin ei olisi mitään päällä. Pehmoinen mutta silti tukeva. Ei kiristä vaan on juuri täydellinen. Joten ymmärrän hehkutuksen ja siirryn itsekin nyt heihin. Ja kyllä, alushousut on näiden kanssa saatava. Se nyt on aivan selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!