keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Mustaa ja mansikoita

Laiskuus on tässä vähän iskenyt, mutta nyt istuskellaan sängyssä kookosrasvat naamalla ja valmiina kirjoittelemaan. Nyt se loma on nimittäin jo käynnissä, tai paremmin sanottuna "loma". Otettiin nimittäin Inkan kanssa tällainen pieni työmaa tähän kesälle, joten pian pääsee taas hakkaamaan päätä seinään ja kysymään itseltään oi miksi? Kuitenkin olen ehtinyt edes hitusen nauttia näistä lomapäivistä.

Perjantaina siis vedettiin viimeinen työrumba. Sen jälkeen sänky houkutti oikein paljon, joten se tulikin sitten siinä oleiltua. Leväten. Hengittäen. Tai ainakin siltä tuntui että pystyi pitkästä aikaa hengittää. Tuntui kyllä oudolta kun ei tarvinnut olla menossa, ei tarvinnut hotkia ruokaa kauhealla kiireellä ja stressata, kun mitään ei löydy. Tosin sekin tuli jo lauantaina koettua. Oli  lähtö suht aamulla kohti kummitädin 60-vuotis synttäreitä. Vaatteet päälle, naama kuntoon ja menoksi. Ah, kyllä vain nuo volyymiripset ovat niin käteviä! Nauttinut joka hetkestä vain enemmän ja enemmän. Mitä helpommalla pääsee niin sen parempi.

16.6.2015

Levottoman automatkan jälkeen päädyttiin perille koko perheen voimin. Paikalla oli kyllä paljon ihmisiä, tosin ei niin paljon, kuin äiti oli jo ehtinyt pelotella. Minä kun en oikein ihmispaljoudesta silleen nauti... Kahdet festarit tulossa tänä kesänä, täällä vain hei.
Sää oli kyllä aivan loistava, tosin tuuli oli melkoinen. Pitkillä hiuksilla oli hieman huvittavaa istua siellä yläkerran parvekkeella kun syödessä hiukset oli aivan kasvoilla koko ajan. Onneksi tosin sohva jolla istuin ja pituus jonka omaan saivat aikaan sen, että parvekkeen aidat/kaiteet suojasi minua aika hyvin tuulelta.
Ensimmäistä kertaa tuli kyllä sellainen kunnon kesäfiilis, kun siinä istui auringonpaisteessa mansikoita ja muutenkin hyvää ruokaa syöden. Ainoa hivenen ahdistava asia oli se, kun tapaa pitkän ajan jälkeen sellaisia puolituttuja, joten se kyselyn määrä. En muutenkaan oikein pidä keskipisteenä olemisesta, saati siitä että minulta udellaan asioita. Varsinkin asiat, jotka muutenkin tietyllä tapaan ahdistavat minua. Siispä valitsen usein juhlissa pakoilun. Ja tämä on taas asia, jossa melkein samanikäisestä veljestä on hyötyä.

16.6.2015a

Niin paljon kuin sitä yritin kieltää ja piilotella, jäin kuitenkin tästä ahdistuksesta kiinni. Onneksi kiinni saaja (kaipa ystäväksi voi sanoa...) oli tuttu eikä kukaan puolituttu vieraista. Hyvin hän sen totesi, minulle, sen kuinka minua itseäni ahdistaa se ettei ole opiskelupaikaa, jonka seurauksena ihmisten kysely ahdistaa. Tai se, etten edelleenkään tiedä 100% mitä haluan tehdä. Ja niinhän se on. Eivät he pahaa tarkoita, eihän minun tarvitsisi sanoa mitään yksityiskohtaista. Ylipäätänsä ei minun tarvitsisi välittää mitä muut ajattelevat. Moni sanoo, että heille on tullut iän myötä itsevarmuutta puhua ihmisille, heistä on tullut varmempia itsestään. Minulla on taitanut käydä toisinpäin. Tästä voisinpa melkein kirjoittaa ihan oman jutun. Sellaisen "avautumispostauksen".

16.6.2015b
 // Kello: Marc by Marc Jacobs // Kimono: BikBok //

Naureskelin itsekin tuota omaa värivalintaa. Kyseessä kesäjuhla ja minulla oli jokaikinen vaatekappale kenkiä myöten mustaa. Musta housupuku, musta kimono ja mustat balleriinat. Myös laukku oli musta ja kynnet siinä samassa. Kerrankin hiukset olivat sellainen hento vaaleapilkahdus. Parempaa "asukuvaa" ei nyt tullut otettua, muutenkin oli sellainen päivä ettei oikein ollut intoa olla kuvattavana. Tämäkin sellainen puolivahinko otos, josta tuli itseasiassa paljon parempi mitä ajattelin. Siispä tänne pääsee vähän näyttämään tuota minkänäköisenä liikuskellaan. Tuli tässä muuten mieleen, että olisi varmaan pitänyt kuvata tuota taloa ympäriinsä. Sisustus oli nimittäin aivan ihana ja varsinkin tuohon kylpyhuoneen sisustukseen rakastuin. Siis R A K A S T U I N.

Illalla tai no yöllä tuli vielä kaverin kanssa lähdettyä vähän hänellä lainassa olleella avo-bemarilla ajelemaan. Oi noita huolettomia kesäiltoja oltiinkin odotettu ja vaikka sää ei todellakaan ollut mikään lämpöinen niin vapauttavaahan se on. Ilmankos niitä avo-autoja täällä Suomessakin ostellaan. Tosin itse varmaankin mielellään sellaisen katollisen hommaisin, kaksipaikkaisesta avo-autosta ei pitemmän päälle sitä suurta hyötyä ole...

2 kommenttia:

  1. Ihana toi kimono!! Pitäiskö oikeen käydä kattomassa itekkin sitä x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! En vain tiedä onkohan niitä enää BikBokissa.. Mutta kannattaa varmaan käydä tsiigailee (:

      Poista

Kiitos kommentistasi!