Härpäkkeitä

Mitä olisikaan festarit ilman härpäkkeitä? No minun tapauksessani ainakin ei mitään! Siispä niitä on metsästelty, tehty heräteostoksia ja kaivettu vanhoja esiin. Osa on jopa 10 vuoden (hyi kamala, nytkö sitten iskee taas hienoinen ikäkriisi...? 10 vuotta!) takaista tavaraa. Nuo narulliset käsikorut kuulivat niihin, ovat itseasiassa ensimmäiseltä etelän matkaltanit ostettu. Perheen kanssa oltiin Kreikassa ja sieltä asti olen niitä mukanani kiikutellut. Muuttoa ennen kyllä katosivat jonnekin, mutta löysin ne viime kesänä taas ja niitä onkin sitten kesällä käytelty. Muut korut ovatkin sitten tarttuneet viime vuosien aikana, osa ulkomailta ja osa ihan Suomesta. Jokin siinä vain on, että sitten kun niitä koruja isketään käteen, niin niitä pitää sitten olla paljon. Siis paljon.

//Panta ja huivi:Glitter //

Tuo kukka seppele onkin näkynyt jo kuvissa, kuten itseasiassa tuo bandana-huivikin. Tahkolla oli kyllä kukkaseppeleelle käyttöä ja vaikka en itseäni miksikään tyttömäiseksi tytöksi miellä, niin tykästyin tuohon todella paljon. Ainoa ehkä sellainen "ongelma" oli tuossa se, että pääni on pieni uskokaa tai älkää, joten sain sitä vähän kieputtamalla pienentää. Samaan ongelmaan törmään melko usein, siis tuohon pieni pää -ongelmaan. Aurinkolasit, hatut, pannat, yms...

Varmasti tämän kesän hitti on nämä aivan ihanat flash-tattoot. Kuten jo tullut mainittua, olen niihin aivan hullaantunut, vuoraisin varmasti koko kroppani niitä täyteen, jos vain riittäisi pokkaa se tehdä. Vähän kyllä siitä olen ollut ihmeissäni, etteivät kaupat ole Suomessa vielä näitä tursunneet, mutta toisaalta se on ehkä ihan hyvä. Ei mene vielä ihan massaksi tämä toiminta. Kuitenkin näitä Suomesta saa, ainakin itse olen Vero Modassa sekä Glitterissä näitä nähnyt. Omani on ostettu Glitteristä, eikä hinta mikään päätä huimaava ollut, vajaa 7 euroa. Ja pysyvät kyllä hyvin, itsellä on vieläkin Tahkon jäjiltä iholla. Tosin lähtevät pois hinkkaamallakin. Eli ei huolta, et kulje kultaiset läikät päälläsi loppuelämää.

// Pilotti-lasti:Glitter // Sinilinssiset:H&M // Leopardi-lasit:Nelly //

Ja aurinkolasejahan pitää olla! Sinilinssisiä laseja on tullut metsästettyä ummet ja lammet, enkä niitä nytkään meinannut löytää. Sitten siinä eilen käveltiin Iidan kanssa miesten H&M osaston ohitse ja kaskummaa, sieltähän nämä löytyivät! Ja hei juuri kun sanoin, niin nämä lasit olivat itseasiassa tarpeeksi pienet meikäläisen päähän. Jännä että miestenosastolta löytyi tarpeeksi pienet...

Vähän ehkä liikaa laseja kolmepäivän reissulle olen mukaan ottamassa, mutta ei nämä tilaa vie ja eihän sitä tiedä millä fiiliksellä sitä ollaan. Sen näkee sitten!

Kyllä maanantaitkin on ihan kivoja

Niin vaikea uskoa, että enää 4 päivää ja sitten ollaankin Iidan kanssa menossa. Ruisrock häämöttää ja pientä paniikinomaista oli ilmassa eilen illalla, kun tyhmänä eksyin erilaisille keskustelupalstoille. Ovat kyllä todella petollisia, aivothan siinä räjähtävät, kun niitä alkaa lukea. Neuvoja löytyy joka lähtöön, myös ristiriitaisia ja sitten on niitä lukuisia vinkkejä sekä muistettavia asioita. Huhhu! Mutta siitä on selvitty ja kyllähän niitä tuli muutama asia esille, tavaroita joita ei kyllä itse ajatellut että tulisi tarvitsemaan.

En tiedä mitä oikein päässä liikkui, kun tuli Iidan kanssa sovittua että nähtäisiin siinä 9.00 aikoihin. Unirytmi on nyt kesällä nimittäin lähtenyt aivan lapasesta, eikä valvotut viikonloppu yöt auta yhtään asiaan. Kyllä siinä oli melkoinen kiskominen, että sai itsensä ajoissa bussiin. Mutta hei, bussissa siinä sitten alkoi virkistyä, musat korvilla ja aurinko paistoi. Kesä, kesä, K E S Ä.

Pienoisen kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyttiin aamiaiselle SIS. Deli + Cafe:hen. Oli kyllä nappivalinta ja nälkähän siinä oli jo ehtinyt tällekin "aamiaisongelmaiselle" tulla. Hintakaan ei ollut paha, 10,50e ja oli kyllä hyvää. Varsinkin tuo pesto oli aivan taivaallista ja jälkikäteen tässä tajusin, että he ainakin näyttivät jotain aamiaisellakin tarjolla olevia tuotteita myydä. Pitänee siis käydä hamstraamassa tuota, mikäli on myynnissä.

Kumpikin siinä vähän ihmetteli, että miten ei oltu aikaisemmin tähän paikkaan törmätty, kun sitä on kuitenkin tullut viereisessä olevassa VilliVäinössä käytyä. Uusi paikka taitaa olla, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Täyden kympin kyllä sai minulta!

// Ballerinat:JUMEX(Berliini) // Boyfriend-farkut:Zara //

Päätarkoituksena oli vähän aikataulujen suunnittelua ja käytiin yhdessä läpi että mitäs sitä sitten oikein niinkuin aikuisten oikeasti tarvitaankaan mukaan sekä mitä meiltä puuttuu. Joten shoppailuksi se koko homma vähän levähti. Kun päästää kaksi krääsän rakastajaa hommaamaan festaritarvikkeita, no, silloin saadaan saippuakuplat ja pillitkin näyttämään todella välttämättömiltä. Mutta ah, rakastan kyllä tuollaisia aamushoppailu hetkiä, kun ei ihmismassoja ole kaupat täynnä. Voi niinkuin ihan oikeasti katsella siinä kaikessa rauhassa, ei tarvitse koko ajan olla tuupittavana tai tuuppimassa. Ja sujuuhan se shoppailukin paljon rivakammin!

Ja tietenkin minun oli pakko sitten siinä Citycenterissä olessa sanoa, "katso, Hanko Sushi". Voi minua. Kun sen sushi ajatuksen saa päähän, niin siitä ei pääse muulla kuin syömällä pois. Joten siinä sitten vain Hanko Sushiin syömään lounasta. Hyvin taas toimii tämä säästäminen... Alan kohta ihan oikeasti pistämään sitä visaa pannaan ja elämään vain käteisellä. Eihän tästä muuten mitään tule. Pakko kuitenkin puolustaa, että oli tooosi hyvää. Namii! Ja hei, viikonloppu vietelläänkin vähän erilaisien ruokien äärellä, joten ehkä tämä oli nyt suotavaa. Vielä puolustus Iidan sanoin, täytyyhän meidän sushia syödä. On nimittäin tässä viime aikoina ollut niin, että aina kun nähdään niin syödää sushia. Alkaa olemaan enemmänkin sääntö.

// Huivi&Korvakorut:Glitter // Bikinien yläosa:Triangl //

Loppuun vähän tällainen loppukevennys. Oman takapihan ihanuuksiin kuuluu auringonotto mahdollisuudet ilman huolta uteliaista katseista. Siellä voi pällistellä mielensä mukaan ja aina voi käydä hakemassa kotoa vähän juotavaa. Ah, auringosta on tosiaan nautittu ja toivon todellakin että se ei vain jäisi tähän. Alan vasta päästä nyt taas vauhtiin tämän auringon palvonnan kanssa. Tuli tuossa todettua ääneen, "musta tulee ihan musta kun rusketun, ei sellasta ruskeaa" ja tähän veljeni totesi "no rusketut vähän niin kuin nakki". Kiitos veli tästä, olet paras!

Tässä viikon alussa tulee varmasti postauksia vähän enemmän kuin yleensä, paljon Ruissi aiheista kylläkin. Voi tosin olla että osan pistän ajastukseen, tulevat sitten viikonlopun aikana. Nyt kun olen päässyt nimittäin takaisin tähän kirjoitteluun, niin niitä postauksia jaksaa tehtailla. Lähdenkin tästä jatkamaan ihan mielettömän päivän viettoa!

Rusketusrajat

Tässä sitä ollaan oltu aika onnellisia viime päivinä. Kesä on vihdoin saapunut, rajat on saatu ja auringonpaisteen myötä hymy on ollut muutenkin herkässä. Raha-asioitakin joita tässä nyt on tullut stressattua ihan huolella alkavat helpottaa ja muutenkin siellä tunnelin päässä näkyy taas valoa. Ehkä tästä pessimististä on kuoriutumassa viimein optimisti. Oli nimittäin tuo juhannus sellainen onnenpotku persuksille. Tuli taas todellakin muistettua se, kuinka tärkeitä ystävät on ja ne nyt siinä roikkuvat oli mikä tahansa. Mumminkin kanssa tuli tuossa puhuttua puhelimessa ja hän viisaasti neuvoen käski pitää niistä kiinni. Kyllä se mummi tietää!

Tosiaan rusketusrajatkin on nyt saatu! Tiistaina en voinut vain vastustaa ihanaa aurinkoa, joten pieni piknik itselle pystyyn pihalle ja nauttimaan. Koneen kanssa siinä hetken oleilin postausta kirjoittaen, mutta sitten oli vain todettava, että kyllä se aurinko liikaa paistoi ettei sitä näyttöä kunnolla nähnyt. Niinpä vain kone takaisin sisälle ja auringosta nauttiminen jatkui. Musat korvissa soiden ja pää tyynyllä. Taisin siinä jopa itseasiassa nukahtaakin hetkeksi. Tätä tapahtuu minulle siis aika usein, varsinkin jos tuo tyyny on mukana. Ulkomailla varsinkin on käynyt niin, että on tullut nukahdettua siihen auringon alle. Ei ihan suositeltava juttu, toistaiseksi on kuitenkin tullut selvittyä ilman palamista. Nytkin jätin aurinkorasvan laittamatta (älkää todellakaan ottako minusta mallia!), eikä palamista tapahtunut. Tosin eihän täällä Suomessa ne UV:t ole sitä samaa luokkaa kuin tuolla etelässä.

Bikinitkin on nyt tosissaan saanut kaivaa esiin ja vaikka en olekaan vielä päässyt pulahtelemaan, niin eiköhän senkin aika tässä koita. Vaikka sitten vain stadikalla jos ei muuta! Kesäisin ja välillä muulloinkin oleilen usein bikinien yläosa päällä kotona ja jotkut rennot shortsit päällä. Ovat vain niin mukavat, etten tiedä parempaa. Varmasti jos saisin itse päättää, heittäisin rintsikoille hyvästiti ja eläisin onnellisena elämäni loppuun asti bikinit päällä. Näin nyt ei kuitenkaan ole, kuvitelkaa vaikka jokin siisti tilaisuus ja nuo "sähkö" bikinit loistaa alta. Ei hyvä. Ja puhun siis vain yläosista.

Naurattaa kyllä ihan tämä minun bikini valikoima. Kuten huomaatte kaikki ovat sitä samaa mallia, eli käytännössä omistan viidet samanlaiset bikinit. Mutta mikäs siinä, tuo malli vain toimii omaan makuun parhaiten ja niistä saa parhaat rajat.

// Stadium // Ann Christine(Berliini) // Primark(Berliini) // Lindex // Triangl //

Bikineiden yläosissa tulen kyllä hyyyvin todennäköisesti hillumaan tuolla Ruississa. Varsinkin jos on lämmin, niin silloin ehdottomasti. Säätiedotusta kun katsoin niin ihan lämpöistä on luvattu, mutta sadetta siellä kanssa näytti olevan. Joten sormet ristissä että se sade menisi ohitse ja päästäis nauttimaan ihan kunnon kesäsäästä. Ei ihan houkuttaisi teltassa oleilu tajuttomassa kaatosateessa.. mutta minkäs sille sitten voi. Pakko muutenkin varmaan kirjata tarvittavia asioita ylös ja alkaa niitä alkuviikosta metsästelemään, ettei käy niin että paniikissa juoksennellaan ympäri Helsinkiä torstaina. Tosin en kyllä ihmettelisi vaikka niin sattuisi käymään (ja varmasti käykin).

Tästä lähdenkin ruokaa laittelemaan, sitten Inkan kanssa vähän asuntojuttuja kattelemaan hehee ja vielä Iidan synttäreille. Kerrankin ajoissa, mutta enköhän tässä kiireen saa vielä aikaan, joten ihan mahtavaa viikonloppua kaikille!

#tahkojuhannus

Aivan huippu juhannus takana ja sen lisäksi kesä saapunut viimein! Tässä sitä oleillaan auringossa koneen kanssa ja voi pojat että on ihanaa. Vielä kun saataisiin tuonne meidän terassille kalusteet kasailtua, niin pystyisi pihalla oleilemaan koko ajan. Mutta takaisin tuohon juhannukseen. Toivottavasti teilläkin ollut hyvä juhannus, sillä oma oli niin loistava että. Sain festari- ja mökkijuhannuksen, grilliruokaa ja hyvää seuraa. Mitä muuta sitä voisikaan toivoa?

Perjantaina startattiin kahdella autolla Kampista ja aika innokkaita oli itse kukin. Tosin oli siinä tunti tullut säheltäen vietettyä kaupassa, joten ainakin itse taisin vain olla enemmänkin helpottunut että matkaan päästiin. Ja vaikka matka olikin pitkä niin ei edes tuntunut niin puuduttavalta! Hyvää musaa, pari pysähdystä, kiihdytyskisoja ja muuta sellaista hehhe-hetkeä. Mutta oli se kyllä parasta päästä perille, nähdä se meidän pikkuriikkinen huone ja sitten siinä tunnin päästä ihastella räjähtänyttä jälkeä joka oltiin jo 7 tytön voimin saatu aikaan.

//Kun huone oli vielä siisti...//

Ruoat tai pikemminkin juomat iskettiin siis tetris-taidoillamme jääkaappiin ja sitten alkoikin sellainen festariasu ehostelu. Itse olin ostanut Glitteristä flash-tatuointeja ja ei vitsit ihastuin niihin! Ruissiinkin ostin jo yhden arkin valmiiksi, mutta taidanpa tässä kipaista käydä ostamassa vielä toisen sen kaveriksi. Minä tatuointi-friikki kun saa tuollaiset käteen niin sitten mennään. Hyvä kun en otsaan läntännyt tuollaista, en tosin olisi siinä ihmetellyt jos joku olisi ehdottanut myöhemmin illalla... Varmasti otsassa siinä tapauksessa komeilisi kaunis kultainen sulka tai ties mikä.

 

Sää oli pilvinen, mutta hei ei satanut! Sitä siinä hieman jännitettiin kun lähdettiin ulos ottelemaan kuvia. Ja niin, tulihan siinä muutamissa muissakin huoneissa vierailtua! Olin tainut vain vessassa käydä ja kun oven sitten avasin niin tuntematon pärstähän siellä huoneessa oli. No ei aikaakaan kun heidän kattohuoneessa jo oltiin fiilistelemässä. Niin hyvä fiilis siis tuolla oli, kaikki mukavia ja kutsuja sateli. Jopa pienoinen ihme oli se, että koko porukkaa saatiin loppujen lopuksi tarpeeksi ajoissa festarialueelle. Harvoin onnistutaan edes saamaan koko porukkaa Helsingissä baariin asti.

 

// Kukkaseppele: Glitter // Hapsutoppi: H&M // Farkut: BikBok // 

Festarialue oli pieni, mutta se ei meitä todellakaan haitannut. Karri Koira ja Ruudolf valloittivat lavan pian, joten ei muuta kuin juomat käteen ja menoksi. Vaikka Karri Koira ja Ruudolf ovatkin hyviä, niin oma lemppari oli vasta tuloillaan. J V G ! Ai että, he olivat kyllä minulle koko festareiden kohokohta ja en todellakaan malta enää odottaa RuisRockia, kun sitten pääsee heitä taas kuuntelemaan. Parastahan tuossa on se, kun osaa ne biisien sanat niin sitten siinä voi täydellä sydämellä hullaantua menoon. Äänikin siinä otti hatkat, mutta onneksi vain hetkeksi, sillä saatiin se ääni sitten taas lauantaille omalle koetukselleen.

//Iloinen JVG-fani//

No, ei se nyt ihan täydellistä loppuunasti ollut. Siinä sitten kun JVG lopetti, niin tuli kuulutus että menkääs kiireesti Piazzaan (läheinen baari), kaikki eivät pääse sisään. Siitähän sitten seurasi ryysintä ja kaaos. Tyttöjä kun oltiin, niin ei mennyt aikaakaan, kun siinä sitten oltiin puristuksissa, hyvä kun jalat edes ylsi maahan. Aivan järkyttävää käytöstä. Ymmärrän toki, että kiire on, mutta silti ei nyt ihan eläimiksi tarvitse ruveta. Siinä oli vielä sellainen juttu, että järkkärit sulki portin takaa, joten käytännössä kaikki jotka jo olivat portin sisäpuolella olisivat päässeet sisään. Mutta eihän se toki iskenyt kaikkien "fiksujen" kalloihin. Parasta oli vielä se, kun meistä hieman takana olevat jätkät keksivät hauskan leikin: aletaan työntämään. Joo'o. Ei siinä sitten kun tajuton huutaminen sen ihmispaljouden ylitse, että halutaan pois ja onneksi siinä tajusivat edessä olevat jätkät tämän ja antoivat meille tietä. Taisi olla hyvä idea tuo pois lähteminen, napattiin siitä makkaraperunat, jotka olivat muuten tajuttoman hyviä ja lähdettiin siitä huoneelle saunomaan.

Maisemissa ei kyllä ollut valittamista, joten olihan sitten niitä maisemakuviakin otettava. Illalla vesi oli niin tyyntä ja olisi kyllä tehnyt mieli mennä uimaan, mutta tämä vilukissa jätti nyt kyllä väliin. Oli aivan liian kylmää minulle. Vähän kyllä jäi harmittamaan, ettei tullut talviturkkia heitettyä pois, olisihan tuo juhannus ollut oikein otollinen hetki siihen. No, vilukissa mikä vilukissa. Ehkä jonkun olisi vain pitänyt tarpeeksi yllyttää, niin olisin lähtenyt...

Lauantai sitten startattiinkin auringonpaisteella. Vaikka ei niitä unitunteja hirveästi jäänyt, niin yllättävän virkeinä oltiin. Tai no, kaikki heräsivät siinä vaiheessa, kun Krista kaivoi nachot ja kastikkeet esille. Siinä sitten kaikki ringissä heidän sängyllään niitä syötiin. Pöytä oli paremmassa käytössä, laukut kun siinä olivat. Pikatankkauksen jälkeen alkoikin pieni pulma, nimittäin lämmintä vettä oli vain 10min ajaksi. Siinä sitten lasket että kun 7 tytön täytyy suihkussa käydä ja osan vielä hiukset pestä. Mites tästä pulmasta selvittiin? No suihkukisalla tietenkin! Hyvät naurut ja jännitystä siihen saatiin kyllä ja lämmin vesi ei todellakaan loppunut meiltä kesken. Siitä sitten alettiinkin valmistautumaan lauantai päivän festareille, Mimosa värkkäsi meille makaroonilaatikkoa, joka oli muuten todella hyvää!

Jotenkin tuo lauantai meni kyllä todella nopeasti, sillä jäi kuvailutkin ihan unholaan. No, ehkä se tosiaan kertoo siitä että on sitä muutakin tehty kun kännykkä kädessä oleiltu. Tosin Snapchattia tuli kyllä päiviteltyä oikein urakalla... Varsinkin keikoista niitä lyhyitä videoita. Harmi kun ei niitä muista oikein koskaan tallennella.

Kuten jo mainitsin niin oma lemppari JVG oli jo edellisenä iltana ollut, joten lavalla oleva Kasmir oli hyvä, mutta kun vain muutaman biisin tiesin, niin olihan se oma fiilis vähän erilainen. Onneksi takana olevista jätkistä löytyi kuitenkin oikein humoristista seuraa, joten ei tuo Kasmirin keikkakaan minua kylmäksi jättänyt. Ja löytyihän sieltä minulle uusi tuntematon biisi, Ryan Gosling, jota nyt on sitten tullutkin soiteltua.

Sunnuntaina päästiinkin lähtemään jo heti siinä 12 aikoihin. Käytiinkin sitten piipahtamassa Riistavedellä Innan luona. Joten kuten jo postauksen alussa sanoin, tulikin sitten saatua se mökkijuhannuskin. Inna oli nimittäin väsännyt meille vähän grilliruokaa jota siinä sitten tuli oikein mielellään nautittua. Ja olihan sitä Innaakin ihana nähdä, kun hän on nyt ollut Hollannissa au pairina.

Sellainen juhannus siis tänä vuonna oli ja kyllä oli hyvä että otettiin tollainen matka hetken mielijohteesta. Ja ainakin itse olin ylpeä siitä, ettei rahaa mennyt niin paljon kuin olisi voinut luulla. Melko halvallakin siis päästiin ajatellen noita muita tulevia menoja, joita on vielä edessä. Ja vaikka tässä nyt on ihan loppumiseen asti hehkuteltu, niin antoi tuo myös sellaisen potkun tuohon Ruissiin. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä kolmansille festareille eksytään...

Missä minä olen?

Kuten edellisessä postauksessa siis totesin, on minusta alkanut tuntumaan entistä epävarmemmalta. Se mitä haluan, kuka minä olen on jotenkin todella hämärän peitossa. Ihmisten kanssa kanssakäyminenkin tuntuu ahdistavalta. Välillä on niitä päiviä, että kaikki tuntuu ahdistavalta. Ja normaaliahan se on että niitä päiviä tulee. Minulle niitä on vain nyt viime aikoina sattunut paljon enemmän.

Olen pohtinut yksin ja muutaman läheisimmän ystävän kanssa, mistä tämä saattaisi johtua. Yksi syy on asia, josta ei moni tiedä. Sitä kuinka nuorena olen jo tehnyt päätöksiä elämäni suhteen, päätöksiä joiden seurauksena olen tehnyt toisia päätöksiä. Kun olin vielä päiväkodissa tietämättömästä syystä päätin, että kun olen 22, on minulla mies, opiskelupaikka, töitä ja lapsia. Myös koira ja omakotitalo ovat pilkahtaneet tuon nuoren tytön ajatuksissa. Harmitonta ja varmasti kaikilla lapsilla on tuollaisia ajatuksia. Mutta kun minulla ne eivät vain olleet ajatuksia. Ne olivat päämääriä. Päämääriä kunnes täytin 20. Silloin alkoi tosiaan pelottamaan kaikki.

Tämä on varmasti toisaalta ihan normaalia, onhan tämä ikä sitä aikaa kun ihmisten ja varsinkin kaveripiirin sisällä alkaa elämäntilanteet eroamaan toisistaan. Osa puhuu kihlautumisesta, osa opinnoista, toiset töissä etenemisestä ja monella omakämppä kiikarissa tai jo muutto suoritettuna. Osalla on nämä kaikki taskussa ja silti samana vuonna ollaan synnytty.

Veljestäni en hirveästi puhu, vaikka todella läheisiä olemmekin. Sillä meidän omalla tavalla. En esimerkiksi kertoisi veljelleni välttämättä synkkiä salaisuuksiani, mutta hänen kanssaan voin katsoa simpsoneita ja nauraa samalle vitsille uudestaan ja uudestaan.  Hänen kanssaan heitetyt läpät ovat yleensä niitä parhaita läppiä. Ja mikä parasta, hän ei ikinä tuomitse. Nämä eivät ole kuitenkaan niitä piirteitä miksi veljeäni ihailen. Eivät todellakaan. Hän on se mikä minä halusin nuorena olla. Se itsevarma ja määrätietoinen, joka tietää mitä haluaa. Joka ei välitä muiden mielipiteistä, joka ei työnnä ihmisiä pois läheltään. Hän on tiennyt hakevansa lääkikseen jo pitkään ja kesälomansa ensimmäisellä viikolla kävi hakemassa jo kirjastosta lääkiksen kirjoja. Siis hän kirjoittaa lukiosta ulos keväällä 2016. Pakkohan siinä on vitsiä vääntää, mutta todellisuudessa ihailen suunnattomasti. Ja totuushan on se, jonka nyt paljastan, että veljeni kautta opin myös itse, ettei ystävissä ole kyse määrässä. Siinä on kyse laadusta. Kuten itseasiassa melkeinpä missä tahansa asiassa elämässä.

Minulta kysytään välillä mitä tekisin, jos saisin ihan itse päättää miettimättä raha-asioita tai elämää. Ennen minulla olisi tullut vastaus suoraan, sen enempää miettimättä. Nyt ei ja totuus on etten edes tiedä. Matkustelu tietenkin olisi ihan kivaa, mutta ei sekään jotenkin ole se. Joten tässä hetken pohdittuna jos saisin valita yhden asian mitä haluaisin, haluaisin itseni takaisin. Sen tytön joka ei pelännyt muiden mielipiteitä, sen joka uskalsi sanoa täysin mitä ajatteli vaikka kyseessä olisikin tuntematon. Sen joka tiesi päämäärätietoisesti mitä halusi ja teki töitä sen eteen. Sen jota ei haitannut, ettei tiennytkään mitä ensiviikolla tapahtuu tai vuoden päästä. Se joka osasi nauttia hetkessä elämisestä. Minne tämä ihminen on kadonnut?

Kuten jo totesin, tämä on varmaan vain niitä hetkiä joita jokaiselle joskus tulee. En siis makaa kotona koomassa surkutellen itseäni. En minä toimettomana ole. Ja onhan minulla ympärillä ihania ihmisiä joiden kanssa voin olla täysin omaitseni, joiden naamaan voin päästellä huolettomasti sammakoita. Ihmisiä, joiden seurassa en todellakaan ujostele. Väliaikaista tämä ahdistus on varmasti, mutta se on kuitenkin asia joka painaa mieltäni. Iän tuoma epävarmuus, jota en osannut odottaa. Epävarmuus siitä, kuka minä olen. Totuus on nimittäin se, etten ole enää se sama 6-vuotias tyttö. Positiivista on kuitenkin se, että näen tuota tyttöä välillä kun katson itseäni peilistä. Joten ehkä vähemmän itsetutkiskelua ja enemmän aivoja narikkaan. Siitä on hyvä lähteä kesää viettelemään. Tosin epäilen että tämä tyttö saa niitä aivoja sinne narikkaan asti, mutta jos edes vähän. Ainakin lupaan yrittää.

Mustaa ja mansikoita

Laiskuus on tässä vähän iskenyt, mutta nyt istuskellaan sängyssä kookosrasvat naamalla ja valmiina kirjoittelemaan. Nyt se loma on nimittäin jo käynnissä, tai paremmin sanottuna "loma". Otettiin nimittäin Inkan kanssa tällainen pieni työmaa tähän kesälle, joten pian pääsee taas hakkaamaan päätä seinään ja kysymään itseltään oi miksi? Kuitenkin olen ehtinyt edes hitusen nauttia näistä lomapäivistä.

Perjantaina siis vedettiin viimeinen työrumba. Sen jälkeen sänky houkutti oikein paljon, joten se tulikin sitten siinä oleiltua. Leväten. Hengittäen. Tai ainakin siltä tuntui että pystyi pitkästä aikaa hengittää. Tuntui kyllä oudolta kun ei tarvinnut olla menossa, ei tarvinnut hotkia ruokaa kauhealla kiireellä ja stressata, kun mitään ei löydy. Tosin sekin tuli jo lauantaina koettua. Oli  lähtö suht aamulla kohti kummitädin 60-vuotis synttäreitä. Vaatteet päälle, naama kuntoon ja menoksi. Ah, kyllä vain nuo volyymiripset ovat niin käteviä! Nauttinut joka hetkestä vain enemmän ja enemmän. Mitä helpommalla pääsee niin sen parempi.

Levottoman automatkan jälkeen päädyttiin perille koko perheen voimin. Paikalla oli kyllä paljon ihmisiä, tosin ei niin paljon, kuin äiti oli jo ehtinyt pelotella. Minä kun en oikein ihmispaljoudesta silleen nauti... Kahdet festarit tulossa tänä kesänä, täällä vain hei.

Sää oli kyllä aivan loistava, tosin tuuli oli melkoinen. Pitkillä hiuksilla oli hieman huvittavaa istua siellä yläkerran parvekkeella kun syödessä hiukset oli aivan kasvoilla koko ajan. Onneksi tosin sohva jolla istuin ja pituus jonka omaan saivat aikaan sen, että parvekkeen aidat/kaiteet suojasi minua aika hyvin tuulelta.

Ensimmäistä kertaa tuli kyllä sellainen kunnon kesäfiilis, kun siinä istui auringonpaisteessa mansikoita ja muutenkin hyvää ruokaa syöden. Ainoa hivenen ahdistava asia oli se, kun tapaa pitkän ajan jälkeen sellaisia puolituttuja, joten se kyselyn määrä. En muutenkaan oikein pidä keskipisteenä olemisesta, saati siitä että minulta udellaan asioita. Varsinkin asiat, jotka muutenkin tietyllä tapaan ahdistavat minua. Siispä valitsen usein juhlissa pakoilun. Ja tämä on taas asia, jossa melkein samanikäisestä veljestä on hyötyä.

Niin paljon kuin sitä yritin kieltää ja piilotella, jäin kuitenkin tästä ahdistuksesta kiinni. Onneksi kiinni saaja (kaipa ystäväksi voi sanoa...) oli tuttu eikä kukaan puolituttu vieraista. Hyvin hän sen totesi, minulle, sen kuinka minua itseäni ahdistaa se ettei ole opiskelupaikaa, jonka seurauksena ihmisten kysely ahdistaa. Tai se, etten edelleenkään tiedä 100% mitä haluan tehdä. Ja niinhän se on. Eivät he pahaa tarkoita, eihän minun tarvitsisi sanoa mitään yksityiskohtaista. Ylipäätänsä ei minun tarvitsisi välittää mitä muut ajattelevat. Moni sanoo, että heille on tullut iän myötä itsevarmuutta puhua ihmisille, heistä on tullut varmempia itsestään. Minulla on taitanut käydä toisinpäin. Tästä voisinpa melkein kirjoittaa ihan oman jutun. Sellaisen "avautumispostauksen".

 // Kello: Marc by Marc Jacobs // Kimono: BikBok //

Naureskelin itsekin tuota omaa värivalintaa. Kyseessä kesäjuhla ja minulla oli jokaikinen vaatekappale kenkiä myöten mustaa. Musta housupuku, musta kimono ja mustat balleriinat. Myös laukku oli musta ja kynnet siinä samassa. Kerrankin hiukset olivat sellainen hento vaaleapilkahdus. Parempaa "asukuvaa" ei nyt tullut otettua, muutenkin oli sellainen päivä ettei oikein ollut intoa olla kuvattavana. Tämäkin sellainen puolivahinko otos, josta tuli itseasiassa paljon parempi mitä ajattelin. Siispä tänne pääsee vähän näyttämään tuota minkänäköisenä liikuskellaan. Tuli tässä muuten mieleen, että olisi varmaan pitänyt kuvata tuota taloa ympäriinsä. Sisustus oli nimittäin aivan ihana ja varsinkin tuohon kylpyhuoneen sisustukseen rakastuin. Siis R A K A S T U I N.

Illalla tai no yöllä tuli vielä kaverin kanssa lähdettyä vähän hänellä lainassa olleella avo-bemarilla ajelemaan. Oi noita huolettomia kesäiltoja oltiinkin odotettu ja vaikka sää ei todellakaan ollut mikään lämpöinen niin vapauttavaahan se on. Ilmankos niitä avo-autoja täällä Suomessakin ostellaan. Tosin itse varmaankin mielellään sellaisen katollisen hommaisin, kaksipaikkaisesta avo-autosta ei pitemmän päälle sitä suurta hyötyä ole...

Volyymiripset

Apua, viikko on jo melkein ohitse ja hiljaiseloa on täällä vietelty. Elämässä ei niinkään. On juostu, hypitty, tehty vähän kuperkeikkoja, väännetty, naurettu, kirottu, kehuttu ja lista sen kuin jatkuu. Näihin neljään päivään mahtunee siis vaikka mitä (tosin omilta itkuilta on vältytty, ainakin toistaiseksi), mutta lähinnä töitä, töitä ja t ö i t ä. Tänäänkin työtunteja kertyi sellaiset 10h ja näissä hommissa se on jo aikalainen saavutus. Onneksi kuitenkin näihinkin hetkiin mahtuu vaikka mitä kivaa ja niistä ehkä sellainen isoin asia oli se, että ripset on back in business! Aivan, pitkän vastustelun ja sitäkin pidemmän harkinnan jälkeen päätinkin retkahtaa taas. Oi voi...

Kampin Blue Lagooniin siis olin ajan varannut Jennalle ja aika jännittävin fiiliksin sitä oltiin. Tietenkään ei tavalliseen tapaani tuo varaus netissä mennyt kuin strömsössä. Luulin että olin ajan varannut, mutta en ollutkaan ja kun sivu sitten päivittyi, tuli sitä tietenkin vahingossa buukattua töiden päälle. Näin jälkikäteen sanottuna, taisi olla kohtaloa pelissä. Tuo keskiviikon vapaapäivä tuli nimittäin tarpeeseen todellakin kaikista jumppajutuista ja miksei muistakin. Sellaista omaa rentoutumista itselleen. Suomeksi, pakko olla paikallaan. Tosin laiton piti kestää se 3h, mutta minulla menikin vain 2h, eli nopeasti silti oltiin jo menossa.

Elikkäs en tiedä näkyykö osalle jo kuvasta, mutta tavallisilla ripsienpidennyksillä ei menty. Päähän laitettiin nimittäin volyymiripset, joissa kuidut on paljon kevyeempiä kuin normaalit ja niitä voi ripselle laittaa henkilöstä riippuen sekä halutusta tuuheudesta 2-6. Itse en tiedä montako niitä yhdessä ripsessä on, mutta sen tiedän, että C-kaarevuutta ja 10/11/12 pituuksilla mentiin. Joten nyt testaillaankin, että mites näiden kanssa eläminen sujuu. Ainakin peilikuvaan on vielä totuttelua, sen verran erilaiselta kyllä näyttää. Mutta super tyytyväinen olen! Oikea päätös siis oli kumota tuo ripsienpidennys uhkailut ja tarttua vain toimeen. Ja sen voin jo nyt sanoa, että todella paljon kevyeimmiltä tuntuu, ei tunne niitä kuituja kyllä yhtään. Kalliimmat kyllä oli huomattavasti, mutta silti ottaisin 6-0 nämä ripset kuin niitä tavallisia. Omaan silmään sopivat paljon paremmin. Näin siis lyhyellä aikavälillä sanottuna.

Nyt onkin sitten lyhyessä ajassa tullut kumottua sekä ripsienpidennys "kielto" että hiustenvärjäys. Mutta ei kyllä kaduta, ei ollenkaan! Pitäähän sitä vähän omia sanoja aina välillä syödä, tehdä valintoja joita vuosi sitten vaikka ei olisi koskaan kuvitellut tekevän. Paljon täällä blogissakin olen uhkaillut etten ikinä enää ripsienpidennyksiä ota enkä hiuksia värjää. No, koska porsaanreikiä on aina maailma pullollaan, niin teknisesti ottaen en ottanut ripsienpidennyksiä vaan volyymiripset ja no hiuksien värjäystä en lähde puolustelemaan. Se menisi jo aikalailla selittelyn makuiseksi.

Huomenna viimeinen rutistus ja sitten lomalle!

Käynti Tampereella

Oi, enää yksi viikko töitä ja sitten minäkin pääsen vihdoin lomalle! Viikon rutistukset siis jäljellä ja sitten voi ainakin pariksi päiväksi heittää jumppajutut narikkaan. Vain hetkeksi tosin, mutta on sekin jo jotain! Varsinkin kun tuli vietettyä tiiviit kaksipäivää Tampereella tuomaroidessa. Ja eihän se nyt mennyt kuin strömsössä... Ehei.

Aamulla oli aikainen lähtö kotoa, 6:20 oltiin jo odottamassa bussia pysäkillä.  En edes tiedä tuliko yöllä nukuttua, kun tuo unirytmi on aivan sekaisin ollut tässä viimeaikoina. Inkakin muistutti, että tuli herättyä tuossa n. 7h aikaisemmin kuin minä normaalisti herään. Tottahan se on. Silti ei ollut aamulla minkäänlaisia vaikeuksia, vaikka sitten itse auton kyydissä kohti Tamperetta tulikin vähän pilkittyä.

Pirkkahallissa, jossa Voimistelupäivät tänä vuonna järjesteltiin, oltiinkin sitten siinä 9:00 aikoihin. Melko tyhjää oli vielä ja ensimmäisten joukossa käytiin hakemassa passit. Vähän oli siinä mutkia, kun eivät ensiksi löytäneet minun nimeäni, mutta onneksi saatiin kuitenkin se hoidettua. Ja sitten olikin aika mennä katselemaan kisapaikkaa, vaihtaa tuomarointi vaatteet päälle ja kokoukseen. Vaikka aluksi paikka oli aika tyhjillään, niin kyllä sitä hälinää riitti. Ja päivän edetessä se vain kasvoi, joten kun tuomarointi velvollisuudet oli hoidettu, niin ihan mielelläni vaihdoin mukavempiin ja Judan mukana lähdin Särkänniemeen.

Uudet Zaran pökät oli jalassa ja pakko kyllä vain todeta että hyvä ostos oli. Jotenkin tuntuvat vain niin omiltaan että en malta odottaa vielä lämpimämpiä säitä, kun ei tarvitse vuorautua neuleeseen tai nahkatakkiin. Sillä vaikka sainkin laittaa arskat päähän, niin ai että se tuuli oli kylmä! Ei siis ihme, että nyt ääni vähän käheänä ja kurkkukipeänä ollaan. Oma vika, liian vähän vaatetta selkeästi oli päällä. Mutta jotenkin sitä ei vain siinä hetkessä tajua. Ensin on vähän viileä, mutta kun tuuli loppuu niin on taas kuuma. Suomen kesä.

Särkänniemessä oli kyllä hauskaa ja vähän jäi harmittamaan ettei ranneketta ostettu. Toisaalta mieluummin säästää sitä rahaa ja kyllä siinä vähän juteltiin, että nyt lomalla tultaisiin sitten kavereiden kanssa. Tuli siinä muisteltua sitä viime kertaa Särkänniemessä, joka taisi olla silloin 6-luokalla eli 9 vuottta sitten. Vanha, vanha vai vanha? No, onneksi Särkänniemessä ei mitään ikärajaa ole ja laitteetkin on sitä tasoa, että eiköhän jännitystä löydy. Minulle ainakin niissä kummitusjunissa, jota ei muuten taidettu nähdä? Kai siellä nyt sellainen on...

Aika nälkä oli ehtinyt tulla, joten ruokapaikka etsittiin Judan kanssa valmiiksi, kerättiin tytöt kasaan ja syömään. Midhill-burgerit oli kyllä niin hyviä ja täyttäviä! Lasten annoskin olisi riittänyt, mutta ei sitä voinut tietää minkä kokoista oli. Ja vaikka kuvassakin annos ei kummoiselta näytä, niin tuo mehukas pihvi täytti kyllä vatsan. Kuitenkin sain kun sainkin annoksen syötyä, tiukkaa tosin teki. Niin hyvää kuitenkin oli, että ei voinut jättää syömättä.

 //Aurinkolasit: RayBan/T-paita: Bershka/Kello: Marc by Marc Jacobs/Boyfriend-farkut: Zara/Kengät: Converse//

Hotellille tulikin sitten illalla saavuttua Artemin kyydillä, joten ei tarvinnut niillä julkisilla alkaa säätämään. Aika poikki sitä oltiin ja kun sitten siinä tiskillä kävikin ilmi että huoneen varauksessa oli ollut ongelmia, niin lievä epätoivohan siinä iski. Onneksi Cumuluksen virkailija oli todella mukava ja ymmärtäväinen, joten saatiinkin sitten minulle huone. Eli ei tarvinnut lähteä telttaa ostamaan.

Onneksi Tampereella on tullut käytyä tarpeeksi usein, että joksenkin tuttua aluetta oli. Joten hetken siinä kun oli tullut makoiltua (vihdoin!) niin jalat alle ja kauppaan. Huomasi kyllä kuinka tuo yksinvietetty hotelli yö teki hyvää. Pois kaikesta ja sai olla ihan rauhassa. Koneenkin olin jättänyt Helsinkiin ja vaikka tavallaan se ärsytti, niin pakko sanoa, että ihan hyvä asia se taisi olla. Pientä lomaa siitäkin.

Lauantai alkoikin aamupalalla hotellissa, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Tungokset ahdistavat minua aina, joten ei siinä hirveesti tullut nautittua. Nopeasti aamupala suuhun ja takaisin omaan huoneeseen turvaan. Harkitsin, että olisin herännyt todella aikaisin ja mennyt syömään, mutta koska unet vei voiton, niin tulikin siinä sitten vähän kärsittyä. No, oma moka.

Päivä menikin ihan tuomarointia täynnä taas. Aika hektistä oli, mutta toisaalta se siinä olikin niin hauskaa. Tiivis tuomariporukka meitä oli niin ehkä siitäkin se hauskuus johtui. Siitä sitten melkeinpä heti olikin lähtö bussilla kohti Tampereen rautatieasemaa. Ja siellä odottikin sitten yllätys: juna Helsinkiin oli peruttu. Loistavaa, tätä siinä sitten kaipasikin! No, eipä muuta kuin lipunmyynti tiskille kysymään että mitäs nyt. Lippu seuraavaan Helsinkiin lähtevään junaan tuli onneksi saatua ja lopulta kotiin päästyä.

Kuten jo tullut todettua niin vaikka vähän epäonnea olikin matkassa, niin hauska reissu oli. Vaikka siinä epätoivoa iski, niin ei kertaakaan tullut sellaista hermostunutta/nuutunutta oloa. Taisi olla ihan hyvä veto lähteä tuonne Tampereelle työhommiin, siinä saikin loppujen lopuksi mieli levätä ja nauttia siitä yksinäisyydestä. Nyt ehkä sitten jaksaa tämän tulevan viimeisen viikon vetää loppuun asti. Työtunteja nimittäin tulee kertymään tuona viikkona aikalailla. Nyt perheen kanssa syömään ja nauttimaan hetken tästä vapautuneesta fiiliksestä.

#teamrayban

Juuri, kun ajattelin että olisin mennyt tuonne ulos tekemään postausta, niin tietenkin sen auringon oli mentävä piiloon. Ja kun nyt selkeästi pääsin tähän valittamisen makuun, niin on tuo tuuli kyllä hurja. Varsinkin näin kun asuu peltikatollisessa talossa, niin tuntuu välillä siltä, että katto tulee sieltä läpi. Toisin sanoen, ainakin itse odotan vielä niitä kesä-säitä tänne.

Shortsimetsästelystäni olenkin tänne pauhannut jo hyvin, joten aiheellista on myös ilmoittaa, että ainakin ollaan nyt osittain saatu metsästys johonkin pisteeseen. Hirveästi ei tässä ole shortseja kuitenkaan houkuttanut laittaa jalkaan ja pelko kalkkunaksi jäämisestä on huima. Pakko sitä on varmaan kohta vain mennä tuonne ulos hammastapurren tuon tuulen kanssa. Mutta ei vielä.

Eilen tuulesta huolimatta lähdettiin siis Inksun kanssa shortseja metsästämään. Olin Turku-reissulla käynyt Zarassa siellä, joten nyt oli Helsingin vuoro näyttää miten kävisi. Kaikki muut kaupat oli nimittäin jo aikaisempina kertoina koluttu niin läpi tuloksetta, että suora toiminta oli nyt paikallaan. Ja kyllähän sieltä löytyikin ne, joita olin lähtenyt metsästämään. Shortsit sekä kauan himoitsemat boyfriend-farkut.

 

//Boyfriend-farkut: Zara (39,95e)/Farkkut-shortsit: Zara (25,95e)/Vyö: H&M (4,99e)//

Farkkujen kaveriksi käytiin vielä pikainen visiitti H&M:ssä etsimässä vyö. Vyötä en olekaan piiiiiitkään aikaan käyttänyt, mutta näiden yksilöiden kanssa se on melkeinpä välttämätöntä. Pitää vain tottua tuohon vyö maailmaan ja toivoa ettei tuo heti hajoaisi. On nimittäin punottua ja minulla on ainakin näistä vastaavista vähän sellaisia kokemuksia, että kun tarpeeksi kauan käyttää, niin alkaa se tietty kohta aina hapsottaa. Silti pidän niiden ulkonäöstä enemmän kuin perusvöiden, joten jostain se pitää sitten tinkiä. Niin kuin melkein aina.

Iida liittyikin seuraan shoppailuiden jälkeen ja lähdettiin talsimaan kohti Kasarmintoria. Tuuli oli kyllä huima ja piti hiuksetkin pistää kiinni ihan vain sen takia, että näkisi eteen. Lensivät nimittäin aika kivasti tuohon naamaan koko ajan. Pitkien hiuksien miinuspuolia...

Kasarmintorilla olikin sitten street food carnival menossa. Lokit vähän siellä liidellessään ahdistivat minua, entinen lintukammoinen nimittäin olen. Kuitenkin pakko sanoa, etteivät lokit niin härskejä olleet, kuin joskus muinoin ollessani Kauppatorilla ovat olleet. Saatiin jopa oikeasti syödä rauhassa, jos nyt sitä tuulta ei lasketa joka meinasi viedä milloin minkäkin kertakäyttö astian, milloin paperin.

Mutta ai että siellä oli vähän vaikka mitä! Hirveästi ei vaunuja ollut tai jotenkin tavallaan odotin enemmän, mutta oltiinkin melko myöhään, joten pistättäköön sen piikkiin. Löytyi sieltä kuitenkin falafeleja, kiinalaista (tai jotain vastaavaa), fisu ja ranut, burgereita, kreikkalaista ja sitten vähän pakeaan nälkään belgialaisia vohveleita. Ei varmaan ole vaikeata arvata, minkä tämä herkkusuu valitsi.

 

Iidalla puolestaan oli pääsykokeiden aikaista nälkää, joten hän nappasi itselleen falafelin. Maistoin ja oli muuten hyvää! Joten jos olisi tuosta vähän aikaisemmin tiennyt, olisi voinut hyvin tulla ihan syömään syömään. Itseä ainakin jäi houkuttelemaan ainakin nuo falafelit, fisu ja ranut sekä burgerit. No, toivottavasti tulee vielä uudestaan tällainen niin pääsisin niitä sitten maistelemaan.

Aurinko onneksi paistoi taivaalta, mutta alkoi siinä istuskelun tuloksena jo tulla viileä. Jälleen kerran, kiitos tuulen. Olen tainnut nyt tässä postauksessa kirota tuon tuulen ihan kokonaan. Silti se tuolla pauhaa ja paukuttelee tuota kattoa...

No, koska ei ehkä olla niitä kaikista loogisempia ihmisiä, varsinkaan ruoan suhteen, niin kun sitä lämpöä lähdettiin hakemaan, päädyttiin jäätelöille. Aivan. Oltiin Citykäytävän Roberts Coffeen menossa, mutta koska paikka oli täydenoloinen (kuten se on melkeinpä aina) jäätiin siinä sitten pällistelemään. Inksu siinä sitten bongasi vastapäätä olevan Gelato Factory. Astuttiin sisälle ja se olikin sitten menoa se. Aivan loistavat myyjät antoivat meidän maistella ja vaikka hetki vastusteltiin, niin lopulta tuli maistettua. Ja sitten ostettua.

 

Paikka on todella pieni, eikä siellä ole istumapaikkaa paitsi yksi pitkä penkki ulkopuolella. Myyjät kertoivat, että jäätelö tehdään viereisessä huoneessa. Ja maunpuolesta voin kyllä sanoa, että sen huomaa. Niin hyvän makuisia oli että huhhu! Varsinkin sellainen uudeksi lempparimauksi nousi tuo Avokado, jota sitten päädyin pistaasin seuraksi ostamaan. Maut on siis hieman erilaisempia, mutta maistuvat kyllä siltä mitä lupaavat. Esim. Iidan ostama tummasuklaa sorbetti oli tummansuklaan makuista todellakin. Ei einesmakua. Joten jos tuonne eksyy, niin avokado on ainakin maku jota suosittelemme kaikki oikein käsi sydämellä.

Eilen oli taas tuollainen päivä, että ei voi kuin kiitosta sanoa. Vähän sellaista irtiottoa arjesta ja mitä parhaimmassa seurassa. Ja kun siihen liitetään vielä ruokaa, niin avot! Siksi varmaankin pidän kesästä niin paljon, kun silloin ihmiset lomailee ja ehtii enemmän viettää aikaa läheisten kanssa. Pystyy nauttia pienistä asioista ihan eritavalla ja unohtaa niitä omia ongelmia siinä samassa. Kuten Inksu totesi, positive thoughts positive mind. Niinhän se on, vaikka välillä onkin vaikea muistaa.

Mutta tästä nyt kipitän alakertaan ruokaa laittamaan ennen valmennusta. Siinä samalla voisin vähän Once Upon a Timeakin katsella. Voisin varmaankin tehdä postauksen ihan tuosta, että mistä katselen sarjoja ja miten, kun ainakin itsellä kesti hetki löytää paikka josta voi katsella kaikenlaista, mitä Suomessa ei.

YO-juhlia ja ulkona syömistä

Huii, ollaankin sitä jo päästy tässäkin vuodessa sinne kesäkuun puolelle eli toisin sanoen puolessa välissä mennään. Nyt ei aurinkoa ainakaan näy missään, mutta parempi olisi nyt ilmaantua kun ihan aikuisten oikeasti se kesäkin alkoi. Sitähän se kesäkuun ensimmäinen tarkoittaa. Tosin pakko tässä on myöntää ettei minusta tunnu siltä kun kesäloma olisi alkanut. Kun ei ole ollut vuoteen koulua ja työtkin jatkuvat niin ei tuota oikein vain osaa fiilistellä. Mutta lauantaina juhlittiinkin niitä jotka varmasti fiilistelevät!

Lauantai oli kyllä sellainen päivä että huhhu. Aamulla oli aikainen herätys siinä 6:30 aikoihin ja se olikin sitten menoa siitä lähtien. Ensiksi käytiin Inksun kanssa vähän katsomassa yhden tytöistämme esiintymisen 8:00. Sieltä ajoinkin sitten kiireellä kohti vanhaa lukiota eli Märskyä katsomaan lakitusta joka oli alkanut jo 8:45. Itse olin paikalla siinä 9:00 aikoihin. Instagramit ja sun muut täytettynä omista lakkiaismuistelemisista ja kavereiden haikailut tuon päivän perään eivät kuitenkaan saaneet minua mukaansa. Siellä seistessä ainoa asia mitä mietin oli että onko tuosta tosiaan jo vuosi? Koko päivän aikana ei kertaakaan käynyt päänsisällä "voisinpa kokea tämän uudestaan". Minulle riitti se yksi kerta.

Kotona ehdin piipahtaa noin tunnin verran jonka käytin aamupalan syöntiin. Ja sitten taas auto alle ja menoksi. Ensimmäisenä juhlittavana olikin Janina, jonne sitten tulikin tehtyä oikein roadtrip Riikan kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi auto oli alla, sillä meillä molemmilla olisi mennyt julkisilla yhteen suuntaan matkaan 1,5 tuntia. Ei ehkä se kaikista inhimillisin aika julkisilla matkustamiseen Helsingin sisällä...

 

//Kello: Marc by Marc Jacobs/ Koru: SNÖ of Sweden//

Janinalta matka jatkui Innalle ja matkaseura vaihtui Riikasta sitten vähän isompaan porukkaan. Pakko kyllä sanoa että vaikka onneksi hyvän sään ylioppilaat saikin, niin oli kyllä viimevuonna paljon lämpimämpi. Varsinkin siinä huomasi kun Innalla tuli pitkään ulkona istuttua, että ei se kesä oikein ole tosissaan vielä tullut. Onneksi kuitenkin seura oli hyvää ja lämmin auto odotti, kun sitten siinä vihdoin tuli aika lähteä kotia kohti. Pitkän päivän takia päätin ihan vain vanhana mennä kotiin lepäämään, kun on saanut monet stressit sivuutettua. Ja sunnuntaina tulikin todettua että hyvä päätös oli ollut.

//Mekko: BikBok//

Joo, hiljaista on blogin puolella ollut. Ihan vain ei ole ollut sellaista fiilistä viime päivinä. Ja kaiken on kruunannut se, että olen jotenkin maagisesti onnistunut hävittämään kameran muistikortin. Mistään sitä en löydä ja mitään muistikuvaa ei ole. Joten sellainen täytynee tässä sitten ostaa uusi. Toivon vain, ettei kortille ole jäänyt jotain tallentamattomia kuvia, se jos mikä tässä ärsyttää. Ei noista ylioppilasjuhlistakaan kummoista kuvasaldoa siksi ole, mutta toisaalta välillä on ihan hyvä vain nauttia siitä hetkestä kuin olla kokoaikaa kameran takana.

Mitäs sitä on sitten muuta tapahtunut? No ulkona on käyty syömässä jumppa meiningeissä. Maanantaina juhlistettiin pienellä porukalla Mimosan syntymäpäiviä. Pitkästä aikaa päädyttiin Vapianoon syömään, tai ainakin minulle se oli pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti kun siinä kävelin kohti Vapianoa. Tuli ehkä ensimmäistä kertaa sellainen kesäfiilis, joka tosin haihtui pian kun kylmä tuuli iski jostain nurkan takaa. Aika jännä oli kyllä, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin Mimosan synttäreitä juhlistamaan. Aikaisempina vuosina sitä ollaan yleensä oltu kisoissa.

Tiistaina kokoonnuttiinkin sitten jälleen Islanti-porukan kanssa sushien merkeissä. Kabukiin suunnattiin jälleen vaikka se ei ollutkaan se alkuperäinen suunnitelma. Mutta hyvä suunnitelma kuitenkin. Päästiin jälleen vähän kuulumisia vaihtamaan ja vähän sydäntä keventämään. Tuo oli kyllä sellainen päivä, että osa ihmisistä kulki bussissa shortsit jalassa (lähinnä miespuoleiset) ja minulla itsellä oli turkisliivi päällä? Siis ei tuolla nyt ihan noin lämmin ollut, vaikka sillä hetkellä itse totesin että taisin vähän yliarvioida vaate tarvetta. Illalla ei kyllä todellakaan haitannut tuo karvaliivi, päin vastoin! Edellisen päivän lämpimästä säästä ei illalla ollut tietoakaan.

Ja jottei ulkonasyömisestä saataisi tarpeekseen seurasikin perjantaina valmentajaporukan kanssa kaudenpäätös dinneri Mamma Rosassa. Jälleen kerran hyvän ruoan ja hauskojen juttujen merkeissä siivitettiin sekin ilta. Tässä kyllä taas huomaa kuinka ulkonasyömisestä tulee helposti tapa ja kuinka siihen menee rahaa! Alkaa jo hieman ahdistaa pelkästään sen miettiminen. Onneksi tosin tulee kesä, niin silloin ainakin itse tulee syötyä sellaista "kesäruokaa", joka tarkoittaa myös itse tehtyä ruokaa. Varsinkin grilliruokaa odotan kovasti!

 //Kabuki/Mamma Rosa//

Ruokailin lisäksi olen ollut entistä enemmän koukussa Once Upon a Time -sarjaan ja vähän jopa pelottaa kun Netflixissä olevista jaksoista minulla on jäljellä enää 5... Tiedän ainakin lähipiirissä olevia ihmisiä jotka jakavat tämän tunteen ja nykyään varmasti moni muukin siellä ruudun takana. Mutta tämän lisäksi on tehty vähän jumppajuttu suunnitelmia seuraavalle kaudelle sekä ylipäätänsä yrittänyt ottaa rennosti, kun nyt viimein voi. Ihan lomalle lomalle en ole kuitenkaan vielä päässyt, se odottaakin vasta kesäkuun puolessa välissä. Siihen asti paiskinkin töitä viimeiseen asti ja ensi viikosta tulee varmasti rankka, joten jos ei siitten taas kuulu mitään, niin töissä ollaan.

Vielä on kuitenkin edessä muutamat vaate metsästykset. Pitäisi vain saada itsensä raahattua kauppoihin, ottaa kärsivällinen ja avoin mieli mukaan. Tämä shortsi ongelma nimittäin tulee hajoamaan käsiin, tiedän sen jo nyt. Pessimisti täällä hei... Onneksi BikBokin "lörö" housut on saatu jalkaan ja vielä kun toiset "löröt" löytäisisivät tiensä kotiin olisin aika onnellinen. Mutta nyt aika rientää ja pakko saada jotain syötävää ennen töihin lähtöä. Palaillaan sitten kun kerkiän/jaksan töiden ohessa. Rentouttavaa alkanutta kesää kaikille!