perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kysymysten äärellä osa IV

Tästä lähteekin sitten tämän kysymyspostaus-sarjan viimeinen osio. Edellisiin kolmeen osaan pääset lukemaan TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Tuntuu välillä että toistelen itseäni, mutta tosiaan näihin kysymyksiin vastataankin ihan sokeana. Ja pistäähän tämä sen oman itsensä tuntemuksen myös lievästi koetukselle. Oppii aina uusia asioita ja piirteitä itsestään. Mutta eiköhän sitten mennä asiaan!

Minkä neuvon antaisit 13-vuotiaalle itsellesi?
Apua, vaikea osui heti tähän alkuun. Rehellisesti sanoisin, etten edes tiedä mitä sanoa. Ensimmäisenä nyt tulee mieleen vain jotain todella tylsää, kuten että koita kestää, kyllä se siitä. Todennäköisesti kehottaisin suuntaamaan ajatukset siihen, mitä todella haluan, eikä siihen mitä muut minulta odottavat. Muistuttamaan siitä, että jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä töitä. Niin ja ajattelemaan muita. Sanotaanko nyt vain näin että karma is a bitch ja myöhemminhän siitä joutuu maksamaan.

Olisiko kuukausi täysin meikittömänä vaikeaa sulle?
Haha, ei todellakaan. Meikkaan hyvin harvoin, siis hyvin, hyvin harvoin. Lähinnä vain sellaisiin erikoistilaisuuksiin. Minulla tosin on volyymiripset, joten se siinä onkin ehkä ratkaisevin tekijä. Ilman niitä olisi hankalempaa, sillä koen ripsieni olevan lyhyehköt ja harvat. Mutta näillä eväillä sanoisin että ei olisi vaikeaa ollenkaan.

25.3.2016a

Keitä ihmisiä ihailet ja miksi?
Vastaavaan kysymykseen onkin tässä tullut vastattua noissa aiemmissa vastauspostauksissa. Nyt kuitenkin vaikka kysymyksessä kysytään laajasti keitä ihailen, nostan esille yhden ihmisen, joka on minulle se suurin esikuva. Pidempää blogiani seuranneet sekä lähipiirini tietää, että vaarini on minulle se suurin esikuva, henkilö jota olen aina katsonut ylöspäin ja jonka "oppien" mukaan pyrin elämääni elämään. Hän opetti sen kuinka tärkeä perhe on, kuinka tärkeää on anteeksi antaminen ja kuinka kaikesta selviää aina. Yksinkertaisia asioita, mutta helposti unohdettavia. Aiheesta pystyy lukea lisää TÄÄLTÄ. Mutta tosiaan vaarini elämä on ollut kova ja siitä olen ihan pienestä pitäen kuullut tarinoita hänen, sekä muiden suusta. Vieläkin muistelen niitä ja vaikeina hetkinä saan siitä voimaa potkia itseäni persuksille. Hassua on myös se, että todella usein kun mokaan mietin ensimmäisenä että hitto, nyt vaari siellä taivaassa katsoo päätään pyöritellen, kuitenkaan tuomitsematta.

Mitkä ovat tärkeimpiä asioita, joita olet oppinut äidiltäsi?
Leipominen? No ei tässä varmaan sellaista haeta, vaan jotain syvällisempää. Hmm, vaikea on. Olen aina nimittäin ollut sellainen itsestäni huolehtiva ihminen, vähättelemättä vanhempiani yhtään, itse kasvattanut itseni. Okei, liioittelua, mutta siltä kyllä välillä on nuorempana tuntunut. Mutta isoin asia on ehkä sellainen muista huolehtiminen. Enkä tarkoita holhoavalla tavalla, vaan enemmänkin sellaisella näkymättömällä tavalla. Pienten asioiden tekeminen muiden puolesta ja joskus jopa ilman kiitosta. Jotta tämän kysymyksen vaikeuden ymmärtäisitte, niin hyvä on varmaan sanoa, että äitini on hyvin erilainen ihminen kuin minä. Sellainen ihminen, joka joskus halusin kovasti olla ja haluan tietyissä tilanteissa edelleenkin. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että erilaisuutemme on este sille, etten voi olla koskaan hänen kaltainen. Nyt kuitenkin palataan takaisin kysymykseen, sillä yksi asia tuli mieleen, jonka olen äidiltäni oppinut. Nimittäin sellainen tahdikkuus. Tahdikkuudella tarkoitan lähinnä tilaisuuksia, joissa tekisi mieli huutaa pääpunaisena, mutta jätän suosiolla asioiden sanomisen. Näin ei ole siis aina ollut. Muutenkin se riidan välttely on opittu äidiltä. Joskus on vain parempi pitää asiat sisällä ja selvittää oman pään kanssa, kun aloittaa turhasta riitaa. Jotkut sanovat että tuo kyky on huonoasia, itse olen kokenut, että se olisi hyvä kyky omata vielä paremmin. Liikaa on tullut päästeltyä nimittäin kaikesta hillinnästä huolimatta niitä turhia asioita suustani...

Mikä sinua inspiroi bloggaamaan?
Muut blogit ja no, oma elämä. Kun jotain tapahtuu mistä haluan kirjoittaa, kirjoitan sen ylös. Välillä kyllä tuntuu että pää tursuu ideoita yli, enkä oikein pysy edes mukana omissa ajatuksissa. Luen blogeja aikapaljon ja seurailen muutenkin nykyään tuota maailmaa ehkä jopa liikaa. Niistä saan ideoita ja sitä potkua kirjoittaa. Myös Pinterest on aika iso inspiraation lähde minulle, kuten myös lukijoiden kommentit. Vaikka niistä ei mitään suoraa ehdotusta tulisikaan, niin aina jotain nappaa mukaan pääkoppaan. Joten melkein voisin sanoa, että inspiroidun kaikesta mahdollisesta...hehe.

Mihin haluaisit matkustaa?
Tätä kyllä kysytään täällä blogin puolella todella usein. Mutta eipä se mitään, se on selkeästi se asia, mikä ihmisiä kiinnostaa. Minulle Jenkit ja Austraalia on sellainen ikuinen matkailu-unelma ollut ties kuinka kauan. Joku päivä sinne varmasti mennään, mutta vielä ei ole sitä oikeaa aikaa (ja rahaa) ollut.

25.3.2016

Mikä on toteemieläimesi?
Ehdottomasti susi! Joskus tehnyt nuorempana kaikemaailman testejä netissä ja niissäkin on se susi sieltä paukahtanut. Muutenkin se vain tuntuu siltä "omalta". Haha, kuulostaapa hassulta...

Kauanko yhden postauksen tekemiseen menee?
Hmm, riippuu aika paljon postauksesta. Joskus postauksen saa tehtyä tunnissa, mutta kyllä sanoisin että helposti se pari-kolme tuntia vierähtää. Laajempiin postauksiin jossa on esim erilaisia linkkejä, kollaaseja yms meneekin sitten vielä enemmän. Minulla tosin yleensä on siis postauksia tekiessä musat tai tv päällä joka saattaa aiheuttaa sen, että postauksen tekemisessä kestää. Sitten on postauksia, kuten tämä, jota teen useamman päivän ajan. Ihan vain sen takia, että jossain vaiheessa turtuu, jolloin pidänkin sitten loppupäivän koneen kiinni ja seuraavana päivänä freesinä uudestaan.

Mikä on lempipuuhaasi kesällä?
Jäätelö, sponttaanit kesäillat ja ylipäätänsä kavereiden kanssa oleminen. Esim se, että lähdetään vaan autolla ajelee, pysähdytään syömään johonkin kesäyöhön jäätelöä tai vaikka vaan miettimään maailman menoa. Onhan se matkustelukin ihanaa, mutta minulle aina melkeinpä mistä tahansa asiasta onkaan kyse, niin se seura kaikista tärkein. Kaatopaikallakin voi olla hauskaa, jos seura on vain oikea. No ei ehkä ihan, mutta ainakin melkein...

Mitkä on sun lempiblogeja?
Ehdottomasti Uino on ihan ykkösbloggaaja ollut minulle aina. Ollaan ainakin omasta mielestäni todella erilaisia, mutta omalla tavallaan ihailen häntä suuresti. Monta vuotta ollaan häntä seurattu ja sitä kautta ehkä tähän blogimaailmaan muutenkin päädytty.
Ulkomaalaisia lemppareita on Angelica Blick, Kenza ja Iti J. Heitä seuraan tosin lähinnä tyylin takia, mutta välillä tulee bongattua jotain muitakin hyviä juttuja.
Tällainen uudeksi lemppariksi on muodostunut Mariannen Stay Fresh-blogi. Jos sitä ei ole vielä tsekannut, niin kannattaa kyllä tsekata. Vaikka blogi ei ole vielä kauaa ollut pystyssä, niin Marianne kirjoittaa jo ainakin minun makuuni tosi ammattimaisesti ja jokainen postaus on todella laadukas. Ja ainakin itse olen sellainen että monissa asioissa haluan olla muita edellä, kuten myös tässä. Parempihan se on sanoa, että on lukenut jotain blogia alusta alkaen, kuin vasta sitten, kun muutkin alkoi lukea. Eikö?

Onko sulla jotain outoa ruokayhdistelmää josta tykkäät?
Ai onko?! No on ja en edes lähde todellakaan luettelemaan niitä kaikkia. Minulla on nimittäin hyvin ihmeellinen tapa syödä, syön yleensä kaiken sekaisin. Siis jos on esim perunamuussia, lihapullia ja salaattia, niin sekoitan usein kaiken keskenään ja päälle vielä salaattikastiketta. Sitten viimeinen sekoitus ja suuhun. Kuitenkin sellainen mielenkiintoinen yhdistelmä joka nyt tulee mieleen, on varmaankin majoneesi ja kurkkusalaatti leivällä. Sekoittelen niitä keskenään ja syön oikein tyytyväisenä. Toinen on avocado ja cheddar-kastike. Tykkään myös yhdistellä usein suolasta ja makeaa. Mutta tosiaan en edes itse tajua usein että jokin yhdistelmä on outo, ennen kuin toinen siitä minulle sanoo.

Kadutko jotain elämässä?
Pyrin elämään elämääni ilman sen suurempia katumuksia. Asenteeni on lähinnä sellainen, että kaikesta oppii. Kuitenkin yhden asian olen elämäni aikana tehnyt joka minua kaduttaa todella paljon. En ala sitä täällä sen enempää avaamaan, mutta sanoin humalassa asioita, joita toivon koko sydämestäni että en olisi sanonut. En edes pysty sanomaan, "minkäs sille enää voi", sillä se mitä tein oli todella törkeää ja en tiedä edes riittääkö anteeksi pyytäminen sitä hyvittämään. Enkä sitä aiokaan hyvittää. Oma moka, joten minun pitääkin siitä kärsiä. Okei ei ehkä kärsiä, mutta katua. Ja niin varmasti kadunkin koko loppuelämäni. Kai?

Lempihedelmä?
Hahaa, banaani. Kausikohtaises on myös kiivi ja mandariini/klementtiini, mutta banaani on sellainen vakio. Omenakin joskus, jos on tiettyä lajiketta (Pink Lady). Okei, mitä enemmän tätä miettii, sitä enemmän tulee mieleen. Mango on nimittäin myös taivaallista. Taidanpa vaihtaa mangoon. Joo, mango on hyvä.


Millainen on sun perus aamupala?

Naurattaa hieman tämä kysymys, sillä olen edelleenkin niin huono syömään aamupalaksi mitään. Olen toki paljon parantanut tässä tapaani, mutta minkäs sille voi kun johonkin on vain tottunut. En siis omaa sellaista "perus" aamupalaa. Joskus syön puuroa marjojen ja banaanin kanssa, joskus leipää, joskus jotain muuta. Riippuu vähän kuinka paljon on aikaa, siitä millainen fiilis on ja myös siitä mitä on päivän aikana ohjelmassa.

25.3.2016b


Tän herken lemppari sovellus puhelimessa?
Spotify. Ihan ehdottomasti. Jos some-sovelluksista kyse niin whatsapp. Muita ilman pystyisin olemaan, mutta en ilman noita kahta. Ja jos noista pitäisi valita vain toinen, olisi vastaus ehdottomasti Spotify. Musiikki on ihan liian tärkeää minulle.

Siinä olikin sitten viimeinen osio. Tosiaan kiitos vielä kaikille jotka kysymyksiä laittoi ja kyllähän tässä aika laajan kuvan minusta ihmisenä varmasti saa. Itse ainakin opin tässä jopa itsestäni lisää yhtä ja toista. Välillä vain tuppaa unohtamaan, mutta kun sen oikean kysymyksen esittää, tulee taas ajatuksia, tunteita ja kokemuksia mieleen. Ainakin itsellä tuppaa unohtua se fakta, että parikymppisiä tässä vasta ollaan ja paljon on vielä opittavaa niin itsestään kuin ylipäätänsä. Ei tarvitse vielä olla valmis, vielä on aikaa vaikka ja mihin.

4 kommenttia:

  1. Sun tekstit on ihan huippuja, ja vaikutat just sellaselta ihmiseltä, johon olisi ihanteellista tutustua. Olikohan tuo oudosti sanottu.. :D Mutta siis, kirjoitat todella luontevasti ja panostat tähän hommaan.

    Peukut pystyyn täältä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipas ihanasti sanottu. Kiitos kiitos paljon, tuli kyllä hyvä mieli tästä (:

      Poista
  2. Kirjotat niin kivasti! Tosi mukavan oloinen blogi muutenkin!;-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!