Nyt on kulunut tasan kuukausi siitä, kun viisi tyttöä asteli Helsinki-Vantaa lentokentällä aikaisin aamulla kohteena Islanti. Odotukset oli korkealla, kaikkia taisi hieman jännittää mitä tuo reissu toisi tullessaan. Postauksia on aiheesta tullut varmaan kyllästymiseen asti, mutta vielä olisi muutama asia esiteltävänä.
Meidän muiden räpsiessä kuvia, kuvaili Annis meitä kamerallaan. Emme tienneet aina milloin hän kuvasi videota, milloin kuvia. Kun Annis kertoi kuvaavansa matkan aikana pieniä klippejä, innostuin, sillä videoista saa jotenkin enemmän irti kuin kuvista. Ainakin yleensä. Olisi myös jotain vähän erilaista, kun vain niitä perinteisiä maisemakuvia sekä matkallakin jo tutuksi tulleet selfiet.
Kun video nähtiin ensimmäistä kertaa koottuna, meinasi siinä melkein itku tulla. Kaikki matkan aikana koetut tunteet lävähti naamalle suoraan, se fiilis ja tunnelma sai kylmiäväreitä aikaan. Mutta ensinnäkin se, että Annis oli nähnyt vaivaa noin paljon, jaksanut koota lukuisista videoita yhtenäisen kokonaisuuden, jossa kuvastuu meidän matka täydellisesti. Musiikit ja kaikki.
Meidän muiden räpsiessä kuvia, kuvaili Annis meitä kamerallaan. Emme tienneet aina milloin hän kuvasi videota, milloin kuvia. Kun Annis kertoi kuvaavansa matkan aikana pieniä klippejä, innostuin, sillä videoista saa jotenkin enemmän irti kuin kuvista. Ainakin yleensä. Olisi myös jotain vähän erilaista, kun vain niitä perinteisiä maisemakuvia sekä matkallakin jo tutuksi tulleet selfiet.
Kun video nähtiin ensimmäistä kertaa koottuna, meinasi siinä melkein itku tulla. Kaikki matkan aikana koetut tunteet lävähti naamalle suoraan, se fiilis ja tunnelma sai kylmiäväreitä aikaan. Mutta ensinnäkin se, että Annis oli nähnyt vaivaa noin paljon, jaksanut koota lukuisista videoita yhtenäisen kokonaisuuden, jossa kuvastuu meidän matka täydellisesti. Musiikit ja kaikki.
En osaa edes sanoa kuinka kiitollinen ja olen iloinen siitä, että Annis tämän videon teki. Suomessa, eikä muissakaan kielissä ole tarpeeksi kuvaavaa sanaa. Kuitenkin kiitos saa toistaiseksi toimia.
Kiitos.
//It is now exactly one month ago when five girls went to the Helsinki-Vantaa Airport early in the morning to travel to Iceland. Expectations were high, all of us were a little nervous about what the trip would bring. So many blog posts has been published, but still had a few things to present.
When we took pictures, Annis took videos about us. We do not always know when she filmed the video when the images. When Annis said that she would film the journey of small clips, I was thrilled, as you can get more out of the videos than the images. At least in general. It would also be something a little bit different when only the traditional landscapes and our well known selfies.
When the video was seen as for the first time, I almost cried a little. All the emotions experienced during the trip slap directly to the face, the mood and the atmosphere gave me goose bumps. But first of all, that Annis had seen around a lot of effort, manage to put together a number of videos of a coherent whole, which reflects our trip perfectly. Music and all.
When the video was seen as for the first time, I almost cried a little. All the emotions experienced during the trip slap directly to the face, the mood and the atmosphere gave me goose bumps. But first of all, that Annis had seen around a lot of effort, manage to put together a number of videos of a coherent whole, which reflects our trip perfectly. Music and all.
I can not even say how grateful I am that Annis made this video. In Finland, and in other language there is not enough descriptive words. However, thank you will be so far to act.//
Thank you.
Tuo on niin totta! Videoista saa paljon enemmän irti ja itse katselin juuri viime viikonloppuna lapsuusvideoita, joita isi on kuvannut ja olin tikahtua nauruun, kun seurasin menoani viisi vuotiaana naperona :D
VastaaPoistaNiin, niistä saa sen tunteen paremmin irti. Ja varsinkin tolleen just hauskoja kattoo monen vuoden jälkeen :D
Poista