Brunssi

Tämä lauantai päivä lähti liikkeelle vähän erilaisella tavalla, tosin tavalla, johon voisi tottua. Tai ehkä se ei silloin tuntuisi niin spesiaalilta. Nimittäin tänään puoli kymmeneksi Inksulle suuntasin ja menin auttelemaan brunssin laitossa. Oltiin sovittu valmennettavan joukkuueen tyttöjen kanssa, että pidettäisiin ikäänkuin pikkujoulut ja koska viikonloppu ohjelmaa riittää, oli nyt sopiva aika. Muutenkin alkaa olla sitä pikkujoulu aikaa, niin mikäs siinä! Vähän jotain erilaista ja hauskaa kyllä oli, vatsa varsinkin kiittää. Tai eipä oikeastaan, sillä ruokaa kyllä syötiin. Syötiin. Syötiin. Syötiin.

 Tarjottavana oli kinkkupiirakkaa, karjalanpiirakoita, mysliä ja jogurttia, macaronseja (kelpaisi kyllä nyt pari tuollaista), kakkua, hedelmiä sekä boolia. Siinä sai kyllä vatsan nopeasti täyteen ja ah varsinkin nuo macaronsit... Vieläkin kuola valuu vain kun ajattelee, olivat kyllä yhtä täydellisyyttä jokainen suupala. Ehkä siksi tuntui valmennuskin niin leppoisalta, kun vatsa oli hyvin saatu täyteen ja vielä oli tuo macaronsejen ihana maku suussa. Ah! Suurkiitos Inksun vanhemmille, jotka jaksoi apuna olla järkkäämässä. Oltaisiin toki keskenäänkin selvitty, mutta parempi ehkä näin.

 Ohjelmaa ei sinäänsä ollut, mutta kirjoiteltiin toisillemme kortit. Aluksi oli kyllä itselläkin vaikea kirjoittaa, vaikka paljon positiivista sanotavaa olisikin ollut. Kyllä se sitten siitä onneksi, mutta tuntuu vain jotenkin niin vaikealta kirjoittaa omia ajatuksia ylös. Siitä aloinkin miettimään, kuinka vähän oikeasti toisia kehutaan. Ehkä se kuuluu siihen suomalaiseen tapaan, ollaan vaatimattomia, mutta kyllä mielestäni pitäisi sanoa joka päivä jotain positiivista toiselle. Vaikka asia olisi aivan pieni, saattaisi se silti muuttaa toisen päivän.
Itse ainakin sain paljon sellaisia kommentteja, joita en ollut jotenkin edes ajatellut. Varmaan oli tyttöjenkin vaikea kirjoittaa valmentajalle jotain, mutta kyllä siellä oli sellaisia asioita, joita ei voi lukea hymyilemättä. Mutta niinhän se on, pienet asiat saavat elämässä usein sen leveimmän hymyn aikaan.

 Itse ainakin voin pahoina päivinä lukea kortista tyttöjen kirjoituksia. Kyllä ne hymyn huulille nimittäin saa. Inksulta siis loistoidea! Muutenkin tuntui ihan hauskalta viettää sellaista "voimistelu vapaata aikaa" tyttöjenkin kanssa. Niin ja tuntui se hyvältä startilta päivään.
Loppu päivän kyllä pyhitän täysin netflixille tai sitten katon jonkun leffan ihan tv:stä. Tai DVD:ltä. Kumpi vain loppu ilta on pyhitetty täysin minun makoiluun. Tai taidanpa katsoa Sherlock Holmesin! Jep, sen teen.
Palaillaan varmasti viikolla, sillä huomenna ei varmasti mitään ihmeellistä tapahdu, ja töissä menee muutenkin se päivä. Yritän nyt saada tehtyä sen viimeisen Islanti postauksen ensi viikon aikana. Sitten voittekin huokaista helpotukselta, eiköhän ne postaukset ole sitten siinä. Loppuun vielä fiilistelyjä, koska fiilis on vain niin hyvä nyt.