Huhhu, kun päivätkin menee niin nopeasti, ettei ehdi blogiinkaan päivitellä. Nyt voin kyllä sanoa laiminlyöneeni tämän, mutta elämäntilanne on vain se, että harvoin sellaista kotipäivää on. Ja illalla olen usein niin väsynyt, etten millään jaksa alkaa kuvien muokkausta saati kirjoittelua. Kyllä tämä tästä varmasti sitten rauhoittuu. Toivotaan.
Tanskassa, Köpiksessä käytiin Inksun kanssa pyörähtämässä. Se oli se irtiotto, jota molemmat olimme todellakin kaivanneet. Paripäivää ilman mitään työjuttuja ajatellen, ilman mitän stressailua. Sitä todellakin kaivattiin.
Kuten varmasti kuvista näkyy, ruoka oli aika prioriteetti. Koska ollaan kumpikin Köpiksessä käyty, oli se kuin vanhaan kotikaupunkiin palaisi. Tiedettiin missä mikäkin on ja jotenkin ei tuntunut niin turistilta. Tosin matkan lopussa kun päärautatieasemalla etsiskeltiin oikeaa junaa, niin siinä kyllä meidän sisäiset turistit pääsi valloilleen. Juoksua matkalaukun kanssa ei selkeästi siellä voi millään välttää. Ehkä neljännen kerran sitten vaikka jos onnistuttaisiin. Ehkä.
Matkalta tarttui ruokien lisäksi toki ostoksiakin. Monta ei, mutta sitäkin ihanampia. Niistä teen erikseen postauksen, kun vain kerkiän. Toistaiseksi maataan nimittäin kipeänä ja sen takia ehdin hengähtää ja tehdä jotain. Siis kipeänäkään en voi vain maata.
Köpiksessä oltiin siis aivan siinä melkeinpä ydinkeskustassa. Hotelli sijaitsi jonkin matkan kävelyn päässä, mutta hyvin sitä välimatkaa jaksoi kävellä. Tosin oli ensimmäisen päivän jälkeen jalat jo melko kipeinä, mutta se nyt olikin aivan odotettavissa. Onneksi sää oli loistava ja muutenkin hauskaa todellakin oli. Kuten jo sanoin, irtiotto, jota kumpikin kipeästi tarvitsi.
Muutenkin tykkään Köpiksestä kaupunkina todella paljon. Ei olisi huono paikka muuttaa asumaan. Taidettiin molemmat todeta tuo muutaman kerran ja ei, ei pelkästään niiden lukuisten hyvännäköisten jätkien takia. Siis jotenkin vain koomista, kuinka yhdessä maassa voi vain solut mennä niin hyvin järjestykseen. Vähän jopa julmaa...
Mutta hei, viikon päästä istutaan jälleen lentokoneessa, kohteena Islanti! Siis en vain jotenkin voi millään uskoa, että EM-kilpailut ovat jo aivan ovella, kun niitä on odotettu ja odotettu. Tuntuu jotenkin oudolta, mutta samaan aikaan niin hienolta ja sellaiselta sekavalta. Ei vain millään malttaisi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!