En tiedä mistä se johtui, mutta kun kysyttiin että miltä nyt tuntuu rehellisesti oli vastattava ettei miltään. Se, kun laittoi lakin päähän ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Se, kun tultiin onnittelemaan ei tuntunut oikein siltä, kuin sanat olisi tarkoitettu minulle. Ehkä en vain vielä ole jotenkin sisäistänyt sitä, että nyt on valmisttuttu. Joskus se varmasti vielä iskee tajuntaan. Vappua odotellessa.
//Jenna/Aksu/Minä/Martta/Mimmu/Marjut/Krista//
Osa syy varmasti oli siinä, ettei oikein tuntunut miltään se, että viime keväänä niin moni kaveri kuitenkin valmistui. Ja syksyllä jatkuikin sama. Eli tuntui vähän hassulta nousta lavalle sitä lakkia hakemaan. Ei siinä edes jännittänyt, vaikka niin ehkä olisi luullut. "Innokkaana" nimittäin menin lavalle hieman liian aikaisin...
Sää oli ainakin yllättävän hyvä. Välillä kyllä tihutti sitä vettä taivaalta, mutta ei niin että se olisi häirinnyt kuvien ottamista. Päin vastoin, ei ollut liian lämmin, eikä aurinko paistanut silmään. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, vaikka lakin saanti ei maagiselta tuntunutkaan, olihan tuo aika iloinen päivä. Kyllä sitä oltiin yhtä hymyä, ainakin iltaan asti. Hehee... Mitä nyt yhdet valmistujaiset ilman kyyneleitä? Eivät mitään.
Koululle tosiaan oli aikainen meno, 8:45 alkoi juhla, mutta paikalla oltiin jo perheen voimin 8:15. Edellinen ilta kun valmisteluissa oli mennyt pitkäksi, niin yöunta olikin sitten aika vähän takana. Iltaan mennessä se onneksi vasta alkoi rokottaa, joten itse päivä meni aivan loistavasti!
Juhla meni ainakin omasta mielestä paljon sujakammin, kuin aikaisempana vuonna. Rehtorin puhekin oli jotenkin lyhyempi ja sitä jaksoi kuunnella. Ei ollut tarinaa postin hakureissusta tällä kertaa. Erityisesti loistavaa oli kyllä vuoden ylioppilaan puhe. En osannut ollenkaan odottaa sellaista ja ainakin vierellä istuvien ilmeistä päätellen, en ollut ainoa.
//Rakkahin Annis//
//Mekko:Tiger of Sweden/Kengät:Vagabond//
//Jälleen näkeminen Maijan kanssa//
Koululta Maijan kyydillä kotiin ja muutamia kuvia veljen kanssa ulkona. Hetken aikaa jaksoin vakavana ja sivistyneenä olla, mutta pian menikin koko kuvaus homma ihan pelleilyksi. Vähän siinä höyryjä päästelin, mutta eiköhän kaikkien niiden pelleily kuvien joukosta löydy joku kuva lähetettäväksi. Ainakin toivon niin, sillä muuten ollaankin aika huonossa jamassa...
Hommaa talon puolella riitti ja onneksi serkut olivat tulleet auttamaan. Ilman Janskin ja Johannan apua oltaisiin oltu aika pinteessä ja apu oli kyllä korvaamaton. Myös tietenkin kummitäti ja setä oli edellisenä iltana avittelemassa, joten kiitos taitaa kuulua koko heidän perheelle.
Kuvien jälkeen sisälle saavuttua oli pöytä jo aivan ruokia täynnä. Eikä yhtään liian ajoissa, ensimmäiset vieraat tulivatkin siinä 13:00 aikoihin ja sitten se olikin menoa se. Itse en hirveästi pidä huomion keskipisteenä olemisesta ja kun isä puhetta piti, niin olin tietenkin hyvin otettu, mutta kyllä siinä vähän kiusaantuneena seisoin. Hassua, kun taustalla on kuitenkin urheilulaji, jossa on pitänyt esiintyä eikä se ikinä mikään ongelma ole ollut.
Kuten varmaan jo ehditte huomata, teemana oli tuollainen sinisen-turkoosi. Isänmaallinen olohan siinä tuli, mutta onnistuihan se paljon paremmin kuin osasin itse edes ajatella. Kutsukortteja myöten pysyttiin teemassa ja kyllä oli jotenkin ainakin omaan silmään "siistimmän" näköistä, kun oli yhtenäinen teema. Haasteelliseksi teema kuitenkin osoittautui, eikä siitä ihan täydellinen tullut, mutta sellainen hallitulla kaaoksella tehty. Eli täysin minun näköinen!
//Iida/Minä/Jenna//
Siinä kahdeksan aikoihin olikin sitten nokka kohti Kamppia. Suunnitelmissa tapaaminen Mimmun juhlissa ja sieltä sitten porukalla Kaivolle. Liput oli hankittu kiitos minun jo aikoja sitten ja hyvä niin. Kun saavuttiin paikalle, olivat liput kuulemma jo loppuneet. Siinä kuitenkin huomasin kassan ohi mentäessä, että kyllä niitä lippuja siellä oli. Velmut!
Minä tosiaan tunarina ehdin jo ennen vieraiden saapumista heittää mehut mekon päälle. Eipä siinä mitään, jatkoille vain toinen mekko päälle. Aika sailori luukki kyllä oli, kun raita mekko, converset ja tuo hattu päässä. Oli kyllä turvallisempi olo, kun ei tuota Tiger of Swedenin mekkoa tuolla jatkon tiimellyksissä päällä ollut. Olisin varmasti jännittänyt aivan liikaa muuten mekon puolesta. Hyvä päätös siis, heittää mehut päälle!
//Hihii, onnelliset valmistuneet//
//Mekko:Springfield//
Päivässä parasta oli ehdottomasti ne ruoata, sukulaisten näkeminen sekä tietysti kavereiden kanssa oleminen. Itse se "valmistuminen" ei tosiaan missään tuntunut, unohdin jopa välillä, että minulle se hattu oli päässä. Silti pystyi sunnuntaina aidosti hymyillä ja tästähän vain ne ovet avautuvat.
Lahjoista teen sitten mahdollisesti oman postauksen. Tosiaan onnekseni sain muutakin kuin sitä rahaa. Ei siinä että valittaisin, raha kelpaa aina, mutta tavarat ovat myös kivoja. Ja kivoja juttuja sainkin! Ei yhtäkään vaasia sun muuta turhuuksia. Voitto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!